Suomen Kennelliitto on brändännyt kasvattajistaan kaikkien koira-asioiden asiantuntijoita pitkään ja järjestelmällisesti. Nyt myös ulkomuototuomarit ovat liiton hallituksen varapuheenjohtajan mukaan ”koiran terveyden asiantuntijoita”. On monestakin syystä vaarallista antaa Kennelliitolle valta määritellä, mitä koira-asiantuntijuus pitää sisällään ja keitä koira-asiantuntijoiksi kutsutaan ja miten koira-asiantuntijuudesta julkisesti puhutaan. Käyn tässä kirjoituksessa läpi syitä, miksi Kennelliitto ei ole oikea taho määrittelemään koira-asiantuntijuutta.
Lyhytkalloisuuden ja ulkomuodon ylijalostuksen seurauksista eivät kärsi ainoastaan koirat, vaan vaan niistä oman osansa saavat ainakin kissat, kanit ja hevoset.
Ääribrakykefaaliset koirat ovat olleet suosittuja lemmikkejä 1700-luvulta lähtien. Niiden terveysongelmatkin ovat olleet tiedossa jo yli 120 vuotta. Siitä huolimatta brakykefaaliset koirarodut ovat yksi toisensa jälkeen ajautuneet umpikujaan, josta voi olla käytännössä mahdoton rimpuilla ulos.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Voiko vallitsevasta tilanteesta selvitä ehjin nahoin? Millainen tulevaisuus brakykefaalisia koiria odottaa?
Ensin hevosjärjestö Hippos ilmaisi julkisesti halunsa hallita teettämänsä ravihevosten suuvauriotutkimuksen tulosten julkaisua ja antaa tutkimuksen heille myötämielisten eläinlääkäreiden tehtäväksi. Hippoksen toiminta vaarantaa tutkimuksen riippumattomuuden monellakin tapaa.
Nyt myös koirajärjestö Kennelliitto on hypännyt tähän samaan kelkkaan kyseenalaistamalla Helsingin yliopistossa tehtävän koirien perinnöllisten sairauksien tutkimuksen legitimiteetin tuulesta temmatuin perustein ja yrittämällä härskisti hiljentää sairaiksi jalostettujen koirien terveysongelmista julkisuudessa puhuneen professorin.
Vuonna 2014 Alankomaissa tuli voimaan laki, jonka mukaan lemmikkieläimelle tai sen jälkeläisille minkäänlaisia hyvinvointiongelmia aiheuttava jalostaminen on kiellettyä (1). Lain mukaan kasvattajan tulee jalostusvalinnoillaan pyrkiä välttämään eläimen hyvinvointia heikentäviä ominaisuuksia tai sairauksia niin pitkälle kuin mahdollista. Ulkomuodon ääripiirteet ja eläimelle haitalliset perinnölliset käyttäytymispiirteet tulee niin ikään ottaa huomioon jalostusvalintoja tehdessä.