Riistavegaanius kuohuttaa. Se on herättänyt vilkasta ja paikoin kiihkeääkin keskustelua siitä, voiko eläimiä tarkoituksellisesti hyödyntävä ihminen kutsua itseään vegaaniksi. Entä kenellä ylipätään on valta määritellä mitä veganismi tarkoittaa ja kieltää toiselta oikeus itsensä ja identiteettinsä omaehtoiseen määrittelyyn?
Katsoin juuri Yle Areenasta tuoreen suomalaisen Kuningattaren kuolema -dokumenttielokuvan. Se käsittelee kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia kimalaisiin. Dokumenttia on kritisoitu sekavuudesta, kimalaisyksilön kärsimyksellä mässäilystä sekä siitä, ettei se nosta riittävästi esiin pölyttäjien ahdinkoa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Katsoin dokumentin tietoisena sen osakseen saamasta kritiikistä, eli erityisen kriittiset lasit silmillä. En kuitenkaan voi yhtyä elokuvasta esitettyyn kritiikkiin oikeastaan miltään osin.
Ruokaviraston mukaan Suomessa saadaan vuosittain saaliiksi noin 3-4 miljoonaa rapua. Ruokatietoyhdistyksen ja Raputietokeskuksen mukaan Suomessa myös kasvatetaan pienimuotoisesti rapuja syötäväksi. Puhumme siis vuositasolla valtavasta määrästä eläimiä.
Biosidivalmisteita käytetään ihmisten, eläinten, esineiden ja materiaalien suojaamiseen mikrobeilta tai tuholaisilta. Tuhoeläinten osalta biosidit jaetaan tappaviin ja karkottaviin. Niiden vaikutus perustuu valmisteessa käytettyyn tehoaineeseen. Esimerkiksi hyönteisten ja punkkien torjuntaan tarkoitetuissa biosidivalmisteissa tehoaineena käytettävä permetriini on ympäristölle erittäin haitallinen. Se on erittäin vaarallinen kaikille hyönteisille ja vesieliöille, sekä lisäksi myös kissoille.
Toimittaja Miia Lahtinen on Hevosurheilu-lehden 8.6.2022 ilmestyneessä numerossa julkaistun Turha vallankumous -kolumninsa (vain tilaajille) sävystä päätellen närkästynyt suomalaiseen hevoskulttuuriin pesiytyneen väkivaltailmiön pöydälle nostavasta Hevosväkivallankumous-kampanjasta.
