Ääribrakykefaaliset koirat ovat olleet suosittuja lemmikkejä 1700-luvulta lähtien. Niiden terveysongelmatkin ovat olleet tiedossa jo yli 120 vuotta. Siitä huolimatta brakykefaaliset koirarodut ovat yksi toisensa jälkeen ajautuneet umpikujaan, josta voi olla käytännössä mahdoton rimpuilla ulos.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Voiko vallitsevasta tilanteesta selvitä ehjin nahoin? Millainen tulevaisuus brakykefaalisia koiria odottaa?
Hevosurheilu-lehti on omien sanojensa mukaan Suomen laajalevikkisin hevosalan julkaisu. Sen levikki on 17 193 ja sen jokainen numero tavoittaa 46 000 lukijaa. Lehti ja sen välittämät viestit tavoittavat siis melkoisen määrän hevosihmisiä. Lehden heikko journalistinen taso on herättänyt viime aikoina huolta meissä hevosten ystävissä.
Journalistisen sisällön ihmiskeskeinen näkökulma ja ihmisten oikeuksiin keskittyvä journalismin etiikka muodostuvat ongelmiksi silloin, kun käsitellään aiheita, joihin liittyy ihmisten lisäksi muitakin suojeltavia entiteettejä, kuten eläimiä.
Ensin hevosjärjestö Hippos ilmaisi julkisesti halunsa hallita teettämänsä ravihevosten suuvauriotutkimuksen tulosten julkaisua ja antaa tutkimuksen heille myötämielisten eläinlääkäreiden tehtäväksi. Hippoksen toiminta vaarantaa tutkimuksen riippumattomuuden monellakin tapaa.
Nyt myös koirajärjestö Kennelliitto on hypännyt tähän samaan kelkkaan kyseenalaistamalla Helsingin yliopistossa tehtävän koirien perinnöllisten sairauksien tutkimuksen legitimiteetin tuulesta temmatuin perustein ja yrittämällä härskisti hiljentää sairaiksi jalostettujen koirien terveysongelmista julkisuudessa puhuneen professorin.
Markkinointiviestintää suunnittelevilla ja tuottavilla tahoilla on suuri vastuu siitä, millaista eläinkäsitystä markkinointiviestinnän keinoin luodaan ja ruokitaan. Tämän lisäksi myös jokaisen somemaailman kansalaisen on kannettava osansa vastuusta ja oltava tarkkana, millaisia meemejä, mainoksia ja eläinkuvia jakaa eteenpäin.
Helsingin yliopiston tuoreessa Yliopisto-lehdessä peräänkuulutetaan arvostuksen palautusta kotimaisille kaloille ja halutaan ne takaisin kansalaisten ruokapöytiin. Kalojen hyvinvointi unohtuu näissä keskusteluissa käytännössä aina ja niin näyttää käyneen tälläkin kertaa.
