Katsoin juuri Yle Areenasta tuoreen suomalaisen Kuningattaren kuolema -dokumenttielokuvan. Se käsittelee kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia kimalaisiin. Dokumenttia on kritisoitu sekavuudesta, kimalaisyksilön kärsimyksellä mässäilystä sekä siitä, ettei se nosta riittävästi esiin pölyttäjien ahdinkoa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Katsoin dokumentin tietoisena sen osakseen saamasta kritiikistä, eli erityisen kriittiset lasit silmillä. En kuitenkaan voi yhtyä elokuvasta esitettyyn kritiikkiin oikeastaan miltään osin.
Biosidivalmisteita käytetään ihmisten, eläinten, esineiden ja materiaalien suojaamiseen mikrobeilta tai tuholaisilta. Tuhoeläinten osalta biosidit jaetaan tappaviin ja karkottaviin. Niiden vaikutus perustuu valmisteessa käytettyyn tehoaineeseen. Esimerkiksi hyönteisten ja punkkien torjuntaan tarkoitetuissa biosidivalmisteissa tehoaineena käytettävä permetriini on ympäristölle erittäin haitallinen. Se on erittäin vaarallinen kaikille hyönteisille ja vesieliöille, sekä lisäksi myös kissoille.
Turkisalan edustajat maalaavat turkistarhauksesta eettistä ja ekologista kuvaa, jossa ihmiset, eläimet ja ympäristö elävät harmonisessa kiertotaloudessa vailla huolen häivää. Uskallan kuitenkin väittää, että turkistarhaus on heittämällä yksi Suomen vastuullisuuspestyimmistä toimialoista, eikä turkisteollisuuden maalaama kuva toimintansa vaikutuksista voisi olla kauempana totuudesta.
Fazerin vegaanisten tuotteiden valikoima on kiitettävän laaja ja kasvaa edelleen. Sen lisäksi yritys valmistaa kuitenkin myös suuret määrät tuotteita, joissa käytetään eläinperäisiä raaka-aineita. Mielestäni eläinperäisiä raaka-aineita hyödyntävän yrityksen on kannettava vastuunsa tuotantoeläinten lakisääteisen minimin ylittävästä hyvinvoinnin tasosta ja viestittävä eläinten hyvinvointiin liittyvistä vastuullisusteoistaan ja -tavoitteistaan avoimesti, läpinäkyvästi ja luotettavasti. Näin ei Fazerin kohdalla kuitenkaan valitettavasti ole.
Tässä kirjoituksessa pohditaan, ruokkiiko yhteiskunnallinen somevaikuttaja someraivoa? Onko hän vastuussa viestiensä mahdollisista vaikutuksista ja jos, niin kenelle? Lisääkö moraalinen someraivo ihmisryhmien välistä vastakkainasettelua? Kuka poliittisen ja yhteiskunnallisen somekeskustelun sävyn ja suunnan loppupeleissä edes määrää ja miten siihen voi itse yrittää vaikuttaa?