Vuosi on taas vaihtumaisillaan ja uusi vuosi tullaan todennäköisesti jälleen kerran ottamaan vastaan ilotulituksen välkkeen ja paukkeen saattelemana. Siksipä haluaisinkin näin uudenvuoden kynnyksellä lausua teille sanasen ilotulitteista, niiden eläimille aiheuttamista hyvinvointiongelmista ja siitä, millainen määrä kärsimystä uudenvuoden viettoon mahtuu.
Vaikka olemme saaneet viime vuosina paljon uutta tietoa kalojen tunne- ja kokemusmaailmasta, niiden asema on edelleen monella tapaa todella surkea. Siksi haluan puhua kaloista ja tuoda niiden kokeman kärsimyksen ja niihin liittyvät hyvinvointiongelmat esille.
Helsingin yliopiston tuoreessa Yliopisto-lehdessä peräänkuulutetaan arvostuksen palautusta kotimaisille kaloille ja halutaan ne takaisin kansalaisten ruokapöytiin. Kalojen hyvinvointi unohtuu näissä keskusteluissa käytännössä aina ja niin näyttää käyneen tälläkin kertaa.
Kalojen hyvinvointiin liittyvä keskustelu on Suomessa vielä lapsen kengissä. Keskustelun keskiössä on debatti kalan kyvystä kokea tietoista kipua. On ongelma, että kalojen kipukokemusta ei tunnusteta niiden ihmisten toimesta, joilla on suurin konkreettinen vaikutus kalojen hyvinvointiin. Toinen ongelma on, että kalojen hyvinvointiin liittyvä keskustelu on käytännössä typistynyt ikuisuusvääntöön kivusta, vaikka eläimen hyvinvointiin vaikuttaa tunnetusti moni muukin tekijä.
