Jo perinteeksi muodostunut jokakesäinen Thermacell-vääntö on keskittynyt pyörimään sympaattisten ja ihmisille hyödyllisten pölyttäjien ympärillä. Harva myrkkyhöyryille altistuneiden pistiäisten hyvinvoinnista huolestunut kansalainen tuntuu murehtivan hyttysten kohtaloa, vaikka syytä olisi.
Pk-seutulaiset ovat kokemukseni mukaan suhtautuneet alueen satunnaisiin suurpetohavaintoihin pääsääntöisesti melko myönteisesti. Keravalla tavattu susioletettu on kuitenkin jostain syystä saanut osan keravalaisista takajaloilleen.
Olen saanut viime aikoina huomata, ettei se, että kalaankin sattuu, ole kaikille samanlainen itsestäänselvyys kuin minulle. Niinpä päätin tehdä paluun perusasioiden äärelle ja luoda pikakatsauksen kalan kipuun.
Riistavegaanius kuohuttaa. Se on herättänyt vilkasta ja paikoin kiihkeääkin keskustelua siitä, voiko eläimiä tarkoituksellisesti hyödyntävä ihminen kutsua itseään vegaaniksi. Entä kenellä ylipätään on valta määritellä mitä veganismi tarkoittaa ja kieltää toiselta oikeus itsensä ja identiteettinsä omaehtoiseen määrittelyyn?
Katsoin juuri Yle Areenasta tuoreen suomalaisen Kuningattaren kuolema -dokumenttielokuvan. Se käsittelee kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia kimalaisiin. Dokumenttia on kritisoitu sekavuudesta, kimalaisyksilön kärsimyksellä mässäilystä sekä siitä, ettei se nosta riittävästi esiin pölyttäjien ahdinkoa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Katsoin dokumentin tietoisena sen osakseen saamasta kritiikistä, eli erityisen kriittiset lasit silmillä. En kuitenkaan voi yhtyä elokuvasta esitettyyn kritiikkiin oikeastaan miltään osin.
