Tiesitkö, että sukupuolistereotypiat, eli kaavamaiset ja haitalliset ennakko-oletukset siitä, millaisia miehet ja naiset ovat tai miten he käyttäytyvät, vaikuttavat ihmisten lisäksi muihinkin eläimiin?
Katsoin juuri Yle Areenasta tuoreen suomalaisen Kuningattaren kuolema -dokumenttielokuvan. Se käsittelee kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia kimalaisiin. Dokumenttia on kritisoitu sekavuudesta, kimalaisyksilön kärsimyksellä mässäilystä sekä siitä, ettei se nosta riittävästi esiin pölyttäjien ahdinkoa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Katsoin dokumentin tietoisena sen osakseen saamasta kritiikistä, eli erityisen kriittiset lasit silmillä. En kuitenkaan voi yhtyä elokuvasta esitettyyn kritiikkiin oikeastaan miltään osin.
Ruokaviraston mukaan Suomessa saadaan vuosittain saaliiksi noin 3-4 miljoonaa rapua. Ruokatietoyhdistyksen ja Raputietokeskuksen mukaan Suomessa myös kasvatetaan pienimuotoisesti rapuja syötäväksi. Puhumme siis vuositasolla valtavasta määrästä eläimiä.
Tässä kirjoituksessa pohditaan, ruokkiiko yhteiskunnallinen somevaikuttaja someraivoa? Onko hän vastuussa viestiensä mahdollisista vaikutuksista ja jos, niin kenelle? Lisääkö moraalinen someraivo ihmisryhmien välistä vastakkainasettelua? Kuka poliittisen ja yhteiskunnallisen somekeskustelun sävyn ja suunnan loppupeleissä edes määrää ja miten siihen voi itse yrittää vaikuttaa?
Ääribrakykefaaliset koirat ovat olleet suosittuja lemmikkejä 1700-luvulta lähtien. Niiden terveysongelmatkin ovat olleet tiedossa jo yli 120 vuotta. Siitä huolimatta brakykefaaliset koirarodut ovat yksi toisensa jälkeen ajautuneet umpikujaan, josta voi olla käytännössä mahdoton rimpuilla ulos.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Voiko vallitsevasta tilanteesta selvitä ehjin nahoin? Millainen tulevaisuus brakykefaalisia koiria odottaa?