Ääribrakykefaaliset koirat ovat olleet suosittuja lemmikkejä 1700-luvulta lähtien. Niiden terveysongelmatkin ovat olleet tiedossa jo yli 120 vuotta. Siitä huolimatta brakykefaaliset koirarodut ovat yksi toisensa jälkeen ajautuneet umpikujaan, josta voi olla käytännössä mahdoton rimpuilla ulos.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Voiko vallitsevasta tilanteesta selvitä ehjin nahoin? Millainen tulevaisuus brakykefaalisia koiria odottaa?
Historian elävöittämiseen perustuva ratsastus pohjautuu historiallisiin esikuviinsa ja ammentaa toimintaperiaatteensa keskiajalta. Jousting on yksi näistä tänä päivänä elävöitettävistä historiallisista hevosurheilulajeista. Kyseessä on hevosen selästä tylsytetyin miekoin ja ontoin peitsin käytävä tarkkaan säädelty näytösluontoinen kaksintaistelulaji, josta tuli keskiajan kuluessa tärkeä osa ylimystön seuraelämää.
Seuraeläinten ulkomuotojalostuksen ylilyönneistä on puhuttu viime aikoina paljon. Keskustelun keskiöön ovat nousseet ennen kaikkea brakykefaaliset, eli lyhytkuonoiset koirarodut ja niiden kallon epänormaalin muodon aiheuttamat hengitys- ja lämmönsäätelyongelmat. Kaikki aiheen ympärillä käytävä kriittinen keskustelu on totta kai tervetullutta, mutta itse toivoisin keskustelun laajenevan pikkuhiljaa lyttykuonoista myös muihin terveys- ja hyvinvointiongelmia aiheuttaviin ulkomuotojalostuksen ylilyönteihin.
