Tiesitkö, että sukupuolistereotypiat, eli kaavamaiset ja haitalliset ennakko-oletukset siitä, millaisia miehet ja naiset ovat tai miten he käyttäytyvät, vaikuttavat ihmisten lisäksi muihinkin eläimiin?
Monesti tunnutaan ajateltavan, etteivät sukupuolistereotypiat vaikuta eläimiin, sillä eläimellä ei katsota olevan sellaista subjektiivista sukupuoli-identiteettiä, jota stereotypioilla voisi rajoittaa tai loukata. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Artikkelin kuvat: pixabay.com & unsplash.com | Kuvat ovat kuvituskuvia, eivätkä niissä esiintyvät eläimet tai ihmiset liity tapaukseen.
Sisältö
Otsikkoa klikkaamalla pääset suoraan aihetta koskevaan lukuun.
- Tuulella käyvät tammat ja hurjat oriit
- Egonjatkeen ja asusteen virkaa toimittavat koirat
- Hullut kissanaiset ja naiselliset kissamiehet
- Kissa misogynian armoilla
- Väkivaltaisten koulutusmetodien toksinen ulottuvuus
- ”Tosimies” syö lihaa, ja se tietää huonoa tuotantoeläimille
- Hegemoninen maskuliinisuus kannustaa luonnoneläinten kaltoinkohteluun
- Veriurheilu kohottaa miehistä itsetuntoa
Tuulella käyvät tammat ja hurjat oriit
Jos olet ollut hevosten kanssa tekemisissä, olet todennäköisesti kuullut puhetta tuulella käyvistä ja kiukkuisista tammoista sekä rajuista ja vaarallisista oriista.
Eräässä vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin tutkimuskyselyn avulla ratsastajien käsityksiä ja oletuksia hevosen temperamentista ja soveltuvuudesta ratsuksi perustuen hevosen sukupuoleen. Kyselyyn vastasi 1 233 ratsastajaa, joista 94% oli naisia ja 75 % kokeneita, vähintään 8 vuotta ratsastaneita. Tutkimusotanta koostui koulu-, este- ja maastoratsastajista (trail).
Vastaajien mukaan tammat ovat yhtäältä turvallisia ja koulutettavia, mutta toisaalta myös pomottavia ja huonoja, oriit taas helposti koulutettavia, mutta hankalia, pomottavia ja vaarallisia. Ruunia vastaajat taas luonnehtivat ennen kaikkea positiivisilla adjektiiveilla, kuten rauhallinen, koulutettava, luotettava ja käyttäytymiseltään ennustettava.
Olemassa oleva tutkimustieto ei juurikaan tue oletusta sukupuolen vaikutuksesta hevosen temperamenttiin, koulutettavuuteen tai oppimiskykyyn.
Olemassaoleva tutkimustieto ei juurikaan tue oletusta sukupuolen vaikutuksesta hevosen temperamenttiin, koulutettavuuteen tai oppimiskykyyn. Niinpä hevosen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen voidaan näiltä osin nähdä perustuvan sukupuoleen pohjautuviin stereotyyppisiin ennakkoluuloihin ja -oletuksiin.
Tutkimukseen osallistuneet ratsastajat pitivät tammoja ja oreja pomottavina, mutteivät yhdistäneet pomottavuutta ruuniin. Tämä viittaa siihen, että “pomottavaksi” kutsuttu käyttäytyminen ja muut sen kaltaiset ominaisuudet yhdistetään yksinomaan sukupuolihormoneihin, eikä muihin mahdollisiin syihin, kuten hevosen kokemaan kipuun, koulutustilanteen hevosessa aiheuttamaan pelkoon tai muihin negatiivisiin tunteisiin tai ratsastajan tilanteessa tekemiin virheisiin.
Tämä saattaa todennäköisesti – ainakin joissain tapauksissa – vaarantaa hevosen hyvinvoinnin.
Se, että hevosen ei-toivottu käyttäytyminen laitetaan pelkän sukupuolen ja sukupuolihormonien piikkiin saattaa ajaa ratsastajat, hevosenhoitajat ja valmentajat tekemään virheellisiä tulkintoja hevosen käyttäytymisen syistä ja estää käyttäytymisen taustalla vaikuttaviin todellisiin juurisyihin pureutumisen. Sukupuoleen perustuvat ehdottomat oletukset sulkevat pois muut ei-toivotun käyttäytymisen taustalla vaikuttavat mahdolliset tekijät ja rajoittavat ratsastajan kykyä reagoida asianmukaisesti hevosen käyttäytymiseen.
Mikäli tammojen ja oriiden ei-toivottua käyttäytymistä perustellaan vain sukupuoleen liittyvillä oletuksilla ja uskomuksilla jättäen muut syyt käsittelemättä, on riski, että hevosen stressistä tai kivusta kumpuava käyttäytyminen jää huomiotta näiden ennakkoluulojen takia.
Mikäli tammojen ja oriiden ei-toivottua käyttäytymistä perustellaan vain sukupuoleen liittyvillä oletuksilla ja uskomuksilla jättäen muut syyt käsittelemättä, on riski, että hevosen stressistä tai kivusta kumpuava käyttäytyminen jää huomiotta näiden ennakkoluulojen takia. Pahimmillaan hevosta saatetaan jopa rangaista kipu- tai pelkokäyttäytymisestä, mikäli se tulkitaan virheellisesti “pomottamiseksi”. Hevonen ei nykytiedon mukaan muutenkaan “testaa” tai “pomota” ihmistä. Käsitys hevosen “pomottavasta” käyttäytymisestä perustuukin lähtökohtaisesti aivan muihin kuin tosiasiallisiin tekijöihin.
Eräässä toisessa, vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin verkkokyselyn avulla ratsastajien näkemyksiä hevosen sukupuolesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 1 032 ratsastajaa, joista valtaosa on todennäköisesti ollut harrasteratsastajia. Kyselyyn vastasi sekä koulu-, este,- että maastoratsastajista (trail).
Näiden ratsastajien keskuudessa ruunat olivat suosituimpia ja mieuisimpia ratsuja. Niitä luonnehdittiin turvallisiksi ja luotettaviksi. Seuraavana järjestyksessä olivat oriit, joita arvostettiin niiden oletetun voiman, olemuksen ja ulkonäön vuoksi. Jonon hännillä vähiten suosittuina ratsuina olivat tammat. Tammoja luonnehdittiin sellaisilla termeillä, jotka heijastivat laaja-alaisia sukupuolistereotypioita. Näiden stereotypioiden mukaan naaraat, ihmisnaiset mukaan lukien, ovat ailahtelevaisia, säikkyjä ja arvaamattomia.
On mahdollista, että ihmiskeskeiset ja ihmisten maailmasta kumpuavat sukupuolistereotypiat vaikuttavat siihen, miten kohtaamme tiettyä sukupuolta edustavat hevoset ja miten kohtelemme niitä.
Kyselytutkimukseen vastanneet ratsastajat oikeuttivat näillä sukupuolistereotypioilla monin paikoin sen, miksi he valitsivat tiettyä sukupuolta edustavan ratsun mieluummin kuin toisen.
Niinpä onkin mahdollista, että ihmiskeskeiset ja ihmisten maailmasta kumpuavat sukupuolistereotypiat vaikuttavat siihen, miten kohtaamme tiettyä sukupuolta edustavat hevoset ja miten kohtelemme niitä. Tutkimuksen tehneiden tutkijoiden mukaan tammat, ja naarseläimet ylipäätään, saattavatkin olla riskissä tulla kaltoinkohdelluksi sukupuolistereotypioista kumpuavien mielikuvien ja niiden muokkaamien käsitysten takia.
Myös vuonna 2021 julkaistussa suomalaisten ravihevosten suuvauriotilannetta kartoittaneessa tutkimuksessa tammoilla havaittiin olevan ruunia suurempi kohtalaisen tai vakavan suuvauriostatuksen riski.
Myös vuonna 2021 julkaistussa suomalaisten ravihevosten suuvauriotilannetta kartoittaneessa tutkimuksessa tammoilla havaittiin olevan ruunia suurempi kohtalaisen tai vakavan suuvauriostatuksen riski.
Suuvauriotutkimuksen tekoon osallistuneet tutkijat pohtivatkin aikaisempaan tutkimustietoon pohjaten, voisiko sukupuoleen liittyvillä stereotyyppisillä ennakkokäsityksillä tammojen oletetusta ahdistuneisuudesta ja säikkyydestä, sekä meidän ihmisten maailmasta kumpuavalla stereotyppisellä käsityksellä naisten ja sitä kautta tammojen hankaluudesta mahdollisesti olla kovakouraistava vaikutus tammojen käsittelyyn suomalaisessa raviurheilukulttuurissa.
Egonjatkeen ja asusteen virkaa toimittavat koirat
Joidenkin koiranomistajien tiedetään ilmentävän omaa sukupuoli-identiteettiään koiriensa kautta. Lisäksi koiran sukupuolen ja niihin liitettävien oletusten tiedetään vaikuttavan sekä näiden ihmisten valintoihin koiran hankintavaiheessa että siihen, miten he selittävät ja ennustavat koiriensa persoonallisuutta ja käyttäytymistä.
Mikäli koira ei täytä omstajansa sille ja sen edustamalle sukupuolelle asettamia odotuksia ja käyttäydy niiden mukaan, sitä saatetaan pitää lähtökohtaisesti “vääränlaisena”. Se saattaa puolestaan johtaa koirasta luopumiseen ja pahimmillaan jopa eutanasiaan.
Koirien kohdalla on toki mahdollista, että ainakin osa sukupuolten välisistä eroista kumpuaa biologiasta ja evoluutiosta, mistä on olemassa jonkin verran tutkittua tietoakin. Joidenkin näkemysten mukaan asiaa voi kuitenkin olla vaikea tutkia objektiivisesti, koska meillä ihmisillä on niin vahvat oletukset sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista oman lajimme osalta, että ne saattavat väistämättäkin vääristää käsityksiämme myös muunlajisten eläinten sukupuolieroista.
Koiran persoonallisuus ja käyttäytyminen on monen asian summa. Niinpä koiran persoonallisuuden ja käyttäytymisen olettaminen ja ennakointi pelkän sukupuolen perusteella ei ole hedelmällisin tapa lähestyä asiaa.
Koiran persoonallisuus ja käyttäytyminen on joka tapauksessa monen asian summa, riippumatta siitä, missä määrin sukupuoli vaikuttaa siihen. Koirayksilön persoonallisuus ja käyttäytyminen muodostuvat valtavasta määrästä geenejä ja ympäristötekijöitä, joiden roolit eivät tänä päivänä ole vielä täysin selvillä tutkijoillekaan. Niinpä koiran persoonallisuuden ja käyttäytymisen olettaminen ja ennakointi pelkän sukupuolen perusteella ei ole missään määrin hedelmällisin tapa lähestyä asiaa.
Mitä ihmisen oman sukupuoli-identiteetin ilmentämiseen koiran kautta tulee, ihmisten toisiin ihmisiin liittämät stereotypiat saattavat vaikuttaa koirarodun valintaan. Lemmikkiruokavalmistaja Bella & Duke teetti hiljattain kyselyn brittiläisille (UK) lemmikinomistajille. Selvisi, että 72 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että rottweilerin omistaja on todennäköisimmin mies ja 86 % taas sitä mieltä, että chihuahuan omistaja on todennäköisimmin nainen. Lisäksi 45 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että chihuahuat ja muut pienten rotujen edustajat tomittavat naisille ”asusteiden” virkaa.
Mikäli sukupuolirooleihin ja sukupuolen ilmentämiseen liittyvien ajatusten oletetaan voivan vaikuttaa koiranhankkijan rotuvalintaan, on riski, että vääränlainen koira päätyy vääränlaiselle omistajalle siksi, että ihmisellä on ulkopuolelta tulevien oletusten vuoksi suuri paine hankkia tietynlainen koira.
Mikäli näiden ajatusten oletetaan voivan vaikuttaa koiranhankkijan rotuvalintaan, on riski, että vääränlainen koira päätyy vääränlaiselle omistajalle siksi, että ihmisellä on ulkopuolelta tulevien oletusten vuoksi suuri paine hankkia tietynlainen koira riippumatta siitä, millainen koira todellisuudessa kävisi todennäköisimmin parhaiten yksiin hänen persoonallisuutensa ja elämäntilanteensa kanssa.
Ajatus koirasta asusteena on koiran kannalta niin ikään pelottava. Se voi pahimmillaan vaarantaa koiran hyvinvoinnin, mikäli koiran valjastaminen asusteeksi estää koiralta esimerkiksi mahdollisuuden toteuttaa hyvinvoinnilleen välttämättömiä lajityypillisiä käyttäytymistarpeita.
Hullut kissanaiset ja naiselliset kissamiehet
Naiset ja kissat on yhdistetty toisiinsa kautta aikojen. Kissoja on tyypillisesti pidetty feminiinisinä ja koiria taas maskuliinisina eläiminä.
Yksi modernin pop-kulttuurin tunnetuimmista ja kliseisimmistä kissanomistajan arkkityypeistä lienee Crazy Cat Lady eli hullu kissanainen, tuo kaikkien tuntema kissojen keskellä elävä homssuinen ”vanhapiika”. Lähes puolet (45 %) lemmikinruokavalmistaja Bella & Duken tettämään kyselyyn vastanneista henkilöistä oletti kissanomistajan olevan nainen ja 27 % kissanomistajan olevan sinkku. Hullu kissanainen näyttäisi siis ainakin jollain tasolla olevan kytköksissä siihen, millaisiana tosielämän kissanomistajia pidetään.
Hullun kissanaisen ongelmallisuus perustuu eläinten hamstraamisen viihteellistämiseen. Viihteellistämisen kautta se vähättelee ja mitätöi eläinten hamstraamista, joka on sekä vakava sosiaalinen että eläinsuojelullinen ongelma.
Hullun kissanaisen ongelmallisuus perustuu eläinten hamstraamisen viihteellistämiseen. Viihteellistämisen kautta se vähättelee ja mitätöi eläinten hamstraamista, joka on sekä vakava sosiaalinen että eläinsuojelullinen ongelma. Lisäksi hullun kissanaisen arkkityyppi vahvistaa kissojen ja naisten välistä kulttuurillista kytköstä kyseenalaisella ja potentiaalisesti haitallisella tavalla.
Ihmisten suhtautuminen kissoihin on vahvasti toksisen maskuliinisuuden kyllästämä. Toksinen maskuliinisuus tarkoittaa kulttuuristamme kumpuavaa, ahdasta, konservatiivista ja vahingollista miehisyyden muottia, johon mahtuakseen miehen tulee olla
- kova
- aggressiivinen
- yksilökeskeinen
- tunteeton
- viriili.
Lisäksi miehen tulee
- ihannoida väkivaltaa
- pärjätä omillaan
- menestyä fyysiseen suorituskykyyn perustuvassa kilvoittelussa.
Misogynia eli naisviha on olennainen osa toksista maskuliinisuutta, jossa feminiinisyys nähdään heikkoutena ja feminiiniset piirteet miehelle häpeällisinä ja ei-toivottuina.
Misogynia eli naisviha on olennainen osa toksista maskuliinisuutta, jossa feminiinisyys nähdään heikkoutena ja feminiiniset piirteet miehelle häpeällisinä ja ei-toivottuina.
Miten tämä liittyy kissoihin?
Brittiläisen (UK) Cat Protection -järjestön vuonna 2019 teettämän kyselyn (N 2 000) mukaan miehet pitivät koiran kanssa valokuvassa poseeraavaa miestä maskuliinisena ja kissan kanssa poseeraavaa miestä taas herkkiksenä.
Brittiläisen Cat Protection -järjestön teettämän kyselyn mukaan miehet pitivät koiran kanssa valokuvassa poseeraavaa miestä maskuliinisena ja kissan kanssa poseeraavaa miestä taas herkkiksenä.
Amerikkalaisten nuorten aikuisten (undergraduate) näkemyksiä kartoittaneessa, vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa (N 192 m, 521 f) tutkimukseen osallistuneille henkilöille näytettiin videokuvaa miehistä, joiden kerrottiin olevan joko kissaihmisiä, koiraihmisiä, heteroita, homoja, adoptoituja, tai ei mitään näistä. Tutkimuksessa ennakko-oletuksen miespuolisten kissaihmisten vähäisestä maskuliinisuudesta havaittiin nousevan esille sekä vertailussa koiraihmisiksi luokiteltuihin miehiin että miehiin, joihin ei ollut isketty minkäänlaista ennakkoleimaa.
Vaikka kyseisen tutkimuksen mukaan muilla tekijöillä oli koira- tai kissaihmisyyttä enemmän vaikutusta miehen maskuliinisuudesta tehtyihin tulkintoihin ja oletuksiin, toteavat tutkimuksen toteuttaneet tutkijat historiasta kumpuavien kissoihin, koiriin sekä kissa- ja koiraihmisiin liittyvien sukupuolistereotypioiden säilyneen ainakin joissain määrin 2000-luvulle asti.
Deittiäppien kautta seuraa etsivät heteronaiset eivät nimittäin välttämättä halua deittailla miehiä, joilla on kissa.
Toksisuutta eivät levitä vain miehet toisilleen, vaan painetta ja ennakkoluuloja satelee miesten niskaan valitettavasti myös naisten taholta.
Deittiäppien kautta seuraa etsivät heteronaiset eivät nimittäin välttämättä halua deittailla miehiä, joilla on kissa, sillä he pitävät profiilikuvassa kissan kanssa poseeraavaa miestä lähtökohtaisesti ilman eläintä poseerannutta miestä vähemmän maskuliinisena ja ei-niin houkuttelevana deittikumppanina.
Se, että feminiinisyyttä ei nähtäisi enää heikkoutena ja sitä edustavia kissoja negatiivisessa valossa, saattaisi vaikuttaa ahtaista sukupuolirooleista vapautuvien ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisen ohella positiivisesti myös kissojen kohteluun ja yhteiskunnalliseen asemaan.
Kissat misogynian armoilla
Kissat ovat kulkeneet käsi kädessä naisten kanssa monissa eri kulttuureissa kautta aikojen, toisinaan hyvässä, mutta valitettavan monta kertaa myös pahassa. Naisilla ja kissoilla onkin takanaan pitkä, osaltaan väkivallan ja misogynian värittämä yhteinen historia. Siksi läntisessä maailmassa vielä tänä päivänäkin vallitseva rakenteellinen ja sisäistetty misogynia saattaa heijastua myös kissoihin, ainakin jossain päin maailmaa.
Esimerkiksi
- Kissojen yksilöllisiä rajoja ei kunnioiteta, vaan ne ylitetään jatkuvasti kissan tahdosta riippumatta. Kissaa saatetaan siis lähestyä ja mennä röyhkeästi sörkkimään kissan kielteisestä suhtautumisesta kielivistä signaaleista huolimatta. Jos olet nainen, tämä kuulostaa varmaan enemmän kuin tutulta.
- Kissaviha ja sen äänekäs julistaminen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Kissaa saatetaan myös alkaa vihata lajina yhden ihmisen kannalta ei-toivotusti käyttäytyvän yksilön perusteella. En voi sille mitään, mutta minulle tulee tästä hyvin vahva mielleyhtymä inceleihin, eli subjektiivisten yksittäiskokemusten katkeroittamiin miehiin ja heidän taholtaan koko naissukupuoleen kohdistuvaan yleistettyyn vihaan. Koirien – kuten miestenkin – käytöstä taas arvioidaan ja arvostellaan yksilötasolla, koko lajia tai ihmisryhmää tuomitsematta.
- Kissoja pidetään ailahtelevaisina ja arvaamattomina, niin kuin naisiakin.
- Naisiin liitetään esimerkiksi englannin kielessä kissoihin viittaavia termejä nimenomaan negatiivisisessa mielessä. Naistenvälinen tappelu on ”catfight”, äkäinen nainen taas ”catty” ja niin edelleen. Miehiä taas kutsutaan slangissa “koiriksi” lähinnä silloin, kun he osoittavat maskuliinisuuttaan ja ylivaltaansa, heidän teoistaan ollaan ylpeitä, tai kun heidän kanssaan koetaan veljellistä yhteyttä.
Ihmisten välisen seksismin lisäksi tällainen kieli saattaa nähdäkseni pahimmillaan vahvistaa myös haitallisia kissastereotypioita ja vaikuttaa siihen, millaisia luonteenpiirteitä kissoihin stereotyyppisesti ja virheellisesti yhdistetään.
On esitetty, että vähättelevä, toiseuttava ja mitätöivä suhtautuminen kissoihin juontaisi juurensa naisten ja sitä kautta kissojen heikkoon asemaan miesten hallitsemassa maailmassa, jossa koirat yhdistetään miehiin ja mielletään maskuliinisiksi, siinä missä kissojen yhteys naisiin on vahva ja ne koetaan voimakkaasti feminiinisiksi.
Eläimiin kohdistuva väkivalta saattaa ylipäätään olla kytköksissä miehisen ylivallan ilmentämiseen ja muihin sen muotoihin, kuten lähisuhdeväkivaltaan.
On mahdollista, että kulttuurillisista tekijöistä, kuten kissaan länsimaisessa kulttuurissa liitetyistä seksuaalisista merkityksistä, johtuen osa väkivaltarikollisista valitsee kohteekseen juuri kissat.
On mahdollista, että kulttuurillisista tekijöistä, kuten kissaan länsimaisessa kulttuurissa liitetyistä seksuaalisista merkityksistä, johtuen osa väkivaltarikollisista valitsee kohteekseen juuri kissat. Kissoja tahallisesti kiduttavat miespuoliset väkivaltarikolliset saattavat yhdistää mielessään kissat naisiin joko tietoisesti tai tiedostamattaan, ja purkaa naisvihasta kumpuavat hallitsemattomat aggressionsa kissoihin. Tutkijat ovatkin esittäneet kissojen rääkkäämisellä voivan olla – ja joissain tapauksissa tiedetään olleenkin – yhteys naisiin miesten taholta kohdistuviin, seksuaalisista motiiveista kumpuaviin veritekoihin.
Tutkijat ovat esittäneet kissojen rääkkäämisellä voivan olla – ja joissain tapauksissa tiedetään olleenkin – yhteys naisiin miesten taholta kohdistuviin, seksuaalisista motiiveista kumpuaviin veritekoihin.
En osaa näin äkkiseltään sanoa, kuinka paljon misogynia vaikuttaa kissan heikkoon asemaan ja kohteluun Suomessa, sillä kaikki edellä mainitsemani esimerkit ovat ulkomailta. Suomen tilanteen osalta kuitenkin tiedetään, että lemmikkieläimiin kohdistuvat rikokset ovat jonkin verran sukupuolittuneita. Siinä missä iäkkäämmät naiset syyllistyvät herkemmin eläinten hamstraamisen kaltaisiin “passiivisiin” eläinsuojelurikoksiin, suoraa väkivaltaa eläimiin kohdistavat useimmiten sellaiset nuoret miehet, joilla on muutakin väkivaltarikostaustaa.
Väkivaltaisten koulutusmetodien toksinen ulottuvuus
Miehet suosivat naisia todennäköisemmin aikansa eläneitä, pakotteisiin perustuvia ja koiralle haitallisia koulutusmenetelmiä. Syitä tähän voi olla monia.
Yksi mahdollinen syy on, että dominanssiin ja lineaariseen laumahierarkiaan perustuva koulutusideologia ja sitä edustavat testosteronia ja kovuutta tihkuvat koulutusmenetelmät saattavat olla miehelle tapoja ilmentää sukupuoltaan. Palkitsemiseen perustuva koulutustapa taas yhdistetään herkästi feminismiin, sillä koulutusmenetelmään liittyvistä pehmeinä pidetyistä arvoista voidaan löytää löyhä yhteys feminismin etiikkaan.
Positiivisen vahvisteen käytön yleistyminen onkin toisinaan nähty osoituksena koirankoulutus- ja koiraurheilumaailman “feminisaatiosta” eli muuttumisesta aiempaa feminiinisemmäksi.
Positiivisen vahvisteen käytön yleistyminen onkin toisinaan nähty osoituksena koirankoulutus- ja koiraurheilumaailman “feminisaatiosta” eli muuttumisesta aiempaa feminiinisemmäksi. Perinteisesti miehiseksi mielletyssä ympäristössä operoivat miehet saattavat kokea aiempaa vankemman jalansijan saaneiden, naiselliseksi miellettyjen arvojen ja toimintatapojen uhkaavan itseään ja miehisyyttään.
Pakotteisiin perustuvien koulutusmenetelmien tiedetään olevan koiralle ja sen hyvinvoinnille haitallisia niiden aiheuttaman pelon, stressin ja mahdollisen kivun vuoksi. Positiiviseen vahvisteeseen eli palkitsemiseen perustuvien menetelmien puolestaan tiedetään koiraystävällisyyden lisäksi olevan pakotteita toimivampia ja tehokkaampia halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Olisikin siis koirien ja niiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää jättää toksiset sukupuoliroolit ja niiden ilmentäminen narikkaan aina, kun on koirien kanssa tekemisissä.
”Tosimies” syö lihaa, ja se tietää huonoa tuotantoeläimille
Toksinen maskuliinisuus ja haitalliset sukupuolistereotypiat heijastuvat tuotantoeläimiin etenkin lihansyönnin ja sitä koskevien sukupuolen ilmentämiseen liittyvien tekijöiden kautta.
Vuonna 2012 julkaistun tutkimusartikkelin mukaan nuoret miehet oikeuttivat lihansyöntinsä suorilla argumenteilla, kuten
- kieltämällä eläimen kyvyn kärsiä
- suosimalla lihamyönteisiä asenteita
- uskomalla eläinten olevan ihmistä alempana hierarkiassa ja että ihmisen on täten tarkoitus syödä eläimiä
- perustelemalla lihansyöntiä terveydellisillä ja uskonnollisilla syillä.
Nuorten naisten lähestymistapa lihansyöntiin taas oli miehiä epäsuorempi. He lähinnä kieltäytyivät ajattelemasta eläintuotannon eläimille aiheuttamaa kärsimystä ja pitivät ajatuksen tasolla lautasellaan olevan lihan erillään sen eläinalkuperästä.
Tutkimusartikkelin mukaan edellä mainitut miesten esille tuomat lihansyöntiä puoltavat argumentit kumpuavat maskuliinisuudesta, ja niiden suosiminen johti todennäköisemmin muita suurempaan lihankulutukseen. Naisten käyttämät argumentit taas tarjosivat paremmat lähtökohdat lihansyönnin vähentämiselle ja kasvisten osuuden lisäämiselle ruokavaliossa.
Miesten suosimien ihansyöntiä puoltavien argumenttien voidaan nähdä kumpuavan “perinteisenä” pidetystä toksisesta maskuliinisuuden määritelmästä. Esimerkiksi eläinten kokeman kärsimyksen kieltäminen lienee osoitus miehiltä tyypillisesti vaaditusta tyyneydestä, kovuudesta ja tunteiden piilottamisesta.
“Perinteisissä”, toksisissa mieheyden raameissa heikko-osaisiin samastumista, herkkyyden ja empatian osoittamista ja omista tunteista puhumista ei ole ollut tapana pitää miehelle sopivana käyttäytymisenä.
“Perinteisissä”, toksisissa mieheyden raameissa heikko-osaisiin samastumista, herkkyyden ja empatian osoittamista ja omista tunteista puhumista ei ole ollut tapana pitää miehelle sopivana käyttäytymisenä. Myös oman haavoittuvuuden näyttäminen ja huolen ilmaiseminen toisten hyvinvoinnista nähdään “perinteisenä” pidetyn maskuliinisuuden raameissa feminiinisenä ja siten osoituksena miehen heikkoudesta.
Aiheesta on tehty jonkin verran tuoreempaakin tutkimusta eri puolilla läntistä maailmaa, esimerkiksi vuosina 2022-2023. Vaikka “perinteisen” maskuliinisuuden vaikutukset miesten lihansyöntiin eivät kaikilta osin ole tutkijoille vielä täysin selvillä, näyttää tämän hetkisen tutkitun tiedon valossa siltä, että “perinteiseksi” mielletyllä maskuliinisuudella ja sen korostamisella on yhteys lihansyöntiin ja haluttomuuteen luopua siitä. Moni mies vaikuttaisikin syövän lihaa siksi, että se saa hänet tuntemaan itsensä “tosimieheksi”. Lihaa syövä “tosimies” saattaa kokea lihansyönnistä luopumisen tai lihatuotteiden kulutuksen vähentämisen uhaksi miehisyydelleen.
Lihansyönnistä luopuneiden miesten tiedetään myös saavan muilta ihmisiltä osakseen halveksuntaa, pilkkaa, ivaa, vitsailua ja maskuliinisuutensa kyseenalaistamista.
Lihansyönnistä luopuneiden miesten tiedetään myös saavan muilta ihmisiltä osakseen halveksuntaa, pilkkaa, ivaa, vitsailua ja maskuliinisuutensa kyseenalaistamista. Suomalaiset kasvissyöjämiehet ovat kertoneet saaneensa ivaa ja halveksuntaa osakseen pääasiassa toisilta miehiltä. Tämä saattaa olla osasyy siihen, että kynnys vähentää lihansyöntiä tai luopua siitä kokonaan tuntuu miehillä olevan naisia korkeampi.
“Perinteisenä” pidetyn mieskäsityksen mukaan miehen tulee myös hallita sekä naisia että muita eläimiä. Joissain tapauksissa tilanteen tiedetään kärjistyneen jopa siihen pisteeseen, että vaimo on joutunut luopumaan kasvissyöntiin liittyvistä suunnitelmistaan asiaan kielteisesti suhtautuneen miehen ja tämän torjuvan, uhkaavan ja jopa väkivaltaisen käytöksen vuoksi.
Lihansyönnin mediarepresentaation tiedetään olevan sukupuolittunut. Lihansyönti yhdistettäänkin maskuliinisuuteen tyypillisesti esimerkiksi mainonnassa.
Kirjailija ja aktivisti Carol J. Adams totesi ensimmäistä kertaa jo vuonna 1990 julkaistussa The Sexual Politics of Meat -kirjassaan lihansyönnin olevan patriarkaatin eli miesten hallitseman yhteiskunnan ilmentymä, joka juontaa juurensa lihan, miehisyyden, vallan ja viriiliyden väliseen yhteyteen, jolla on kulttuurissamme pitkät juuret. Maskuliinisuuden korostamisella ja lihansyönnillä onkin takanaan jonkin verran yhteistä historiaa. Lihansyönti maskuliinisuuden korostamisen muotona on pulpahtanut viimeisen sadan vuoden aikana esiin erityisesti silloin, kun “perinteisenä” pidetyn maskuliinisuuden on koettu olevan yhteiskunnallisesti uhattuna.
Lihansyönnin mediarepresentaation tiedetään olevan sukupuolittunut. Lihansyönti yhdistettäänkin maskuliinisuuteen tyypillisesti esimerkiksi mainonnassa. Mainonta ylläpitää näitä haitallisia ja toksisia “perinteisinä” pidettyjä maskuliinisia sukupuolistereotypioita korostamalla maskuliinisuuden ja lihan välistä yhteyttä ja esittämällä sen ihailevassa valossa. Varsinkin pikaruokateollisuus on pitänyt asiaa esillä muun muassa viestimällä kuinka ”tosimies syö enemmän lihaa”. Myös miehille suunnatun yhdysvaltalaisen Men’s Health -lehden tiedetään promonneen lihansyöntiä tapana ilmentää maskuliinisuutta.
Hegemoninen maskuliinisuus kannustaa luonnoneläinten kaltoinkohteluun
Yksi maskuliinisuuteen liittyvistä käsitteistä on hegemoninen maskuliinisuus, joka viittaa vallitsevassa kulttuurissa arvostetuimpaan tapaan olla mies. Tällä hetkellä yksi hegemonisen maskuliinisuuden malli yhteiskunnassamme on nk. “perinteinen” toksinen maskuliinisuus, jonka mukaan miehen tulee olla muun muassa vahva, kova, aggressiivinen ja kilpailuhenkinen.
Miehet saavat ympäristöstään herkästi negatiivista palautetta sukupuoliroolien rikkomisesta. Miehillä on täten sosiaalisesta ympäristöstään tulevien vaatimusten ja odotusten vuoksi kova paine toimia sukupuolelleen ulkoapäin asetettujen vaatimusten mukaan ja täten korkea kynnys lähteä rikkomaan hegemoniseen maskuliinisuuteen liittyviä normeja.
“Perinteinen” toksinen maskuliinisuus saattaa vaikuttaa luonnoneläimiin ainakin
- laittoman villieläinkaupan kautta, mikä koskee sekä eläviä eläimiä, lintujen munia että kuolleiden eläinten osia
- tehtyjen metsästys- ja kalastusrikkeiden kautta, sillä miehen ilmentämän toksisen maskuliinisuuden tiedetään ainakin joissain länsimaissa olevan kytköksissä kalastus- ja metsästysrikoksiin
- metsästysturismin kautta, sillä trofee-metsästyksen tiedetään olevan kytköksissä toksiseen maskuliinisuuteen kilpailuhenkisyyden, riskinoton ja vallanhalun kautta
- salametsästyksen kautta. Tämä ei koske vain sarvikuonojen salametsästystä Afrikassa, vaan susia ja muita suurpetoja ihan täällä pohjoismaissakin, ainakin Norjassa. Suomen osalta asiaa ei liene tästä näkökulmasta tutkittu.
”Perinteistä” maskuliinisuutta edustavat miehet saattavat kokea metsästyksen ja metsästystrofeiden keräilyn ainoiksi jäljellä oleviksi tavoiksi ilmentää maskuliinisuuttaan nyky-yhteiskunnassa, jossa asenteet naisia ja muunlajisia eläimiä kohtaan ovat muuttuneet ja naiset alkaneet pyristellä irti perinteisistä sukupuolirooleistaan ja miehisen ylivallan ikeestä.
”Perinteistä” maskuliinisuutta edustavat miehet saattavat kokea metsästyksen ja metsästystrofeiden keräilyn ainoiksi jäljellä oleviksi tavoiksi ilmentää maskuliinisuuttaan nyky-yhteiskunnassa.
Villieläinten keräily ja laittomaan villieläinkauppaan osallistuminen voivat olla näille miehille tapoja vahvistaa omaa perinteiseen maskuliinisuuteen perustuvaa sukupuoli-identiteettiään samanmielisten vertaisten seurassa.
Mitä pienempi ja tiiviimpi yhteisö miehellä on ympärillään, sitä kapeamman hegemonisen maskuliinisuuden mallin hän saa ja sitä heikommat mahdollisuudet hänellä on poiketa ympärillään vallitsevista maskuliinisuuden normeista. Toisaalta päätös toimia luonnoneläinten kannalta haitallisesti ei kuitenkaan ole seurusta vain ympäristöstä tulevasta paineesta. Kyseessä on myös – ja ennen kaikkea – yksilön oma valinta, jonka hän tekee itse ja josta hän on omalta osaltaan vastuussa.
On mahdollista, että miehet machoilevat ja osoittavat porukassa toisilleen perinteistä maskuliinisuuttaan käyttäytymällä huonosti luonnossa tai vesillä. Tämä ei kuitenkaan koske vain mehiä, vaan myös poikia.
On mahdollista, että miehet machoilevat ja osoittavat porukassa toisilleen perinteistä maskuliinisuuttaan käyttäytymällä huonosti luonnossa tai vesillä. Tämä ei kuitenkaan koske vain mehiä, vaan myös poikia. Varsinkin teini-ikäisten poikien tiedetään toisinaan kiduttelevan eläimiä porukalla todistellakseen maskuliinisuuttaan vertaisilleen, eli toisilleen. Asiaa ei liene Suomen osalta tutkittu, mutta meilläkin on kyllä uutisoitu tapauksista, joissa pojat ovat kiduttaneet luonnoneläimiä porukalla.
Miehillä on myös naisia korkeampi kynnys käyttäytyä ympäristöystävällisesti. Yksi syy saattaa olla se, että ympäristöystävällisyyttä pidetään lähtökohtaisesti feminiinisenä toimintana. Ympäristöystävällisyyteen yhdistetäänkin tyypillisesti välittämisen, empaattisuuden ja hoivan kaltaisia, vahvasti naisiin ja feminiiniyteen liitettyjä ominaisuuksia.
Kielteinen ja torjuva suhtautuminen ympäristöasioihin korostuu varsinkin niiden miesten keskuudessa, jotka ovat epävarmoja omasta maskuliinisuudestaan.
Ympäristöystävällisyyteen liitetyt feminiiniset stereotypiat voivat saada sellaiset miehet suhtautumaan ympäristöystävälliseen toimintaan kielteisesti tai jopa torjuvasti, jotka haluavat suojella maskuliinisuuttaan, eivätkä halua tulla yhdistetyksi feminiinisiksi miellettyihin asioihin. Kielteinen ja torjuva suhtautuminen korostuu varsinkin niiden miesten keskuudessa, jotka ovat epävarmoja omasta maskuliinisuudestaan. He saattavat jopa kääntyä ympäristövastaisiksi alleviivatakseen omaa maskuliinisuuttaan ja käyttäytyäkseen sukupuolelleen määritellyn roolin mukaan.
Veriurheilu kohottaa miehistä itsetuntoa
Maskuliinisuuden ja siihen länsimaissa perinteisesti liitettyjen ominaisuuksien, kuten kilpailuhenkisyyden, menestyshalun, voiman, vallan ja aggression, ilmentämisen voidaan nähdä olevan kytköksissä veriurheiluun, eli järjestettyihin kilpaluontoisiin eläintappeluihin.
Koiratappelut tarjoavat työväenluokkaisille yhdysvaltalaismiehille keinon saavuttaa ja ylläpitää maskuliinisuuttaan ja siihen liittyvää mainetta, kunniaa ja statusta, jota heidän voi heikon sosioekonomisen asemansa vuoksi olla vaikea saavuttaa muilla elämänsä osa-alueilla.
Koiriaan tappeluttava mies voi koirensa kautta sekä vahvistaa omaa subjektiivista maskuliinista identiteettiään että siihen liittyviä, arvostettuja “taistelutaitojaan” joutumatta itse taistelukehään ja vaarantamatta omaa fyysistä terveyttään.
Koiratappeluissa koirien voidaankin nähdä ikään kuin tappelevan omistajiensa puolesta. Koiriaan tappeluttava mies voikin koiriensa kautta sekä vahvistaa omaa subjektiivista maskuliinista identiteettiään että siihen liittyviä, arvostettuja “taistelutaitojaan” joutumatta itse taistelukehään ja vaarantamatta omaa fyysistä terveyttään.
Koiratappeluiden suosioon yhdysvaltalaisten miesten keskuudessa on todennäköisesti muitakin syitä kuin perinteiseen länsimaiseen maskuliinisuuteen liittyvien toksisten piirteiden ilmentäminen. On kuitenkin syytä olettaa maskuliinisen pullistelun olevan yksi keskeisistä epäeettistä koiratappelukulttuuria ylläpitävistä tekijöistä.
Maskuliinisuuden ja erityisesti maskuliinisen ylivallan ilmentämisen voidaan nähdä olevan keskeisiä tekijöitä myös andalusialaisessa härkätaistelukulttuurissa.
Kulttuuriin pahasti pinttyneet sukupuolistereotypiat ja sukupuolen ilmentämiseen liittyvät haitalliset sukupuolinormit vaikuttavat ihmisten lisäksi valtavaan määrään muunlajisia. On siis korkea aika ulottaa yhteiskunnallinen ajattelumme siihen liittyvine keskusteluineen meidän ihmisten ohella muihinkin eläimiin.
Tekstiä muokattu 3.5.2024 klo 8:26: lause ”Tämä saattaa todennäköisesti – ainakin joissain tapauksissa – vaarantaa tamman hyvinvoinnin.” muutettu muotoon ”Tämä saattaa todennäköisesti – ainakin joissain tapauksissa – vaarantaa hevosen hyvinvoinnin.”
Tekstiä muokattu 20.2.2024 klo 23:45: Tekstiin lipsahtanut ajatusvirhe korjattu, eli trail-ratsastus muutettu lännenratsastuksesta maastoratsastukseksi.
Lähdetiedot
Tuulella käyvät tammat ja hurjat oriit
Kate Dashper, Kate Fenner, Michelle Hyde, Fiona Probyn-Rapsey, Georgina Caspar, Cathrynne Henshall & Paul McGreevy (2018). The Anthropomorphic Application of Gender Stereotypes to Horses. Anthrozoös. 31. 673-684. 10.1080/08927936.2018.1529349
Kate Fenner, Georgina Caspar, Michelle Hyde, Cathrynne Henshall, Navneet Dhand, Fiona Probyn-Rapsey, Katherine Dashper, Andrew McLean & Paul McGreevy (2019). It’s all about the sex, or is it? Humans, horses and temperament. PLoS ONE 14(5): e0216699. DOI: 10.1371/journal.pone.0216699
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – thl.fi (n.d.). Tasa-arvosanasto – Sukupuolistereotypia
Kati Tuomola, Nina Mäki-Kihniä, Anna Valros, Anna Mykkänen & Minna Kujala-Wirth (2021). Risk factors for bit-related lesions in Finnish trotting horses. Equine Vet J. 2021;00:1–9. DOI: 10.1111/evj.13401
Egonjatkeen ja asusteen virkaa toimittavat koirat
Paul McGreevy & Fiona Probyn-Rapsey – upw.edu.au (2017). Whose best friend? How gender and stereotypes can shape our relationship with dogs. Julkaistu: 10.10.2017
Mary Robins – akc.org (2021). Are We Gender-Stereotyping Our Dogs? Julkaistu: 12.5.2021
Montreux Rotholtz – rover.com (n.d.). Male Dogs vs. Female Dogs: Which One Is Right for You?
thedogsbusiness.pro (2023). Survey reveals widespread stereotypings of dog owners in the UK. Julkaistu: 25.7.2023
Milla Salonen (2020). Complex traits, complex results : The genetic, demographic, and environmental factors of cat and dog behaviour. Doctoral dissertation, Faculty of Medicine, Helsinki University 2020
Scandurra ym. (2018). Behavioral and Perceptual Differences between Sexes in Dogs: An Overview. Animals (Basel). 2018 Sep; 8(9): 151. Published online 2018 Aug 23. doi: 10.3390/ani8090151
Hullut kissanaiset ja naiselliset kissamiehet
cats.org (2019). We all know the phrase ‘dogs are a man’s best friend’ but is this stereotype putting off would-be male cat owners? Julkaistu: 14.5.2019
cats.org (n.d.). Cat Men Do
Stanley Coren – psychologytoday.com (2022). Why People Think of All Dogs as Male and All Cats as Female. Julkaistu: 26.1.2022
Jillian Kay Melchior – iwf.org (2016). Feminist Professor Says Cats Are the Solution to ‘Toxic Masculinity’. Julkaistu: 15.12.2016
Robert Mitchell & Alan Ellis (2013). Cat Person, Dog Person, Gay, or Heterosexual: The Effect of Labels on a Man’s Perceived Masculinity, Femininity, and Likability. Society & Animals. 21. 1-16. 10.1163/15685306-12341266
Lori Kogan & Shelly Volsche (2020). Not the Cat’s Meow? The Impact of Posing with Cats on Female Perceptions of Male Dateability. Animals (Basel). 2020 Jun; 10(6): 1007. doi: 10.3390/ani10061007
koulukino.fi (2023). Moonlight – Toksinen maskuliinisuus
Fiona Probyn-Rapsey (2019). The “Crazy Cat Lady”: Gender, Animals, and Madness. 10.5040/9781501342189.ch-012
Lisa Wade – thesocietypages.org (2011). The Compatibility of Cats and Masculinity. Julkaistu: 17.2.2011
Kissat misogynian armoilla
Casira Copes – aninjusticemag.com (2021). The Sexist Reason So Many People Hate Cats. Julkaistu: 25.2.2021
Irina Frasin (2022). Of Cats and Women: A Cultural History of a Relationship. Kirjassa: Animal Life and Human Culture. Presa Universitara Clujeana, 2022, s. 164-182
Randall Lockwood (2005). Cruelty toward cats: Changing perspectives. Kirjassa: D.J. Salem & A.N. Rowan (toim.), The state of the animals III: 2005 (s. 15-26). Washington, DC: Humane Society Press
Landin Morris – rutgers-observer.com (2021). Why not liking cats is misogynistic. Julkaistu: 30.9.2021
Agnus Nurse (2020). Masculinities and Animal Harm. Men and Masculinities Volume 23, Issue 5, 2020. DOI: 10.1177/1097184X20965458
Paula Tiessalo – yle.fi (2023). Mikä saa nuoren miehen vihaamaan naisia? Nämä seitsemän asiaa jokaisen nuoren ja kasvattajan pitäisi tietää incelistä. Julkaistu: 11.10.2023
Elli Valtonen, Tarja Koskela, Anna Valros & Laura Hänninen (2023). Defining Crimes Against Companion Animals in Finland – Passive Neglect and Active Maltreatment. Anthrozoös A multidisciplinary journal of the interactions between people and other animals. Volume 36, 2023 – Issue 5. DOI: 10.1080/08927936.2023.2192577
Väkivaltaisten koulutusmetodien toksinen ulottuvuus
Zazie Todd – psychologytoday.com (2022). Gender Roles, Dominance Training, and Caring for Pets. Julkaistu: 2.3.2022
Zazie Todd – companionanimalpsychology.com (2016). Seven Reasons to Use Reward-Based Dog Training Methods. Julkaistu: 16.6.2016
”Tosimies” syö lihaa, ja se tietää huonoa tuotantoeläimille
Carol J. Adams (2015). The Sexual Politics of Meat – 25th Anniversary Edition: A Feminist-Vegetarian Critical Theory. Bloomsbury Academic; 1st edition, 2015
Matthew Cole & Kate Stewart (2018). Advertising Oppression: The Reprocuction of Anthroparchy in UK Children’s and “Family” Television. Kappale 4. kirjassa: Atsuko Matsuoka & John Sorenson, toim. Critical Animal Studies – Towards Trans-Species Social Justice. Rowan & Littlefield International – Intersections, 2018
Paul Naughton & Ashleigh Logan-McFarlane (2022). Traditional Masculinity, Identity and Male Preference for Meat. Proceedings of the European Marketing Academy, 51st, (107598)
Daniel Rosenfeld (2023). Masculinity and men’s resistance to meat reduction. Psychology of Human-Animal Intergroup Relations. 2. 10.5964/phair.9645. 0+pooik
Hank Rothgerber (2012). Real Men Don’t Eat (Vegetable) Quiche: Masculinity and the Justification of Meat Consumption. Psychology of Men & Masculinity. Advance online publication, November 12, 2012. DOI: 10.1037/a0030379
Samantha K. Stanley, Cameron Day & Patricia M. Brown (2023). Masculinity Matters for Meat Consumption: An Examination of Self‑Rated Gender Typicality, Meat Consumption, and Veg*nism in Australian Men and Women. Sex Roles 2023 88:187–198 DOI: 10.1007/s11199-023-01346-0
Kate Stewart & Matthew Cole – theconversation.com (2019). Meat is masculine: how food advertising perpetuates harmful gender stereotypes. Julkaistu: 18.6.2019
Mikaela Uuksulainen (2023). Kasvisruokavaliota noudattavien miesten kokemuksia maskuliinisuuksien ja ruokavalion suhteesta. Pro Gradu, Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta
Hegemoninen maskuliinisuus kannustaa luonnoneläinten kaltoinkohteluun
Marc Bekoff – psychologytoday.com (2017). Why Men Trophy Hunt: Showing Off and the Psychology of Shame. Julkaistu: 28.4.2017
Freddy Blackmon – mensvariety.com (2019). Is Trophy Hunting Really All About Toxic Masculinity? Julkaistu: 17.6.2019
Council of Europe – coe.int (n.d.). Masculinities
Clifton P. Flynn (2001). Acknowledging the “Zoological Connection”: A Sociological Analysis of Animal Cruelty. Society & Animals 9:1 2001
koulukino.fi (n.d.). Toksinen maskuliinisuus
mtv.fi (2016). Hirvittävää eläinrääkkäystä: Teinipojat käyttivät siiliä jalkapallona. Julkaistu: 26.5.2016
Agnus Nurse (2020). Masculinities and Animal Harm. Men and Masculinities, 23(5), 908-926. DOI: 10.1177/1097184X20965458
Tor Pothecary – faunalytics.com (2018). Eco-Friendliness And Masculinity: Is There A ‘Green-Feminine’ Stereotype? Julkaistu: 31.5.2018
Ragnhild Sollund (2020). Wildlife Crime: A Crime of Hegemonic Masculinity? Soc. Sci. 2020, 9(6), 93; DOI: 10.3390/socsci9060093
Tuomo Tamminen – hs.fi (2022). Eläinten rääkkääminen oli pitkään poikien normaalia keppostelua. Julkaistu: 9.11.2022
Heidi Vaalisto – is.fi (2019). Pikkupoikien nähtiin mätkivän siiliä kepeillä Pohjois-Karjalassa –”Lasten tekemä väkivalta on isosti kasvanut”. Julkaistu: 30.9.2019
Victoria Williams (2019). ”Hunting And Fishing Attitudes, Behaviors And Ethics Related To Gender And Aggression”. Theses and Dissertations. 2491
Veriurheilu kohottaa miehistä itsetuntoa
Maria A. Iliopoulou & Rene P. Rosenbaum (2013). Understanding Blood Sports. Journal of Animal & Natural Resource Law, 9, 125-140
Lue myös: Mitä tiede sanoo koiran pakottamisesta ja kurittamisesta?
Hyvä kirjoitus. Itse olen törmännyt luonnonvaraisten eläinten auttamisessa siihen, että mies, joka auttaa luonnonvaraisia eläimiä on hieno ihminen joka tekee järkeviä valintoja, kun taas nainen nähdään usein jotenkin tunteellisena ja hysteerisenä olentona, joka ei ymmärrä, että ”luonto hoitaa” vaan on pelastamassa kaikkia. Tämä stereotypia rationaalisuudesta ei tietenkään pidä paikkaansa, viimeksi tänään olen osallistunut keskusteluun, jossa miehet kertoivat ampuneensa jopa rauhoitettuja lintuja, että ne eivät kävisi toisten lajien poikasten kimppuun. Tämähän on täysin epärationaalista touhua, jossa söpö poikanen nähdään pelastettavana, ja lokki tai harakka julmana eläimenä, vaikka kyse on normaalista saalistamisesta.
Myös luonnonvaraisten kohdalla on niin, että maskuliinisen voiman symbolina nähdyt petoeläimet kuten haukka saavat innokkasti apua, kun taas kyyhky tai sorsa eivät saa juuri ketään avukseen. Se on surullista, koska ihmisen ei pitäisi päättää, kuka on avun arvoinen ja kuka ei.