Kuva: Ilona Krijgsman/Pixabay | Kuvituskuva, kuvan koira ei liity tapaukseen
Suomen Kennelliitto on brändännyt kasvattajistaan kaikkien koira-asioiden asiantuntijoita pitkään ja järjestelmällisesti. Nyt myös ulkomuototuomarit ovat liiton hallituksen varapuheenjohtajan mukaan ”koiran terveyden asiantuntijoita”. On monestakin syystä vaarallista antaa Kennelliitolle valta määritellä mitä koira-asiantuntijuus pitää sisällään, keitä koira-asiantuntijoiksi kutsutaan ja miten koira-asiantuntijuudesta julkisesti puhutaan. Käyn tässä kirjoituksessa läpi syitä, miksi Kennelliitto ei ole oikea taho määrittelemään koira-asiantuntijuutta.
Kennelliiton uusi puheenjohtaja Esa Kukkonen on tehnyt ammattiuransa IT-alalla. Kennelliiton tiedotteessa kerrotaan, että ”Harrastustaustaltaan hän on metsästyskoiraharrastaja, ja on toiminut pitkään Suomen Harmaahirvikoirajärjestön puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä Keski-Pohjanmaan kennelpiirin hallituksessa.”
Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtaja Kimmo Mustonen, joka televisiossakin intoutui kutsumaan liiton ulkomuototuomareita koirien terveyden asiantuntijoiksi, puolestaan työskentelee perusopetuksen aluepäällikkönä kaupungilla. Puheenjohtajakollegansa tavoin hänkin vaikuttaisi saavuttaneen asemansa Kennelliiton johdossa siis puhtaasti harrastuspohjalta, eli toimimalla vapaa-ajallaan sekä ulkomuototuomarina että ahkerana koirankasvattajana.
Kennelliiton hallituksen puheenjohtajisto koostuu siis yksinomaan koiraharrastajista, ei ammattilaisista tai asiantuntijoista. Harrastajilla taas ei pitäisi olla minkäänlaista valtaa määritellä, mitä suomalainen koira-asiantuntijuus pitää sisällään ja keitä koira-asiantuntijoina pidetään.
Kennelliiton hallituksessa ja toimikuntien johdossa istuu toki myös todellisia koira-asiantuntijoita. Kysymys kuitenkin kuuluu: meneekö asiantuntijoiden asiantuntijuus hukkaan Kennelliitossa?
Kuva: Roger/Unsplash | Kuvituskuva, kuvan koira ei liity tapaukseen.
Meneekö asiantuntijuus hukkaan Kennelliitossa?
Kennelliiton hallituksessa ja toimikuntien johdossa istuu toki myös koulutuksella ja ammatilla kannukset luottamustoimiinsa hankkineita ihmisiä. On kuitenkin ongelmallista, että jotkut heistä ovat Kennelliiton toiminnassa mukana jopa triplaroolissa.
Sama henkilö voikin hallituksen jäsenyyden ohella toimia koulutuksensa ja ammattinsa suomin valtuuksin liiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajana ja ottaa kantaa koirien ylijalostusta vastaan, mutta samaan aikaan ulkomuototuomarina toimiessaan palkita silmin nähden sairaaksi jalostetun koiran erinomaisin laatuarvosteluin näyttelykehässä. Myös ulkomuototuomarina toimvan jalostustieteellisen toimikunnan määräaikaisen esittelijä-sihteerin tiedetään antaneen samalle koiralle näyttelykehässä erinomaisen laatuarvosanan ja vielä sertinkin kaupan päälle.
Sekä Kennelliiton hallituksen että näyttely- ja ulkomuototuomaritoiminnan ollessa henkilötasollakin näin kiinteästi kytköksissä liiton jalostustieteelliseen toimikuntaan, on riski, että ulkomuototuomarointi alkaa määritellä jalostustieteellisen toimikunnan linjaa, eikä päinvastoin.
Sama henkilö voi toimia Kennelliitossa jopa triplaroolissa: hän voi esimerkiksi olla sekä Kennelliiton hallituksen jäsen että ulkomuototuomari ja jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja. Tässä piilee riski, että ulkomuototuomarointi alkaa määritellä jalostustieteellisen toimikunnan linjaa, eikä päinvastoin.
Kuva: Sergey Semin/Unsplash | Kuvituskuva, kuvan koira ei liity tapaukseen.
Suomeen tarvitaan riippumaton koirien hyvinvoinnin asiantuntijaryhmä
Senhän me olemme huomanneet muutenkin jo aikoja sitten, ettei koirien hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävän toiminnan johtaminen Kennelliiton sisältä ole toimiva ratkaisu. Niinpä Suomeen tulisikin perustaa riippumaton koiran hyvinvoinnin asiantuntijaryhmä, jonka sanomisia myös Kennelliiton hallituksineen ja toimikuntineen olisi nöyrästi kuunneltava.
Riippumattoman hyvinvointiryhmän perustaminen on jo saatu onnistuneesti käyntiin hevosalalla. Minkään ei siis pitäisi estää perustamasta vastaavaa ryhmää myös koirille, mikäli Kennelliiton halu pitää kaikki valta omissa hyppysissään vain suinkin antaa myöten. Suomen Ratsastajainliiton perustamasta hevosten hyvinvoinnin asiantuntijaryhmästä poiketen koirien hyvinvoinnin riippumattoman asiantuntijaryhmän ei kuitenkaan tulisi osallistua koiraharrastuslajien, niitä edustavien ihmisten tai ihmisryhmien edunvalvontaan. Ryhmän toiminnan tulisi olla täysin riippumatonta ja erillään Kennelliiton ihmislähtöisistä intresseistä.
Eläinjalostuksen ja -kasvatuksen siirtyminen harrastelijoilta kokonaan ammattilaisten käsiin ei liene realistinen skenaario. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei asian hyväksi voisi tai pitäisi tehdä mitään. Kennelliiton tulisikin panostaa nykyistä enemmän koirien hyvinvoinnin ja jalostuksen asiantuntijuuteen myös oman toimintansa piirissä. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaiselle FCI-roturyhmälle nimetään vähintään yksi jalostus- ja hyvinvointiasiantuntija, jolta löytyy tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto.
Riippumattoman eläinten hyvinvoinnin asiantuntijaryhmän perustaminen on jo saatu onnistuneesti käyntiin hevosalalla. Minkään ei pitäisi estää vastaavan ryhmän perustamista koirille.
Kuva: Kurt Klement/Pixavbay | Kuvituskuva, kuvan koira ei liity tapaukseen.
Koira-asiantuntijuuden suuntaviivat pähkinänkuoressa
- Eläinlääkärit ovat koiran terveyden asiantuntijoita, eivät Kennelliiton ulkomuototuomarit.
- Koirafysioterapeutit ovat koiran terveyden asiantuntijoita, eivät Kennelliiton ulkomuototuomarit.
- Tutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat ja käyttäytymistieteilijät ovat koiran käyttäytymisen asiantuntijoita, eivät Kennelliiton kasvattajat.
- Jalostusagronomit ja geneetikot ovat koiran jalostuksen asiantuntijoita, eivät Kennelliiton kasvattajat.
Kasvattajakurssi ei tee harrastajasta asiantuntijaa
Kennelliitto tarjoaa kasvattajille kaksi kurssia: kasvattajan peruskurssin ja jatkokurssin. Lisäksi liitto järjestää vuosittain Kennelliiton jalostusstrategiaan perustuvia Koirankasvatus tänään -kursseja. Kasvattajanimen rekisteröintiin ja Kennelliiton kasvattajastatuksen saamiseen riittää kasvattajan peruskurssin suorittaminen.
Kasvattajan peruskurssin kirjallinen oppimateriaali on avoimesti saatavilla. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että kurssilla opetettavat asiat ovat pääsääntöisesti hyviä ja kannatettavia. Käytännön kasvatustyössä kasvattajakurssin oppeja ei välttämättä kuitenkaan kaikilta osin noudateta, minkä voi todeta ihan vain KoiraNet-tietokantaa ja sieltä löytyviä koirien terveystietoja selaamalla.
Kasvattajan peruskurssin kirjallisen oppimateriaalin perusteella vaikuttaa siltä, että kurssilla opetettavat asiat ovat pääsääntöisesti hyviä ja kannatettavia. Käytännossä kasvattajakurssin oppeja ei välttämättä kuitenkaan kaikilta osin noudateta, minkä voi todeta ihan vain KoiraNet-tietokantaa ja sieltä löytyviä koirien terveystietoja selaamalla.
Kuva: Jametlene Reskp/Unsplash | Kuvituskuva, kuvan koirat eivät liity tapaukseen.
Koiranjalostus on aiheena todella laaja. Peruskurssin kirjallisten materiaalien perusteella koirien jalostukseen liittyviä osa-alueita käsitellään kuitenkin melko pintapuolisesti. Verrattaessa todellisiin jalostusasiantuntijoihin, kuten korkeasti koulutettuihin geneetikkoihin tai vuosikaudet eläinlääketiedettä opiskelleisiin eläinlääkäreihin, jää Kennelliiton kasvattajakurssin suorittanut henkilö vielä kauas koirien jalostuksen, terveyden ja hyvinvoinnin todellisesta asiantuntijasta.
Vielä vähemmän Kennelliiton kasvattajan peruskurssi vaikuttaisi pätevöittävän kasvattajaa antamaan kasvattiensa omistajille koiran käyttäytymiseen ja kouluttamiseen liittyviä neuvoja. Peruskurssin kirjallisissa materiaaleissa ei koiran koulutusta ja siihen käytettäviä menetelmiä käsitellä käytännössä juuri lainkaan. Aihetta sivutaan siellä täällä korkeintaan sivulauseissa, erittäin ylimalkaisella ja pintapuolisella tasolla. Kennelliiton ylläpitämällä hankikoira.fi-sivustolla kasvattajaan kuitenkin viitataan henkilönä, joka voi “mahdollisesti auttaa myös tulevaisuudessa pennun koulutukseen liittyvissä asioissa, turkinhoidossa ja muissa asioissa, jotka mietityttävät pennun kasvaessa.”
Kennelliiton kasvattajan peruskurssille osallistuvaa tulevaa kasvattajaa kehotetaan kurssin kirjallisessa oppimateriaalissa myös neuvomaan ja opastamaan pennunhankkijoita:
”Anna pennunvaraajalle mieluiten etukäteen kirjallinen ohje, josta selviää koiran vaatimat hoito- ja ruokintaohjeet, koulutustietoa sekä tietoa koiran ylläpitokustannuksista.”
Lisäksi muun muassa Kennelliiton nimissä esiintynyt ja itsekin vanhentuneiden koulutusteorioiden puolesta puhunut henkilö on julkisuudessa kehottanut käytösongelmia kohtaavaa koiranomistajaa olemaan yhteydessä koiransa kasvattajaan ja pyytämään häneltä koulutusohjeita.
Kennelliiton tulisi linjata selkeästi, millaisia koulutusneuvoja kasvattaja saa liiton edustajana pennunhankkijalle antaa. On myös syytä pohtia, onko koulutusohjeiden antaminen kasvattajan tehtävä ensinkään.
Kuva: Vander Films/Unsplash | Kuvituskuva, kuvan koira ei liity tapaukseen.
Tämä on todella vaarallista, sillä kasvattajan peruskurssi ei lähtökohtaisesti anna henkilölle minkäänlaisia valmiuksia opastaa muita yllä mainituissa asioissa. Vallitsevassa menettelytavassa piilee todellinen riski, että esimerkiksi vanhentuneet ja koirille haitalliset koulutusmenetelmät siirtyvät kerta toisensa jälkeen kasvattajilta uusille koiranomistajille tuoreen, koiraystävällisen ja tutkittuun tietoon perustuvan tiedon sijaan.
Kennelliiton tulisikin linjata selkeästi, millaisia koulutusneuvoja kasvattaja saa liiton edustajana pennunhankkijalle antaa. On myös syytä pohtia, onko koulutusohjeiden antaminen kasvattajan tehtävä ensinkään. Eikö hänen pitäisi ennemminkin ohjata kyselijät ottamaan yhteyttä koulutettuun ja koiriin perehtyneeseen eläintenkouluttajaan, kuin alkaa jaella summamutikassa koulutusohjeita ympäriinsä?
Ruokintaohjeidenkin antaminen pelkän kasvattajan peruskurssin pohjalta on melko riskaabelia touhua, sillä ruokinta-asioille on kirjallisessa oppimateriaalissa pyhitetty vain muutama hassu sivu. Sori vaan, mutta se ei kyllä pätevöitä ketään antamaan ruokintaneuvoja yhtään kenellekään.
Edellä mainituista syistä koiranomistajaa ei missän nimessä tule kannustaa olemaan sen enempää ongelmatilanteissa kuin mieltä askarruttavissa kysymyksissäkään ensisijaisesti yhteydessä koiransa kasvattajaan, vaan koiran terveyden ja hyvinvoinnin todelliseen asiantuntijaan.
Tekstiä muokattu 12.3.2023 klo 19:40: Jalostusagronomit lisätty Koira-asiantuntijuuden suuntaviivat -listaukseen jalostuksen asiantuntijoiksi.
Tekstiä muokattu 9.3.2023 klo 19:31: Riippumattomia eläinten hyvinvoinnin asiantuntijaryhmiä koskevaan kappaleeseen lisätty maininta siitä, ettei koirien hyvinvoinnin asiantuntijaryhmän tulisi osallistua koiraharrastuslajien edunvalvontaan, vaan ryhmän toiminnan tulisi olla täysin riippumatonta ja erillään Kennelliiton intresseistä.
Juurikin näin!!
Kiitos tärkeästä avauksesta. Asia on juuri kuten kuvaat. Unohdit kuitenkin tärkeän asiantuntijaryhmän tekstistäsi. Meillä on Suomessa spesifisti jalostuksen yliopistotason asiantuntijaryhmä: jalostusagronomit. Kyseessä on HY:n maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan maataloustieteiden osaston pääaine kotieläinten jalostustiede. Tässä oppiaineessa opiskellaan jalostettavia ominaisuuksia, jalostusohjelmia ja -menetelmiä, kvantitatiivista genetiikkaa sekä geenivarojen säilyttämismenetelmiä. Kyseessä on soveltavan genetiikan ala. Geneetikkojen koulutus ei suoraan vastaa kysymykseen ’miten jalostetaan’, mutta geneetikon taustalla on toki valmius hankkia tämäkin tieto. Eläinlääkäreistä sama kommentti.
Hei, listaukseni ei ole kaikenkattava, vaan tarkoitus oli esimerkkien avulla tuoda esiin koulutettujen asiantuntijoiden ja Kennelliiton toimijoiden välistä kontrastia. Jalostusagronomit voisivat aivan hyvin olla tuolla listalla geneetikkojen rinnalla, siinä olet täysin oikeassa. 🙂
Päätin kuitenkin tällä kertaa tuoda esille geneetikkojen asiantuntemusta, sillä Kennelliitto on aikaisemmin hyökännyt aggresiivisesti professoristason geneetikkojen kimppuun koira-asioissa. Siksi oli minulta tietoinen valinta ottaa tässä kohtaa esimerkiksi juuri geneetikot (koirien geenitutkimusta tekevät sellaiset, totta kai), alleviivatakseni, ettei Kennelliitolla ole mitään varaa arvostella tai kyseenalaistaa riippumatonta tutkimusta tekevää koirien geenitutkimusryhmää tai heidän näkemystään koirien jalostuksesta.
Minun ei siis ollut missään nimessä tarkoitus vähätellä jalostusagronomeja, eikä myöskään tehdä kattavaa listausta koirien terveyden ja hyvinvoinnin todellisista asiantuntijoista.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. 🙂
Aivan, tunnen keissin mihin viittaat. Väännän vielä sen verran, että mielestäni jätit tärkeimmän asiantuntijaryhmän mainitsematta, kun puhutaan jalostuksesta. Ja kun puhutaan koirien terveydestä, puhutaan käytännössä jalostuksesta. Koiran geenit – ryhmän näkökulma on (heidän työtään lainkaan vähättelemättä!) hieman eri kuin jalostustieteilijän. Työn ensisijainen tavoite on geenikartoitus ja tähän asti erityisesti mendelististen ominaisuuksien (sairauksien). Näidenkin tunteminen on jalostuksessa tärkeää, jotta sairastumisia voidaan ehkäistä, mutta tämä näkökulma ottaa kantaa siihen mitä pitää välttää jalostuksessa, ei siihen, mitä tavoitellaan. Geneettisesti sairaiden koiriemme kanssa olemmekin päätyneet ensisijaisesti väistelemään miinoja, emme enää hetkeen tekemään varsinaista jalostusvalintaa eli lisäämään toivottuja ominaisuuksia. Lopuksi vielä mainittakoon, että MMT Mäki ja MMT Kempe ovat kumpikin jalostusagronomeja.
Niin, eihän geneetikko ole jalostuksen asiantuntija, vaikka oman alansa asiantuntija onkin.
Moikka,
tiedoksesi, että olen saamani palautteen ja aiheesta käymieni keskusteluiden perusteella päättänyt lisätä jalostusagronomit kirjoituksessani olevalle asiantuntijuutta koskevalle listalle. 🙂 Eli sieltä löytyy nyt maininta jalostusagronomeista jalostuksen asiantuntijoina.
Kirjoituksen lopusta löytyy hyvän tavan mukaisesti tieto kaikista tekstiin julkaisun jälkeen tehdyistä muutoksista.
Huolestuttavaa on myös se, että eri rotujen jalostusasiantuntijoina toimii lukematon määrä harrastajia, joilla ei ole jalostusasiantuntijan koulutusta edes kirjekurssin verran.
Olen käynyt Kennelliiton lasvattajien peruskurssin sekä jatkokurssin. Näiden lisäksi myös jalostusneuvojan kurssin jossa saimme laajasti tietoa koirien käyttäytymisesta mm. Tuire Kaimiolta ja Katriina Tiirankin luento taisi siihen tai johonkin muuhun koulutukseen sisältyä. Aktiivisena kasvattajana osallistun myös muille kursseille, mm. SuKoKan kasvattajapäiville missä luennoimassa käyvät eläinlääketieteen asiantuntijat. Seuraan myös Agrian Webinaareja, missä viimeksi eilen luennoitiin koirien nivelterveydestä. Kennelliitto jakaa valtavasti hyvää tutkittuun tietoon pohjautuvaa materiaalia meille kasvattajille helposti webinaarien muodossa. Hyvä kasvattaja tietää, ettei ole eläinlääkäri tai koirakouluttaja (toki kasvattajillakin voi olla ko koulutukset!) mutta pitkän kokemuksen rodusta omaavana osaa ihan varmasti neuvoa mistä voisi olla kyse ja ohjata parhaan ammattilaisen pakeille. Näin ainakin itse toimin. Olen tarkka siitä, että kouluttajat käyttävät positiivisia menetelmiä ja rotuni vaivat tunnen ja tiedän niihin erikoistuneet klinikat ja parhaat asiantuntijat. Miksi kasvatin omistaja ei saisi kysyä kasvattajalta neuvoa? Täytyy muistaa, että eläinlääkärikään ei todennäköisesti omaa ko rodun kasvatuskokemusta ja seurannut kymmenien ellei satojen pentujen kehitystä pentulaatikosta aikuiseksi. Tämä on kokemusta mitä ei eläinlääkiksen oppikirjoista saa. Kennelliitto tekee todella paljon koirien terveyden ja hyvinvoinnin eteen, toinen asia on miten kasvattajat haluavat ja kylenevät ottamaan tietoa vastaan. On jokaisen kasvattajan velvollisuus hankkia uutta tietoa ja muokata toimintaansa sen mukaan. Näen uudemmat sukupolvet erittäin pätevinä, tieteenlukutaitoisina ja halukkaina toimimaan terveyden eteen tutkitun tiedon pohjalta ja suhtautuvat avoimesti jopa roturisteytysprojekteihin. Koko ajan mennään parempaan suuntaan. Toki Kennelliitto voisi antaa enemmän arvoa terveyttä edistävälle kasvatustyölle mm. Vuolasvirtapalkintoa jakaessa, sen pisteytys perustuu nyt pitkälti näyttelymenestykseen.
Täytyy kuitenkin muistaa, että koiria saa lain mukaan kasvattaa kuka vaan, ilman kurssin kurssia ja ilman minkään maailman pevisoja. Kennelliittoon ei ole pakko kuulua. Se joka keksii tehdä koirankasvatuksella bisnestä sen kyllä tekee ilman tiukkoja sääntöjäkin. Mene vain tori.fi koiranpentuilmoituksia selaamaan puoleksi tunniksi ja näet, ettei suomalainen koirankasvattaja olekaan niin huono valinta.
Moikka,
kirjoitukseni ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi yksittäisiä kasvattajia kohtaan. Uskon kyllä, että sinä toimit vastuullisesti ja osaat pitää koiratietosi ja -taitosi ajan tasalla.
Ongelma on kuitenkin siinä, että ihmisillä, todennäköisesti myös Kennelliiton kasvattajat mukaan lukien, esiintyy yksilöllistä vaihtelua valmiudessa hankkia ja omaksua uutta luotettavaa tietoa ja haastaa omaa ajatteluaan. Kennelliitto kun ei nykyisen toimintatapansa puitteissa voi millään muotoa varmistaa, että kaikki liittoon rekisteröidyt kasvattajat toimivat niin kuin sinä toimit.
Ja tosiaan, ei tarvitse paljoakaan KoiraNetiä selailla, niin voi tulla jo siihen lopputulokseen, että kaikki Kennelliiton kasvattajatkaan eivät tee vastuullisia jalostusvalintoja. Kasvattajien kasvatinomistajille antamien neuvojen ja ohjeiden kirjoa voin näin ulkopuolelta asioita tarkastellessani vain arvuutella. Joka tapauksessa Kennelliiton nykyinen toimintamalli kuitenkin mahdollistaa sen, että kasvattajat voivat neuvoa kasvatinomistajia toimimaan koiralle haitallisilla tavoilla.
Valitettavasti kirjoituksesi on suora hyökkäys kaikkia Kennelliiton kasvattajajäseniä kohtaan. Syytät heitä koirien terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyömisestä sekä halluttomuudesta ja kyvyttämyydestä ottaa asioista selvää tai hankkia kasvatustyötä tukevaa tietoa.
Moni kasvattaja on ollut mukana kymmenissä synnytyksissä. Ennen ensimäistäkään synnytystä kasvattaja on todennäköisesti viettänyt vuosia tutustuen omaan rotuunsa ja eläinlajiin nimeltä koira. Opiskellut koiran anatomiaa, koulutusta, ruokintaa ja fysiologiaa. Keskustellut kasvattamisesta kokeneempien kasvattajien kanssa. Usein kasvattaja osaa myös kertoa eläinlääkärille mitä epäilee koiran ontuman/sairauden/käytöksen muutoksen/jne syysksi nopeuttaen oikean diagnoosin löytymistä ja hoidon aloitusta.
Sanot, ettei kasvattajan tulisi neuvoa kasvatinomistajia koiran käytösongelmien kohdalla. Tämä pitäisi jättää koulutuksen saanneen koirankouluttajan tehtäväksi. Valitettavan usein se koulutettu kouluttaja ei tunne rotua tai osaa neuvoa lemmikinomistajaa keinoista, joilla tietty koirayksilö oppii tai jotka ratkaisevat koiran ongelmat. Pahimillaan kouluttaja vain ruokkii koiran ongelmakäytöstä, jolloin tilanne pahenee. Pahimmassa tapauksessa kouluttajan neuvot johtavat lopulta koiran lopetukseen käytösongelmien vuoksi.
Oletat kaikkien eläinlääkäreiden olevan koiran lisääntymisen ja terveyden asiantuntijoita. Toki eläinlääkärillä on lääketieteellinen oppi, joka on saatu yliopistossa. Mutta läheskään kaikilla eläinlääkäreillä ei ole koiraa lemmikkinä. Vielä harvempi on kasvattaja. Eli heiltä puuttuu täysin se tieto ja ymmärrys mikä tulee yhteiselämästä koiran kanssa tai jalostusvalintoja pohtiessa. Jos eläinlääkärin kaikkki tietoa ja osaamineen koirasta ja koiran terveydestä on koulun penkiltä hankittua, on jalostusvastuun antaminen vähintäänkin kyseenalaista ellei suorastaana vastuutonta pelkän kirjatiedon varassa olevalle eläinlääkärille. Vähän sama kuin pyytäisi ajokortitonta ja ajotaidotonta insinööriä tekemään simuloidun koeajon uudelle automallille. Insinööri osaa kyllä kertoa, näkyykö mittareissa toivottu data, mutta ei syytä siihen miksi niissä näkyy juuri se tietty data. Koeajon tulos ei ainakaan paranna ajoturvallisuutta, koska insinööri ei kykene konkreettisesti kertomaan missä vaaran paikat ovat.
Hyvin kirjoitettu nimetön. Olen täysin samaa mieltä! Varsinkin koulutettujen eläintenkouluttajien ammattitaito on mielestäni kyseenalainen. Kursseille pääsee ja ne myös hyväksytysti läpäisee olemattomalla kokemuksella ja näin kyky auttaa ongelmatapauksissa on vajaavainen. Tottakai on kokeneita kouluttajia, joilla on aidosti keinoja auttaa, mutta se yleensä on vaatinut jo vuosien kokemuksen eri roduista ja yksilöistä, pelkkä kurssi ei riitä. Ihan samalla tavalla, kuin eivät kaikki eläinlääkärit tiedä kasvattamisesta, lisääntymisestä tai käytöksestä sen enempää, kuin mitä ovat yliopiston kursseilla joskus oppineet. Olen käynyt omien koirien kanssa joillain kursseilla, joiden kouluttajina ovat olleet ammattitutkinnon suorittaneet kouluttajat, ihan oppiakseni mikä omilla kasvateilla on mennyt pieleen, vaikka ovat pennusta asti käyneet koulutuksessa. Valitettavasti täytyy sanoa, että kouluttajilta on puuttunut kyky lukea koiraa ja se on taito, joka tulee useimmille vain kokemuksella. Näkemys, että eläinlääkärit, eläntenkouluttajat, eläinten käyttäytymisen tutkijat ja geneetikot olisivat automaattisesti ainoita oikeita henkilöitä arvioimaan koirien jalostusta ja hyvinvointia on samalla tavalla mutkien suoraksi vetämistä, kuin väite, että Kennelliittoa johtaa maallikot.
Kyllä tällä hetkellä iso osa kasvattajista lukeutuu pentutehtailijoiksi: maailmassa on satojamiljoonia kodittomia koiria, ja uusien tuottaminen on lähinnä epäeettistä ja moraalitonta.
Esim. englanninbulldoggeja tehtailevat pitäisi laittaa välittömästi syytteeseen eläinsuojelurikoksesta, ja rodun omistajat terapiaan miettimään, mikä vikana, kun kehitysvammaiseksi tehdyn eläimen ihannointi ja hoivaaminen tuovat säväreitä.
Kiva, jos on yksittäisiä vastuullisia kasvattajia. Usea tuntemani pentuteht.. tai siis kasvattaja/monistaja on kantapääkoululainen, joka on opiskellut lähinnä matkaoppaita ja alkon luetteloa, ja tuenaa koirilla rahaa dolce vitaan. Kyllä Rodokselle pitää päästä kerran vuodessa. Rotujen terveystilanteisiin perehdytään pelkästään someryhmissä, joissa ongelmia ja sairauksia kategorisesti väheksytään, koiria ihkutetaan ja eläinterveydestä huolestuneita haukutaan porukalla. Varsinkin sitä ”tyhmää toimittelijaa”, joka ei tiedä mistään mitään yhyy. Ulkomuototuomareita mielistellään ja näyttelyvoittajia ylistetään kuin vaatteetonta keisaria, vaikka koirasta hädin tuskin erottaisi, kumpi on etu- ja kumpi takapää, tai koira on tukehtumaisillaan omaan hengitykseensä.
Moraalittomuuden multihuipentuma.
Kyllä ihan totta. On rotuja joissa ongelmat halutaan kategorisesti kieltää eikä tutkimustietoon uskota. On ollut pitkään mahdollista tutkia koiria mutta osa ei vaan sitä tee sen pelossa, että omista koirista paljaatuu jotain. Tutkimatonta pidetään terveenä. Kennelliiton kasvattajiin mahtuu myös monenlaista pentutehtailijaa.
”Kennelliiton kasvattaja” on siis mikä? Yksityishenkilö, joka on SKL:n, Autoliiton, Hippoksen, Humpanperän kyläyhdistyksen jne. jäsen – tai sitten yksityishenkilö, jolla on lain suomat oikeudet teettää pentuja koirallaan ja kissallaan, varsottaa hevosensa ja aasinsa, teettää ja myydä hiirenpoikasia, kananpoikasiaan tms. ei ole sen enempää Kennelliiton, kuin minkään muun yhdistyksen jäsen. Koiransa voi FCI-rekisteröidä, jos ne täyttävät rotujärjestöjen määräämät (rotujärjestö = rj:n jäsenet) rodun rekisteröintiehdot.
Tässä on nyt vähän sama ”puurot ja vellit sekaisin” -ilmiö, kuin erään journalistin mielipiteissä, joita jonkinasteisina totuuksinakin esitetään. Onhan toki sitäkin. SKL on yhdistys, iso sellainen, jolla on kansainvälinen kattojärjestö FCI. Yhdistyksillä on hallitus, ihan niillä kyläyhdistyksilläkin. Yhdistyksien toimenkuvat voivat olla pieniä tai suuria, laajoja kokonaisuuksia. Kaikkea siltä väliltä, eikö vain?
Kennelliiton, siis tämän yhdistyksen, hallituksen valitsee yhdistyksen jäsenet – kuten muissakin yhdistyksissä. Jäsenet valitsevat edustajistonsa SKL:n valtuustoon, joka on myös se ylin, päättävä elin. Joka tapauksessa yhdistysten hallitukset eivät ylipäätään koostu vain yliopistotason koulutuksen, vielä jotenkin ko. yhdistyksen ”alaan” kuuluvista henkilöistä. Mietitäänpä nyt vaikka taloyhtiön hallitusta. Siellä on F-rapusta hammaslääkäri Irina Nimetön, A-rapusta Tosi-TV-tähti Mosse Molottaja ja pohjakerroksen kaupan kassana toimiva Anneli Alinna. Taloyhtiössä vuotaa katto ja parvekkeiden rappaukset irtoavat. Ihanko tosissaan joku ajattelee, että tämä hallitus osaa hoitaa taloyhtiön kaikki erilaiset tarpeet? Mahtaisikohan sellainen, kuin delegointi asiantuntijoille, olla tuttu käsite? Hallituksen pj., eikä edes varapj. tee yksinään mitään päätöksiä, esim., että naapuritalon jalkapallolla itsensä elättävä Jantteri palkataan tekemään kattoremontti, koska se on hyvä tyyppi tai kaikille tuttu, joka vanhempiensa omakotitalon kattoakin oli tekemässä. Pitäisikö hallituksen koostua siis henkilöistä, jotka ovat ammatiltaan moniammattilaisia puuseppä-kivimies-siivooja-rappari-maalari, jotta olisi kompetenssia taloyhtiön hallitukseen? Kukaanhan ei toki saa olla minkään em. alan yrittäjä, koska siitä syntyis eturistiriita.
Kennelliiton hallituksen henkilöt ovat yksityishenkilöitä valittuina luottamustehtäväänsä. Erona taloyhtiön hallitukseen valittuihin on se, että SKL:n luottamustoimissa olevat ovat kaikki koiraharrastajia, oman koulutustaustansa ja päivätyötittelinsä ohella. Eikö ole luotettavampaa, kun IT-asiantuntija toimii koiria harrastavan yhdistyksen IT-kehitysyksikössä, johon voi sekä delegoida ammattitaitonsa puitteissa kehitystehtäviä samoin, kuin tuo sieltä kehitystyötä tekevästä, alansa ammattilaisten ryhmästä ajantasaista tietoa SKL:n hallitukselle – vastavuoroisesti toimien. Metsästystä harrastava tai lajin ylituomarina toimiva on varsin hyvä valinta hallituksen jäsenistä toimimaan SKL:n metsästystoiminnasta (säännöt, kehitystyö tms.) vastaavassa työryhmässä, jossa onkin sitten monta alan asiantuntijaa. Ei koko hallituksen tarvitse olla metsästysasiantuntijoita. Miksi ihmeessä?
SKL:n hallituksessa on Helsingin yliopistossa opettava henkilö, joka lukee mm. lääkiksen pääsykokeita. Hän on myös koiraharrastaja, kasvattanutkin, genetiikan asiantuntija, ulkomuototuomari… Miksi ei olisi? Miksi henkilövaaleissa hallituksen jäseneksi valittuna yhdistystoiminnassa kauan mukana ollut, kansainvälisesti koiraharrastuskentällä arvostettu henkilö, joka on toiminut myös kansainvälisen kattojärjestö FCI:n jalostustyöstä vastaavan komission puheenjohtajanakin, olisi millään tapaa kyseenalaistettava toimimaan SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan vetäjänä? Hallituksen alaisissa toimikunnissa on jäseninä heterogeeninen joukko luottamustoimeen valittuja henkilöitä ja asiantuntijoita, eikä toimikunnan puheenjohtaja, eikä varapuheenjohtaja, eivätkä he edes yhdessä, tee ainuttakaan päätöstä itse. Toimikunnissa olevilla tulee kuitenkin olla kompetenssia työskennellä juuri siinä, mihin ovat sitoutuneet – joskin palkatta. Eläinlääkärijäseniä on ollut kolmekin yhtä aikaa. On jalostusagronomeja, käyttäytymisen asiantuntijoita jne. Kaikki ovat, ainakin joskus, kasvattaneetkin. Jäsenistön kokemusta on mm. metsästyksessä, linnustuksessa, käyttäytymisen jalostustarkastuksissa, luonnetesteissä jne., joissa tuomarikokemustakin on. Onko se väärin? Koirien kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen ei todellakaan ole.
Ulkomuototuomarina toimiminen on yksi osa harrastustoimintaa. En tiedä, miksi vedetään joko mustaksi tai valkoiseksi, että terveys on vieras käsite ulkomuototuomareille ja he eivät ymmärrä koiran terveydestä mitään, koska vain eläinlääkärit voivat ymmärtää. Onhan tuossa nyt pakko eläinlääkinnän ammattilaistenkin avata silmänsä ja ymmärryksensä!
Ulkomuotoa arvioidessa huomioidaan koiran terveys siltä osin, kuin se on mahdollista. Ihon terveyden näkee ja tuntee, samoin, jos koira ontuu tai sen hengitys vinkuu. Tuolle arvioinnille on omat ohjeensa ja sääntönsä, joka on se, mitä ulkomuotoa arvioitaessa voi havaita. Koiran lihavuuskunto, raaja-asento, olkavarren kulmaus, kinnerkulmaus, pyöristyvä selkä liikkeessä ja mitä kaikkea sitä voikaan olla silmin ja käsin havaittavissa, tulee kirjatuksi. Mikä on sitten kunkin subjektiivinen arvio koiran laadusta ja mahdollisista virheistä suhteessa rotumääritelmään, onkin toinen asia. Näyttelytulos voi joillakin vaikuttaa jalostusvalintoihin osana sitä, tai sitten ei. Ei yksi harrastusmuoto syö asiantuntijuutta toisessa osaamisalassa.
Kasvattaja voi neuvoa kasvatinomistajaa? Tietenkin voi! Jos ei osaa neuvoa, kasvattaja selvittää, kuka ja mikä on se taho, joka osaa ja voi. Sekin on neuvomista. Se on myös vastuullisuutta ja koiran hyvinvoinnista huolehtimista. Kasvattaja osaa kääntää kasvatinomistajan yhtä lailla eläinlääkärille kuin kouluttajallekin. Kasvattajan perus- ja jatkokurssit ovat koulutuksia, joissa saa perustiedot moneen asiaan, mutta eihän ihminenkään ole valmis kaikkeen asiantuntijuuteen, eikä varsinkaan konkretiaan, lukion käytyään.
Eläinlääkäri on eläinlääkinnän ammattilainen. Moni eläinlääkäri ei kuitenkaan edes omista lemmikkiä, ei kissaa eikä koiraa. Eli käytöksestä tai eläimen kotikäyttäytymisestä vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa, syömisinnossa, astutustolanteessa jne. puuttuu kokonaan käytännön kokemuksen antama tietotaito. Suositeltavinta on olla vähättelemättä kumpaakaan osapuolta. Vastakkain asettelu on pahasta – ja sitähän tehdään aivan tietoisesti.
Kun sitten puhutaan ja puututaan koirien kasvatukseen, puututaan vain ja ainoastaan siihen, mistä näkee tiedot tehdyistä ja tekemättömistä, järjestäytyneen koirankasvatuksen parissa oleviin. Jos oikeasti haluttaisiin hyvinvointiaspektista lähtevää työtä ja kehitystä tehdä, se kohdennettaisiin niihin n. 200 000 – 300 000 koiraan, jonka etuja ei valvota ka varmisteta mitenkään. Kennelliiton alaisessa toiminnassa ei varmasti ole satoja tuhansia koiria, joiden hyvinvointi on retuperällä. Ei, vaikka miten jalostustietojärjestelmää ja Agrian sekä BVA:n tilastoja lukisi.
Miksi kukaan ei nosta huolen kärkeen sitä joukkoa, joka sitä eniten tarvitsee? Kuinka moni rotukoira on koiratarhoilla uutta kotia vailla? Kuinka monen sekarotuisen myynyt on antanut kirjalliset hoito- ja ruokintaohjeet myymilleen pennuille? Niille viattomille pienille, jotka ovat olemassa oloonsa syyttömiä. Kuinka moni on saanut malinois-canecorso-saksanpaimenkoira-joku -pennulleen tiedot vanhempien terveydestä ja tiedon, millainen käyttötarkoitus ”rodulla” on ja mihin ko. pentu on soveltuva harrastuskaveri? Mikä sille on optimi ruoka ja ruokamäärät kasvuunsa suhteutettuna?
Jos on huonoa toisessa, niin ihan satavarmasti sitä on enemmän toisessakin, tuossa jälkimmäisessä. Mistä näille löytyisi omat sarit, jennat, suvit…? Nyt on joku kumma Kennelliitto-vastaisuus, joka toki on jokaisen oikeus, mutta väitän, että tällä keinoin sahataan lattiapalkkeja terveysjalostuksen tavoitteilta – niiltä, jotka näemme hyvässä ja pahassa. Mihin se kohdistuu? Siihen 2/3 suomalaiseen koirapopulaatioon, eli suureen osaan ns. hyvinvointihaitan ”oikeuttamana”.
Surullista,
Eipä mulla tähän ole muuta sanottavaa kuin, että on yksiselitteisen tuomittavaa, että tähän maahan tuotetaan tieten tahtoen sairaiksi jalostettuja koiria ja brändätään toiminta ”vastuulliseksi”.
Sillä ei ole ulkomuotojalostuksen ylilyönneistä kärsivälle koirayksilölle mitään väliä, kärsiikö samoista vaivoista sen lisäksi yksi vai miljoona koiraa. Sille koirayksilölle merkittävää on ainoastaan yksilön oma subjektiivinen kokemus hyvinvoinnistaan ja sitä ei voi mitätöidä sillä, etteivät kaikki Kennelliiton alla kasvatettavat koirat ole samalla tavalla syntyjään sairaita.
P.S. Mä voisin elää sen kanssa, että Kennelliiton puheenjohtajisto koostuu harrastajista, jos voisin olla varma, että nämä harrastajat antaisivat kunnolla painoarvoa todellisten asiantuntijoiden näkemyksille sen sijaan, että yrittävät brändätä itsestään ja kaltaisistaan niitä asiantuntijoita.
Ammensit sitten Reeta whatsboutismin rikkaasta suonesta, ja nakkelit sekaan olkinukkeja ja muita argumentaatiovirheitä. Ne tekevät rakentavan keskustelun täysin mahdottomiksi. Harmi. Olisit varmasti pystynyt parempaan.
On yhä selkeämpää, että täsmällinen eläinsuojelulain tulkinta on ainoa mahdollinen keino suojella koiria ihmisiltä. Rotuharrastajat eivät yksistään siihen kykene.
Hah hah hah hah. Eipä yhtään paista lävitse kuka siellä naputtelee. Ei mennyt ainakaan itselleni lävitse tämä paskaliiton suitsutus.
Reeta tyhjensi pajatson monelta osin, miten itsekin ajattelen. Aloittajan ”Sari ja kuva” olen hyvin pitkälle samaa mieltä, että harrastelijat sotketaan ”osaamiseen” Minusta kasvatustyö tulisi agretoida niin, että pentujen teettäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että voit itseäsi tituloida kasvattajaksi. Huolimatta siitä, että olet edes käynyt kasvattajan peruskurssin Ja sitten Kennelliitto, jonka hallituksessa ja vieläpä toimeenpanvina eliminä toimii ”harrastajat”… Kyllä minusta siellä toimii asiantuntijat, huolimatta siitä, että tässä lajissa ei ole akateemistä koulutusta (pitäiskö?) Ja minusta niin hauskaa on, että kun me ”harrastajat” tarvittiin sosiaalisen median apua kauppasoppareissa, niin oli ok, että kennelliitto hoitaa ”virainomaisvastuutaan” ja nyt yhen äkkiä kennelliito ei ole pätevä huolehtimaan koirien jalstuksesta…. Ja joo en myöskään tykkää, että rotujärjestöille on annett
u niin paljon valtaa ja jos jossain, niin rotujärjestöissä juurikin on niitä, pirkkoja, jotka ei rotua tunne…
Kennelliiton jäsenillä ei ole valtaa, muutamaa vapailta listoilta valittavaa valtuustoedustajaa lukuunottamatta. Valtaa Kennelliiton käyttävät rotujärjestöjen jäsenistö ja kennelliiton jäsenjärjestöjen jäsenet kennelpiirien kautta, valitsemalla edustajansa Kennelliiton valtuustoon. Valtuusto valitsee hallituksen.
Kennelliiton hallitus ei anna jäsenille nähtäväksi edes valtuuston pöytäkirjoja, eikä tilinpäätöksiä.
Tämä ei ole avointa ja julkista toimintaa. Tietojen salaaminen tuo esiin vallan väärinkäytön.
Kerropa, Reeta sitten, että kun jäsen kysyy näiltä osaavilta SKLn vastuuosaajilta yksinkertaista asiaa, kuten voitteko antaa pöytäkirjanotteen rotuni PEVISA-määräyksistä, kun rotujärjestö ei sitä anna, niin miksi vastaus on ynninpynninönnin, nukumutkueikumeeivoidavoivoivoi…
Että jos te olette kattojärjestö, jonka alla on osaavat rotujärjestöt, jotka voi tehdä ihan mitä huvittaa, niin MIKSI ei SKL silloin toimi?
Valitettavasti kirjoituksesi on suora hyökkäys kaikkia Kennelliiton kasvattajajäseniä kohtaan. Syytät heitä koirien terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyömisestä sekä halluttomuudesta ja kyvyttämyydestä ottaa asioista selvää tai hankkia kasvatustyötä tukevaa tietoa.
Moni kasvattaja on ollut mukana kymmenissä synnytyksissä. Ennen ensimäistäkään synnytystä kasvattaja on todennäköisesti viettänyt vuosia tutustuen omaan rotuunsa ja eläinlajiin nimeltä koira. Opiskellut koiran anatomiaa, koulutusta, ruokintaa ja fysiologiaa. Keskustellut kasvattamisesta kokeneempien kasvattajien kanssa. Usein kasvattaja osaa myös kertoa eläinlääkärille mitä epäilee koiran ontuman/sairauden/käytöksen muutoksen/jne syysksi nopeuttaen oikean diagnoosin löytymistä ja hoidon aloitusta.
Sanot, ettei kasvattajan tulisi neuvoa kasvatinomistajia koiran käytösongelmien kohdalla. Tämä pitäisi jättää koulutuksen saanneen koirankouluttajan tehtäväksi. Valitettavan usein se koulutettu kouluttaja ei tunne rotua tai osaa neuvoa lemmikinomistajaa keinoista, joilla tietty koirayksilö oppii tai jotka ratkaisevat koiran ongelmat. Pahimillaan kouluttaja vain ruokkii koiran ongelmakäytöstä, jolloin tilanne pahenee. Pahimmassa tapauksessa kouluttajan neuvot johtavat lopulta koiran lopetukseen käytösongelmien vuoksi.
Oletat kaikkien eläinlääkäreiden olevan koiran lisääntymisen ja terveyden asiantuntijoita. Toki eläinlääkärillä on lääketieteellinen oppi, joka on saatu yliopistossa. Mutta läheskään kaikilla eläinlääkäreillä ei ole koiraa lemmikkinä. Vielä harvempi on kasvattaja. Eli heiltä puuttuu täysin se tieto ja ymmärrys mikä tulee yhteiselämästä koiran kanssa tai jalostusvalintoja pohtiessa. Jos eläinlääkärin kaikkki tietoa ja osaamineen koirasta ja koiran terveydestä on koulun penkiltä hankittua, on jalostusvastuun antaminen vähintäänkin kyseenalaista ellei suorastaana vastuutonta pelkän kirjatiedon varassa olevalle eläinlääkärille. Vähän sama kuin pyytäisi ajokortitonta ja ajotaidotonta insinööriä tekemään simuloidun koeajon uudelle automallille. Insinööri osaa kyllä kertoa, näkyykö mittareissa toivottu data, mutta ei syytä siihen miksi niissä näkyy juuri se tietty data. Koeajon tulos ei ainakaan paranna ajoturvallisuutta, koska insinööri ei kykene konkreettisesti kertomaan missä vaaran paikat ovat.
Hyviä pointteja ja tärkeä aihe!
Myös kommenteissa on hyviä vasta-argumenttejakin, ja täydentäviä näkökulmia. Onkin hienoa, että blogi aiheesta saa keskustelua aikaan. Se on kaikkein tärkeintä, että nostetaan niin risut kuin ruusut, epäkohdat, harhaanjohtavat mielikuvat, eturistiriidat/biasir, ja toisaalta myös se kaikki hyväkin työ, esiin konkretian kautta ja analyyttisesti. Vain siten voimme kehittää ja edistää koira-alan toimintakulttuuria/-kenttää.
Olen kyseisen paskalafkan kasvattaja. Vihaan kennelliittoa, ja vihaan siellä toimivia tahoja. Ei sillä, että ongelmia olisi koskaan ollut, ei, vaan koska ”aatteellisena” yhdistyksenä siellä ei toimi mikään. Todella toivon tämän elämän aikana näkeväni päivän jolloin tämä liitto ajetaan nurin ja siellä päsmäröivät ihmiset heitetään pellolle leikkimään kaalinpäillä.
Opiskelen jalostusagronomiksi Helsingin yliopistolla ja voin monilta osin olla samaa mieltä tämän kirjoituksen kanssa. Rotukoiraharrastuksessa on isoja ongelmia, jotka vaativat toimenpiteitä. Kennelliiton toimet ovat osittain riittämättömät. Osittain tämä varmasti johtuu eturistiriidoista, joita syntyy siitä kun asioista päättävät ihmiset, jotka samalla myös harrastavat lajia. Tämän takia Kennelliitto ei pysty myöntämään, että joidenkin rotujen kohdalla rotumääritelmä rohkaisee sairaiden piirteiden lisäämiseen (esim ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, kiinanpalatsikoira, cavalier jne.) Nämä rodut tarvitsisivat radikaaleja toimenpiteitä tervehtyäkseen ja rotumääritelmä pitäisi kirjoittaa uudelleen. Tämä taas varmasti aiheuttaisi voimakasta vastustusta rotujen kotimaissa ja asettaisi Kennelliiton huonoon valoon FCIn silmissä. Siitä huolimatta tämä pitäisi uskaltaa tehdä.
Olen vapaa-ajallani myös koirankasvattaja ja en kuitenkaan voi olla huomauttamatta, että kasvattajan vastuulla on antaa uusille perheille hoito-, ruokinta- ja koulutusvinkkejä, ja tarvittaessa ohjata perhe ammattilaiselle kun omat taidot ei enää riitä. Ei ole realistista, että jokainen uusi koti kävisi erikseen ravintoterapeutilla, yksityisillä koirankoulutustunneilla ja eläinlääkärillä jokaisesta pienestäkin epäilystä. Sellaiseen ei ole kenelläkään varaa, ja monessa tapauksessa edes kiinnostusta. Valitettavan usein pennunkyselijöille tärkeintä on vain saada nopeasti mikä tahansa pentu kotiin, eikä tällaisten asioiden arvoa edes ymmärretä. Eikö ole parempi, että kasvattajat ohjaavat koteja oikeille raiteille silläkin uhalla, että jonkun opit saattavat olla puutteellisia. Monessa tapauksessa kasvattajan tuki on kuitenkin täysin korvaamatonta uudelle perheelle. Ylipäätään suomalaisissa koirankasvattajissa on vahvasti (onneksi) käsitys, että kasvattien perheitä tulee neuvoa ja yrittää auttaa parhaansa mukaan, toisin on monesti ulkomailla, jossa kasvattajan vastuu loppuu siihen kun raha vaihtaa omistajaa.
Huomautuksena vielä, että eläinlääkäritkään eivät kaikkea tiedä ja heidän mielipiteet vaihtelevat keskenään. Juuri vähän aikaa sitten ohjasin kasvattini eläinlääkäriin, koska maitohampaat eivät tahtoneet irrota, eläinlääkäri ei suostunut irrottamaan niitä. Niinpä ohjasin kasvatin omistajan toiselle eläinlääkärille, joka totesikin, että maitokulmurit on irroitettava välittömästi tai vaarana on, että pennun purenta menee täysin pilalle.
Ylipäätään tällainen vastakkainasettelu jossa asiantuntijat ja kasvattajat asetetaan vastakkain on pelkästään vahingollinen. Asiantuntijalla on usein teoreettinen tieto ja kasvattajalla taas käytännön kokemus ja käsitys mitkä ratkaisut käytännössä toimivat. Kumpaakin tarvitaan. Lisäksi kovasti toivoisin, että näissä avauksissa etsittäisiin ratkaisuja myös pentutehtailtujen paperittomien ongelmiin, jotka ovat suunnilleen 1/3 Suomen koirakannasta. Nämä koirat on kaikkein heikoimmassa asemassa, joten on surullista, että ne unohdetaan tästä keskustelusta kokonaan.
En tiedä kuinka monta rotua on olemassa, mutta hiukan vajaa 400. Jos oikein muistan luennoilta, noita kasvattajakurssin käyneitä kasvattajia on n. 24000 ja näistä aktiivisia tuhansia. Kaikki eivät kasvata brakyja tai ääripiirteisiä koiria. Se ei tietenkään poista faktaa, että osa kasvattaa rotuja, joilla on hyvinvointihaittaa aiheuttavia vikoja. Miksi niputtaa kaikki koirat ja kasvattajat yhteen? Millä tiedolla ja asiantuntemuksella tällaisissa blogeissa kirjoitetaan aiheesta Kennelliitto, jos sen toimintaa ei tunne?
”Brändääminen asiantuntijaksi” koostuu vissisti monesta osa-alueesta. Tuolla on töissä jalostusagronomeja, eläinlääkäri tms., joilla uskoisi olevan osaamista eläinten hyvinvoinnin ja terveyden osalta. Liiton sivulla on listaus työntekijöistä, joihin voi ottaa yhteyttä, jos ei tiedä mitä tekevät.
PS Kenenkään on turha oikeasti yrittää rakentavasti keskustella jo valmiiksi asenteellisessa blogissa. Whatsapoutumismiä on sekin, että esitetään jostain kuultua tai luettuna totena. Hyvin voi heitellä kaikenmoista sekaan.
”Asenteellisuus” on vakavaa huolta koirien jalostuksen epäkohdista, epäeettisestä pentujen tuottamisesta, vastuuttomasta näyttelytoiminnasta ja koiramaailman korruptiosta. Se voi olla vaikea ymmärtää, jos itse on syvällä liiton kieroissa koukeroissa mukana. Nyt on viimein se aika, että vastuullisilla eläntenystävillä on mitta täynnä teidän puuhianne, ja ihmiset haluavat muutoksen koirien kurimukseen.
Miksi ihmeessä kukaan on mukana yhdistyksessä jos sen toiminta kovin ahdistaa. Yhdistyksestä eroaminen on helppoa. Riittää kun jättää jäsenmaksunsa maksamatta.
Jäin miettimään tätä, ja ehkä kyse on siitä, että kritisoijat omaavat moraalin ja etiikan, eivätkä kestä liiton kyseenalaisia toimia, joissa kärsijöinä ovat koirat?
Hei,
en ole Kennelliiton jäsen, enkä ole koskaan ollutkaan. En usko, että sisältäpäin saadaan tässä tapauksessa riittävää muutosta aikaiseksi.
Totta turiset. Liitolla ei ole kapasiteettia millään tasolla eikä motiivia muutokseen. Lainsäädäntö ja kuluttajakäyttäytymisen muutos lienevät ainoa keino parantaa koirien tilannetta.
Nyt menee kyllä niin puurot ja vellit sekaisin. Olisiko oikeasti parempi, että meillä ei olisi minkäänlaista kontrollia jalostusasioihin ja koiramaailmaan? Oletteko ajatelleet, että ihmisiä ovat ne kasvattajat, jotka ne päätökset tekee? Myös ihmiset on ne, jotka niitä koiria ostavat? Eihän niitä rotuja olisi ja kasvatettaisi, mikäli ihmiset ei niitä rotuja ostaisi? Kysynnän ja tarjonnan laki. Kennelliitto pitää tiettyjä raja-arvoja ja silti meillä on villilänsimeininki sekarotuisten koirien ”jalostuksessa” ja myynnissä.
Väitetäänkö myös, ettei erikoisosaamista voi saavuttaa harrastamalla? Autokorjaaja ja joka pienestä pitäen räpeltää niin omien kuin vieraiden autojen parissa ei saa erikoisosaamista autokorjauksesta? Tai IT-nörtti, joka koodailee illat ja yöt koneensa ääressä ei voi saada erikoisosaamista siitä?
Kennelliitossa työskentelee myös eläinlääkäreitä, hieroja, fysioterapeutteja, ruokinta-alan ammattilaisia, geneetikan alan ammattilaisia, koulutettuja kouluttajia, joka muodostaa siitä hyvinkin laaja-alaisen moniammatillisen työryhmän koira-alalle. Mutta se tosiasia on se, että se on yhdistys, monikaan ei tee palkkatyötään kennelliitossa, se on suurimmaksi osaksi ihmisiä harrastus ja elämäntapa. Vapaaehtoistyötä. Ei kennelliitto ole mikään paha. Tai hyvä. Jos otat kasvattajalta, joka kasvattaa kyseenalaista rotua, kyseenalaisen pennun, kyseenalaisia terveystutkimuksia tehtynä tai ilman, niin oisko se kuitenkin peiliin katsomisen paikka?
Laki on eläinsuojelulaki, ei kennelliiton säännöt, ohjeet ja vaatimukset koske kuin sen yhdistyksen jäseniä. Mutta mä ainakin olen onnellinen, että meillä on edes jonkinlaiset rajoitukset, kasvatetaan viralliseksi katsottuja rotuja, niin niille vanhemmille ja kasvattajille kuin harrastuksissa säännöt ja vaatimukset.
Mikä se toinen vaihtoehto olisi? Villilänsi?? Jos ostaa kasan pskaa, niin vähän vaikea siitä on muita syyttää kuin itseään. Kyllä mä väitän olevani oman rotuni asiantuntija, niin käytöksessä, ruokinnassa, harrastuksessa ja ja ja, olen myös kouluttautunut VAPAA-AJALLANI käyttäytymisestä, terveydestä ja ruokinnasta. Ei se kennelliiton kasvattajakurssi annan kuin pohjan, vähän niinkuin ammattikoulu kampaajalle. Sen jälkeen se on omasta aktiivisuudesta ja halusta kiinni tuleeko luotettu ammattilainen vai suorittaako minimivaatimukset..
Auta armias jos kasvattajat kasvattaisi elääkseen! Silloinhan ne on pentutehtaita?! Anteeksi, mutta mikä olisi hyvä?
On hyvä ymmärtää, että emme varsinaisesti _tarvitse_ maailmaan lisää ihmisen omaksi huvikseen muovaamia koirarotuja. Täällä on jo satojamiljoonia ennestään, joille ei löydy kotia. Siinä valossa kaikki koirientuotanto on pentutehtailua. Jonkunlaista nöyryyttä toivoisin tähän etuoikeutettuun, suht vapaaseen ja villiin rotukoirien monistamiseen.
Autokorjaajaksi voi oppia sinnikkäällä hands on -työllä, mutta pelkästään sillä harva tulee monipuoliseksi osaajaksi. Tekniikka kehittyy jäätävää vauhtia, ja corollan ja lancerin korjaajat jäävät auttamatta teknologian jalkoihin, mikäli eivät myös kouluta itseään jatkuvasti.
Ajan jalkoihin on jäänyt myös läjäpäin koirankasvattajia. Ehkä jos kasvattajaksi pätevöityisi parinsadan opintopisteen korkeakoulututkinnolla, johon valikoitaisiin ne, joilla olisi kapasiteettia, ja tällä lailla rajattaisiin pois heikoimpi aines?
Mainitset ihmisiä oikeilla nimillä ja kirjoitat heistä vihamieliseen sävyyn. Jos näin toimitaan niin pitäisi myös uskaltaa itse esiintyä oikealla nimellä ja kertoa minkälainen asiantuntijapohja on itsellään.
Tämä on siinä ja rajalla, että puhutaan jo herjauksesta.
Suomessa ollaan menossa siihen suuntaan, että asialliset ja vastuulliset kasvattajat ovat väsymässä ja monet lopettavat. Jäljelle jää lopulta vain rekkaamattomia koiria tuottavat puskakasvattajat joita ei valvo kukaan. Loput koirat tuodaan sitten ulkomailta missä kontrolli saattaa olla nada.
Sittenhän kaikki onkin hyvin.
Mun ihan oikea nimi löytyy tämän blogin Kirjoittajasta-välilehdeltä. 🙂 Eli ei tarvitse sen kauempaa etsiä, jos nyt yhden klikkauksen verran viitsii sormeaan rasittaa.
Kyllä kritiikkiä saa esittää, se kuuluu sananvapauteen, vaikka Kennelliittoa kuinka harmittaisi. Kannattaisi myös päivittää tuota sanavarastoa; herjaus poistui rikoslaista vuonna 2000.
Sen sijaan ne moukkamaiset törkykommentit, joita näyttely- ja pennutusfanaatikot ovat sylkeneet toimittaja Lehtosen päälle, ansaitsisivat rikostutkinnan. Kun tuo väki ei pysty edes keskustelemaan ilman alatyylistä nimittelyä, miten se pystyisi rotujen terveyttä parantamaan?
Kyllä Kennellitolla on aikamoinen urakka edessä, että koirien terveystilannetta nykykapasiteetilla ja -aineksella kehitettäisiin. Ja ehkä ihan hyvä, että pentutuotanto vähenee? Ei tässä maailmassa ole koirista pulaa.