Eläimen ääntä ei saa vaientaa

Kuva: Phoenix Han/unsplash.com


Riistavegaanius kuohuttaa. Se on herättänyt vilkasta ja paikoin kiihkeääkin keskustelua siitä, voiko eläimiä tarkoituksellisesti hyödyntävä ihminen kutsua itseään vegaaniksi. Entä kenellä ylipätään on valta määritellä mitä veganismi tarkoittaa ja kieltää toiselta oikeus itsensä ja identiteettinsä omaehtoiseen määrittelyyn?


Pohdin tässä kirjoituksessa aihetta yleisellä tasolla. En siis kritisoi tai ruodi yksittäisten ihmisten toimintaa, vaan kommentoin veganismin uudelleenmäärittelyyn liittyvää laajempaa ilmiötä yleisellä tasolla. Koen kyseessä olevan nimenomaan orastavan yhteiskunnallisen ilmiön, sillä riista ei ole ainoa julkisuudessa viime vuosien aikana veganismiin liitetty eläimen hyödyntämiseen viittaava etuliite. Riistavegaaniuskaan ei ole mikään uusi keksintö, sillä se on lanseerattu mediassa jo vuonna 2020. 

Siispä toivon aiheesta voitavan keskustella ilmiön tasolla, menemättä yksittäiseen henkilöön. Yritän itsekin parhaani mukaan kantaa oman pienen korteni tähän yhteiseen kekoon pohtimalla asiaa mahdollisimman rakentavasti.

Tässä ei siis toisin sanoen pitäisi pohjimmiltaan olla kyse eläinoikeusvegaanien ja ”etuliitevegaanien”, vaan eläimiä hyödyntävien ihmisten ja ihmisten hyödyntämien eläinten välisestä ristiriidasta.

Eläinten ääni ei saa jäädä ihmisten välisten riitojen jalkoihin

Veganismin määrittelyä koskevassa  keskustelussa on mielestäni olennaisinta ottaa ensisijaisesti huomioon se kaikista maailman muunlajisista eläimistä koostuva hiljainen ryhmä, joka ei voi edes teoriassa edustaa itseään julkisessa keskustelussa tai päätöksenteossa. Eläimet tulisi mielestäni mieltää aktiiviseksi osapuoleksi kaikessa niitä koskevassa keskustelussa.

Eläinten ääni pääsee kuuluviin kuitenkin vain välillisesti ihmisten kautta. Siksi on erityisen tärkeää muistaa pitää huoli siitä, ettei se jää missään tilanteessa ihmisten välisten riitojen jalkoihin. 

Tässä ei siis toisin sanoen pitäisi pohjimmiltaan olla kyse eläinoikeusvegaanien ja ”etuliitevegaanien”, vaan eläimiä hyödyntävien ihmisten ja ihmisten hyödyntämien eläinten välisestä ristiriidasta. Eläinoikeusvegaanit ovat eläinten edustajia tässä ihmiskeskeisessä maailmassa, jossa eläimen intressi tulee helposti sivuutetuksi ja jyrätyksi, jos sitä ei pidetä tietoisesti – ja toisinaan äänekkäästikin – esillä. 

Jos siihen ei enää voi luottaa, että vegaani vastustaa spesismiä ja pitää automaattisesti kaikkien eläinten puolta, niin mihin tässä maailmassa sitten enää oikein voi luottaa? 

Hätähuuto eläinten puolesta

Eläinoikeusveganismi on ihmiselle toki myös henkilökohtainen vakaumus ja sosiaalinen identiteetti. Siihen liittynee usein kokemus voimakkaasta muunlajisiin eläimiin eläinten hyödyntämiseen perustuvien järjestelmien ja yhteiskunnallisten rakenteiden kautta kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta. Tästä näkökulmasta pidän ymmärrettävänä, että eläinoikeusvegaani kokee identiteettinsä peruspalikoiden horjuvan, kun eläimiä hyödyntävät ihmiset pyrkivät määrittelemään veganismin uudelleen omista lähtökohdistaan.  

En tietenkään voi puhua yhdenkään vegaanin puolesta, mutta ex-vegaanina (ja sittemmin pakon sanelemana takaisin lakto-ovoksi siirtyneenä) totean, että veganismin perinteisessä määrittelyssä kynsin hampain roikkuminen ja veganismin jakamattoman eläinoikeusaspektin ehdoton ja ärhäkkäkin puolustaminen on pelkän ihmiskeskeisen identiteettipolitiikan sijaan todennäköisesti myös hätähuuto muunlajisten eläinten puolesta. 

Kaikkien eläinten oikeudenmukainen ja yhdenvertainen kohtelu lajiin katsomatta on nähdäkseni keskeisin ja merkittävin vakaumuksellista veganismia määrittelevä tekijä. Jos siihen ei enää voi luottaa, että vegaani vastustaa spesismiä ja pitää automaattisesti kaikkien eläinten puolta, niin mihin tässä maailmassa sitten enää oikein voi luottaa? 

Eläinten hyödyntäminen veganismin nimissä mahdollistaisi eläinten ihmislähtöisen ja subjektiiviseen luokitteluun perustuvan päätöksenteon siitä, minkä eläinlajin tai -ryhmän hyödyntämistä ja näiden eläinten oikeuksista tinkimistä kukakin pitää omalla kohdallaan oikeutettuna.

Karhunpalvelus eläimille?

En tietenkään hyväksy ihmisten kiusaamista millään verukkeella. En siis pidä ”etuliitevegaanien” solvaamista tai muutakaan henkilöön kohdistuvaa asiattomuutta hyväksyttävänä sen enempää eläinoikeusveganismin kuin minkään muunkaan syyn nojalla. 

Tunnistan kuitenkin veganismin uudelleenmäärittelyn eläinoikeusvegaaneissa herättämän hädän ja huolen. Yritän sitä tässä nyt parhaani mukaan sanoittaa. 

Pelkään nimittäin itsekin, että veganismin ulottaminen eläinten hyväksikäyttöön voi yleistyessään normalisoida ajatusta siitä, että ihminen voi sekä hyödyntää eläimiä että olla vegaani samaan aikaan. Tällaisen yhteiskunnallisen diskurssin vakiintuminen taas saattaisi pönkittää vallitsevaa eläinten laaja-alaiseen hyödyntämiseen perustuvaa ja  eläinten kannalta täysin kestämätöntä länsimaista kulttuuria. 

Kuvailemani kauhuskenaarion toteutuessa eläinten yhteiskunnallinen asema toiseutettuna hiljaisena ryhmänä pysyisi ainakin joiltain osin jotakuinkin ennallaan. Eläinten hyödyntäminen veganismin nimissä mahdollistaisi eläinten ihmislähtöisen ja subjektiiviseen luokitteluun perustuvan päätöksenteon siitä, minkä eläinlajin tai -ryhmän hyödyntämistä ja näiden eläinten oikeuksista tinkimistä kukakin pitää omalla kohdallaan oikeutettuna. Sen myötä veganismin näkökulma keikahtaisi eläinkeskeisestä ihmiskeskeiseksi, ja nostaisi ihmisen halun hyödyntää eläimiä yksiselitteisesti eläimen oikeuksien toteutumisen yläpuolelle.

Eläinten kokema kärsimys ei välttämättä vähenisi ainakaan merkittävästi. Se muuttaisi vain muotoaan painopisteen mahdollisesti vain siirtyessä eläinryhmästä toiseen. Monen eläinoikeusvegaanin elämäntyön, eli eläinten aseman kokonaisvaltaisen parantamisen, toteuttaminen ei olisi ainakaan yhtään nykyistä helpompaa. 

Pyydän jokaista lukijaa pohtimaan hiljaa itsekseen, onko ihmisen oikeus liittää veganismi ja eläinten hyväksikäyttö toisiinsa tärkeämpi, kuin muunlajisten eläinten oikeus itseisarvoon ja oikeudenmukaiseen kohteluun?

Kuka saa määritellä veganismin?

Korostan, etten halua puuttua siihen, mitä kukakin syö tai miten ihminen identifioituu ja määrittelee itsensä. En halua syyllistää ketään, enkä kieltää keneltäkään mahdollisuutta itsemäärittelyyn. En halua rajoittaa muitakaan ihmisoikeuksia. Muistutan vain, että muunlajisillakin eläimillä on intressinsä, ja ne ovat toisinaan ristiriidassa ihmisten intressien kanssa. 

Pyydän jokaista lukijaa pohtimaan hiljaa itsekseen, onko ihmisen oikeus liittää veganismi ja eläinten hyväksikäyttö toisiinsa tärkeämpi, kuin muunlajisten eläinten oikeus itseisarvoon ja oikeudenmukaiseen kohteluun? Se, miten edellä esittämääni kysymykseen vastataan, riippunee melko pitkälti siitä, keneltä kysytään. 

Eläinten oikeudet tunnutaankin tyypillisesti miellettävän yksinomaan mielipideasioiksi ja henkilökohtaisiksi arvovalinnoiksi. Niistä toki periaatteessa onkin kyse silloin, kun asiaa tarkastellaan ihmiskeskeisestä näkökulmasta. En kuitenkaan voi olla kysymättä, miksi eläinten oikeuksia edes lähestytään ihmisnäkökulma edellä? Onko eläinoikeusajattelun typistäminen ihmisen henkilökohtaiseksi mielipiteeksi ja omaksi valinnaksi vain yksi tapa syrjäyttää keskustelusta se ainoa ryhmä, jota aihe todella koskee, ja jonka osallisuudella olisi kokonaisuuden kannalta oikeasti merkitystä?

Niinpä. Siksi onkin mielestäni välttämätöntä, että valta veganismin määrittelystä on ja pysyy juuri eläinoikeusvegaaneilla, eli heillä, jotka perustavat toimintansa ensisijaisesti eläinten intresseihin ja niiden huomiointiin.


P.S. Disclaimerina todettakoon, että puhun tässä nyt siis niistä ihmisistä, jotka tekevät vapaaehtoisen ja tietoisen päätöksen sekä hyödyntää eläimiä että kutsua itseään samalla vegaaneiksi. Vegaanius ei ole kaikille (itseni mukaan lukien) mahdollista, eikä vegaaniksi ryhtyminen aina ole omasta tahtotilasta kiinni. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää.


Juttua muokattu 1.10.2022: Lause ”Se muuttaisi vain muotoaan painopisteen siirtyessä eläinryhmästä toiseen.” muutettu muotoon ”Se muuttaisi vain muotoaan painopisteen mahdollisesti vain siirtyessä eläinryhmästä toiseen.”


Lue myös: Kuningattaren kuolema kouraisee

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *