Ravun stressaava matka kattilaan

Kuva: Alyona Bogomolova/unsplash.com | Kuvituskuva, kuva ei ole Suomesta.


Ruokaviraston mukaan Suomessa saadaan vuosittain saaliiksi noin 3-4 miljoonaa rapua1. Ruokatietoyhdistyksen ja Raputietokeskuksen mukaan Suomessa myös kasvatetaan pienimuotoisesti rapuja syötäväksi2,3. Puhumme siis vuositasolla valtavasta määrästä eläimiä.


Olemassa olevan tiedon mukaan on todennäköistä, että rapu aistii kipua ja mahdollisesti myös kokee sitä. Tajuissaan olevien rapujen lopettaminen keittämällä ei myöskään täytä Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn humaanin tainnutus- tai lopetustavan määritelmää. EFSAn mukaan eläimen tulee menettää tajunsa alle sekunnissa. Kiehuvaan veteen laitetun ravun taintuminen kestää kuitenkin parhaimmillaankin jopa 8-10 sekuntia, eli moninkertaisesti sen, mitä voidaan pitää humaanina. Olosuhteista riippuen ravun taintumisessa voi kestää kauemminkin.

Tässäpä sitä sitten onkin ihan riittävästi syitä olla heittämättä eläviä ja tajuissaan olevia rapuja kattilaan. 

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että syötävien rapujen hyvinvointiin liittyvän keskustelun typistyminen kiistelyyn rapujen kivuntunnosta ja vallitsevan lopetuskäytännön eettisyydestä turhauttaa. 

Oletko nimittäin koskaan tullut ajatelleeksi, mitä rapu käy läpi ennen päätymistään kattilaan?

Ravustaja voi säilyttää eläviä rapuja ahtaassa sumpussa jopa useiden päivien ajan. Ravut voivat kuulemma “selvitä hengissä” sumpussa pidempäänkin, mutta vahvimmat rapuyksilöt saattavat alkaa jossain vaiheessa tappaa ja syödä heikompiaan.

Ilmapiiri kiristyy sumpussa

Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ravut (crayfish) kokevat fysiologisen stressin ohella emotionaalistakin stressiä5,6. Niiden on myös havaittu ahdistuvan ja stressaantuvan lajitovereidensa läsnäolosta ahtaissa akvaarioissa ja alkavan kohdistaa aggressiota toisiinsa7.

Siitä huolimatta ravustajan mertaan joutuneita rapuja saatetaan altistaa jatkuvalle stressille. Ravustaja voi esimerkiksi säilyttää eläviä rapuja ahtaassa sumpussa jopa useiden päivien ajan8,9. Ravut voivat kuulemma “selvitä hengissä” sumpussa pidempäänkin, mutta vahvimmat rapuyksilöt saattavat alkaa jossain vaiheessa tappaa ja syödä heikompiaan10.  

Pienessä ahtaassa tilassa elävinä säilötyt ravut voivat siis alkaa käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Joissain maissa ongelma on ratkaistu siten, että rapuja säilötään niin tiivissä verkkosäkeissä (sen tyyppisissä, joissa myydään esim. sipuleita ja satsumia), että ravut eivät käytännössä pääse juurikaan liikkumaan, eivätkä täten myöskään vahingoittamaan toisiaan11. Lopputuloksen, eli “hävikin” välttämisen kannalta ihanteellista, rapujen hyvinvoinnin kannalta kaikkea muuta kuin sitä. 

Krooninen stressi lisää rapujen kuolleisuutta. Kuolema ei kuitenkaan ole välitön, vaan koittaa tuntien viiveellä. Niinpä ainakin maallikon silmään näennäisesti hyvinvoivalta ja aktiiviseltakin vaikuttava rapu voi todellisuudessa olla pahastikin stressaantunut.

Tappavan vaarallinen stressi

Ravut käyvät läpi kuljetuksia ja lajittelua, ensin pyyntikohteesta jalostamolle, sieltä kauppoihin ja lopulta kaupoista kuluttajien koteihin12. Rapu on erittäin herkkä olosuhteille ja niissä tapahtuville muutoksille. Pienetkin olosuhteissa tapahtuvat heilahdukset voivat aiheuttaa sille vakavaa stressiä13.

Omia aikojaan kuolleet ravut eivät sovellu ihmisravinnoksi14. Niinpä yksi pääasiallisista rapujen kokeman stressin mittareista näyttääkin olevan kuljetuksen, säilömisen ja käsittelyn aiheuttama kuolema ja sen välttäminen15. Krooninen stressi lisää rapujen kuolleisuutta16,17. Kuolema ei kuitenkaan ole välitön, vaan koittaa tuntien viiveellä18. Niinpä ainakin maallikon silmään näennäisesti hyvinvoivalta ja aktiiviseltakin vaikuttava rapu voi todellisuudessa olla pahastikin stressaantunut.

Kuluttajia ohjeistetaan, että eläviä rapuja voi säilöä esimerkiksi maakellariin sijoitetussa laatikossa jopa päivien ajan. Näiden kotitalouksissa elävinä säilöttävien rapujen hyvinvoinnista ei kuitenkaan voi mennä minkäänlaiseen takuuseen.

Kotitalouksissa säilytettävien rapujen hyvinvoinnista ei voi mennä minkäänlaiseen takuuseen

Kaikesta tästä herää vain yksi iso ja merkittävä kysymys: miten eläviä rapuja kaupoista koteihinsa kuljettavien kuluttajien voidaan olettaa kykenevän huolehtimaan rapujen kuljetuksen aikaisisesta hyvinvoinnista, kun se ei tunnu olevan läpihuutojuttu niin kutsutuille ammattilaisillekaan?

Entä miten on niiden rapujen laita, joita kuluttajat säilövät elävinä kodeissaan jopa päivien ajan ennen niiden valmistamista ravinnoksi? Kuluttajia nimittäin ohjeistetaan, että eläviä rapuja voi säilöä esimerkiksi maakellariin sijoitetussa laatikossa jopa päivien ajan19. Näiden kotitalouksissa elävinä säilöttävien rapujen hyvinvoinnista ei kuitenkaan voi mennä minkäänlaiseen takuuseen. 

Rapujen stressiä voidaan pyrkiä kuolleisuuden ohella arvioimaan myös muun muassa tarkastelemalla yksilöiden reaktiivisuustasoa20. Uskallan kuitenkin väittää, ettei tavallisella maallikkokuluttajalla ole minkäänlaisia edellytyksiä arvioida hankkimiensa rapujen reaktiivisuutta tai muitakaan hyvinvoinnin tasosta kertovia ulkoisia merkkejä.

Stressaantunut rapu ei välttämättä myöskään ehdi kuolla stressiin ennen päätymistään pataan. Niinpä ravun hyvinvointi on rapukestejä järjestävän kuluttajan näkökulmasta yhdentekevää, niin kauan, kun ravut vain “pysyvät hengissä” siihen asti, että ne voidaan heittää kattilaan.


Ravun kärsimys ei ala kattilassa. Tajuissaan hengiltä kiehuminen on ainoastaan pitkän kärsimysnäytelmän viimeinen näytös.


Kirjoitusta muokattu 7.8.2022 klo 19:02: poistettu maininta siitä, että krooninen stressi johtaa käytännössä aina ravun kuolemaan.


Lähdeviitteet:

1. ruokavirasto.fi (n.d.)
2. raputieto.net (n.d.) a
3. ruokatieto.fi (n.d.)
4. elaintieto.fi (2020)
5. bbc.com (2014)
6. Fossat ym. (2014)
7. Bacqué-Cazenave ym. (2017)
8. yle.fi (2011)
9. raputieto.net (n.d.) b
10. yle.fi (2011)
11. Jay Huner (2018)
12. ruokavirasto.fi (n.d.)
13. Jacklin & Combes (2017), s. 60-61
14. yle.fi (2015)
15. Riitta Savolainen (2009), s. 3
16. Riitta Savolainen (2009), s. 3
17. Jacklin & Combes (2017), s. 60-61
18. Jacklin & Combes (2017), s. 60-61
19. prokala.fi (n.d.)
20. Riitta Savolainen (2009), s. 3

Lähdetiedot:

Julien Bacqué-Cazenave, Daniel Cattaert, Jean-Paul Delbecque & Pascal Fossat (2017). Social harassment induces anxiety-like behaviour in crayfish. Sci Rep 7, 39935 (2017). https://doi.org/10.1038/srep39935

bbc.com – Rebecca Morelle (2014). Crayfish may experience form of anxiety. Julkaistu: 13.6.2014

elaintieto.fi – Tiina Kauppinen (2020). Rapukattilassa porisee. Julkaistu: 15.10.2020

Fossat, Pascal & Bacque-Cazenave, Julien & De Deurwaerdère, Philippe & Delbecque, Jean-Paul & Cattaert, Daniel. (2014). Comparative behavior. Anxiety-like behavior in crayfish is controlled by serotonin. Science (New York, N.Y.). 344. 1293-7. 10.1126/science.1248811. 

Jay Huner (2018). Freshwater Crayfish Aquaculture in North America, Europe, and Australia: Families Astacidae, Cambaridae, and Parastacidae, section II: Freshwater Crayfish Processing: Transporting and Receicving Live Crayfish. CRC Press

Marcus Jacklin & Jason Combes (2007). The Good Practice Guide to Handling and Storing Live Crustacea Research and Development. Seafish, Seafood Scotland, s- 60-61

prokala.fi (n.d.). Ravut: Luvassa meheviä juhlia

raputieto.net (n.d.) a. Ravunviljely

raputieto.net (n.d.) b. Useasti kysyttyjä rapuasioita

ruokatieto.fi (n.d.). Kasvatettavat ravut

ruokavirasto.fi (n.d.). Ravut

Riitta Savolainen (2009). Rapu elintarvikkeena – laatuodotukset puntarissa Kirjallisuuskatsaus tutkimustiedosta ja kyselytutkimus käytännöistä ja asiakkaan näkemyksistä ja odotuksista koskien tuotteen ja toiminnan laatua. Loppuraportti

yle.fi (2011). Rapusumppua saa pitää vain pyyntivedessä. Julkaistu: 23.8.2011

yle.fi – Tarja Nyyssönen & Sari Ursin (2015). Älä pitkitä ravun kärsimystä – tässä syy miksi saksiniekka pitää keittää. Julkaistu: 7.8.2015


Lue myös: Kalat, nuo unohdetut sielut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *