Kuvat: pixabay.com | Kyseessä kuvituskuvat, joissa esiintyvät koirat eivät liity tapaukseen.
Suojelukoirien kohtelu ja niiden koulutuksessa käytetyt väkivaltaiset menetelmät ovat olleet tapetilla viime aikoina ja keskustelua on käyty kiivaasti eri näkökulmista. Sen lisäksi, että koiriin kohdistuva väkivalta on tuomittu yksiselitteisesti, on korviini kantautunut sellaisiakin puheenvuoroja, joissa koiran aversiivista kouluttamista, eli pakottamista ja kurittamista, puolustellaan ja sen sanotaan olevan voimankäyttökoirien koulutuksessa jopa välttämätöntä.
Olen muun muassa kuullut väitettävän, että koira kyllä kestää koulutustilanteessa saamansa fyysisen palautteen, kunhan ihmisen ja koiran välinen suhde on muutoin kunnossa. Lisäksi olen kuullut väitteitä siitä, kuinka tiede sanoo aversiivisten menetelmien käytön olevan koiralle ok, tai että jonkun tarkemmin määrittelemättömän ”hollantilaistutkimuksen” mukaan sähköpannalla annetut sähköiskut eivät aiheuttaisi koiralle stressiä.
Hälytyskelloni alkavat soida välittömästi aina, kun ilmoille heitetään yllä mainitun kaltaisia huolettomia väitteitä tieteeseen vedoten, mutta ilman minkäänlaisia luotettavaksi katsottavia lähteitä. Niinpä päätin ryhtyä toimeen ja selvittää, mitä tiede todellisuudessa oikein sanoo pakotteiden, kurittamisen ja ”välineiden” (eli sähkö- ja piikkipantojen) käytöstä voimankäyttökoirien koulutuksessa.
Tiede sanoo: sähköpanta ei ole mukava vekotin
Sähköpannan käytöstä voimankäyttökoirien koulutuksessa on olemassa tutkittua tietoa. Eräässä vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa tarkkailtiin IPO-tulosta varten treenanneiden poliisikoirien (saksanpaimenkoiria) käyttäytymistä koulutustilanteissa ja niiden ulkopuolella.
Sähköiskuja sähköpannasta saaneiden ja kontrolliryhmään kuuluneiden ei-sähköiskuja saaneiden koirien käyttäytymisessä havaittiin pieniä, mutta selkeitä, eroja:
- Sähköiskuja saaneet koirat olivat treenikentällä kontrolliryhmäläisiä stressaantuneempia.
- Sähköiskuja saaneet koirat olivat puistokävelyllä kontrolliryhmäläisiä stressaantuneempia.
- Sähköiskuja saaneet koirat yhdistivät saamansa sähköiskut ohjaajansa läsnäoloon.
- Sähköiskuja saaneet koirat saattoivat yhdistää ohjaajansa antamat “käskyt” sähköiskun saamiseen.
Sähköpannan käyttö, etenkin raju sellainen, voi siis näkyä myös treenitilanteiden ulkopuolella, varsinkin ohjaajan ollessa läsnä. Siitä huolimatta, että 75 % tutkimukseen osallistuneista ohjaajista ja kouluttajista oli sitä mieltä, ettei koira yhdistä saamaansa sähköiskua ohjaajansa läsnäoloon, olivat tutkimuksessa tehdyt havainnot täysin päinvastaiset. Koira siis todellakin vaikuttaa yhdistävän saamansa sähköiskun sen antaneeseen ihmiseen, ja ahdistuvan tämän läsnäolosta sellaisissakin tilanteissa, joihin ei liity sähköiskuja.
Myös tutkimuksen kontrolliryhmään kuuluneet koirat, joilla ei siis käytetty sähköpantaa, saivat osakseen rajua käsittelyä. Niitä muun muassa lyötiin, potkittiin ja kiskottiin kuristuspannasta. Tämänkaltainen suojelutreenaaminen on siis ollut puistossa tehtyyn hihnalenkkiin verrattuna stressaava kokemus kaikille tutkimukseen osallistuneille koirille, ei vain niille, joille annettiin sähköä.
Tutkimuksen tekoon osallistuneet tutkijat peräänkuuluttavatkin suojelukoulutuskulttuurin muutosta monellakin eri saralla. Ensinnäkin, koirien kouluttamiseen käytettävä aika on liian lyhyt. Perinteisesti suojelukoirakoulutuksessa onkin totuttu pakotteilla ja väkivallalla saamaan aikaan nopeita tuloksia, joiden avulla on ollut mahdollista saada suojelupiireissä korkealle arvostettua mainetta, kunniaa ja meriittiä. Siksi näiden menetelmien käyttöä ei ole tavattu kyseenalaistaa.
Lisäksi suojelukoirina käytetään tyypillisesti voimakkaita ja kiihkeitä koiria, joiden kohdalla “irrotuskäskyn” opettaminen on saattanut jäädä puolitiehen. Koirat kun tavataan myöskin opettaa puremaan ensin, ja irrottamisen kouluttaminen astuu kuvaan vasta paljon myöhemmin. Tällainen nollasta sataan nanosekunnissa kiihtyvä koira jättää helposti irrottamatta hihasta, sillä kaikki mitä ihminen sanoo, kaikuu siinä vaiheessa kuuroille korville.
Kaikki tämä on johtanut siihen, että koira joudutaan kerta toisensa jälkeen irrottamaan hihasta väkivaltaisin voimakeinoin.
Ratkaisuiksi tutkijat ehdottavat muun muassa irrottamisen opettamista hyvissä ajoin ja totuttua aikaisemmassa vaiheessa, sekä palkitsemisen määrän lisäämistä koulutuksessa. Lisäksi tutkijat suosittelevat vähemmän kiihkeiden, voimakkaiden ja reaktiivisten koirien jalostamista, sillä vähäisempi reaktiivisuus pienetää koiran epäonnistumisen riskiä ja vähentää sitä kautta aversiivisten koulutusmenetelmien ja -välineiden käytön tarvetta.
On toki huomioitava, että kyseessä on yli 15 vuotta vanha tutkimus, joten asiat ovat saattaneet muuttua ja kehittyä sitten vuoden 2004. Viimeaikaisista tapahtumista päätellen ei kuitenkaan liene syytä olettaa kokonaisvaltaista muutosta parempaan välttämättä tapahtuneen, joten tämän tutkimuksen esiin nostaminen lienee perusteltua.

Koira vaikuttaa yhdistävän saamansa sähköiskun sen antaneeseen ihmiseen, ja ahdistuvan tämän läsnäolosta silloinkin, kun tilanteeseen ei liity sähköiskuja.
Tiede sanoo: sotakoirille vähemmän keppiä ja enemmän porkkanaa
Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa sotakoirien kurittamisella, sotakoirayksiköiden suorituskyvyn heikkenemisellä sekä koiran keskittymiskyvyn herpaantumisella havaittiin olevan yhteys. Ne Belgian armeijan sotakoiraohjaajat, jotka käyttivät vähiten aversiivisia menetelmiä, suoriutuivat koiriensa kanssa parhaiten. Koirat, joiden keskittymiskyky oli huonoin, saivat osakseen eniten aversiivista palautetta. Ne myös suoriutuivat tehtävistä heikoiten. Ohjaajat käyttivät selvästi enemmän aversiivisia menetelmiä suojelu-, kuin tottelevaisuusharjoituksissa.
Tutkijoiden mukaan sotakoirat käyvät hihaan kiinni ampuessaan niin kovilla kierroksilla, että puruotteen irrottaminen pelkällä sanallisella “käskyllä” edellyttää ohjaajalta koiran täydellistä ”hallintaa”. Täydellisen ”hallinnan” saavuttaminen vaatii säännöllistä ja runsasta tottelevaisuuskoulutusta, yhteisten koulutusperiaatteiden laatimista, koiran ja ihmisen välisen suhteen parantamista, sekä ohjaajan motivoituneisuutta lisätä palkitsemiseen perustuvien menetelmien käyttöä koiransa koulutuksessa.
Sen lisäksi, että aversiivisilla menetelmillä on mitä todennäköisimmin negatiivisia vaikutuksia koiran hyvinvointiin, se ei myöskään siis välttämättä johda virkakoiralle ominaisista tehtävistä suoriutumiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Sen lisäksi, että aversiivisilla menetelmillä on mitä todennäköisimmin negatiivisia vaikutuksia koiran hyvinvointiin, se ei myöskään välttämättä johda virkakoiralle ominaisista tehtävistä suoriutumiseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Tiede sanoo: pakottaminen ja kurittaminen uhkaavat koiran henkistä hyvinvointia
Näkemystä ei koskaan tule perustaa vain yhteen, tai edes kahteen tutkimukseen, joten kävin läpi myös suhteellisen tuoreen, vuonna 2017 julkaistun, kirjallisuuskatsauksen. Siinä puntaroitiin eri koulutusmenetelmien vaikutusta koiran terveyteen ja hyvinvointiin olemassaolevan tutkimustiedon pohjalta.
Kirjallisuuskatsauksessa luetellaan useita tutkimuksia, joissa sähköpantojen on havaittu nostavan koiran kortisolitasoja, eli suomeksi sanottuna aiheuttavan stressiä. Sen, että koiralla ei ollut mahdollisuutta ennakoida saamiaan sähköiskuja, havaittiin myös lisäävän koiran stressiä.
Sen lisäksi, että stressi on kiistattoman voimakas negatiivinen tunnetila, ja sellaisenaan koiran hyvinvoinnin kannalta kestämätön, se voi pitkään jatkuessaan altistaa koiran myös fyysisille sairauksille, kuten vastustuskyvyn heikkenemiselle, suolisto-ongelmille, sukukypsyyden viivästymiselle tai sperman laadun heikkenemiselle. Kroonisen stressin ja lyhentyneen eliniän välillä on myös havaittu olevan yhteys.
Aversiivisten koulutusmenetelmien pitkäaikaisvaikutuksista koiran hyvinvointiin tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, ennen kuin pitäviä johtopäätöksiä voidaan tehdä. Aversiivisista koulutustavoista koiralle aiheutuvan kroonisen stressin mahdollisuus on kuitenkin hyvä pitää mielessä, sillä tiedämme esimerkiksi koulutustilanteissa annettujen sähköiskujen heikentävän koiran hyvinvointia myös varsinaisten koulutustilanteiden ulkopuolella. Niinpä riskin aversiivisten koulutusmenetelmien aiheuttamaan pitkäaikaiseen stressiin voidaan nähdä olevan olemassa.
Lisäksi kirjallisuuskatsauksesta löytyy yksi tutkimus, jossa verrattiin kolmen aversiivisen menetelmän vaikutusta polisiikoirina toimivien belgianpaimenkoira malinoisien stressitasoihin syljen kortisolitasoja mittaamalla. Nämä kolme tutkimuksessa keskenään vertailtua menetelmää olivat lopetussignaali, piikkipanta ja sähköpanta (alkuperäinen tutkimusartikkeli luettavissa täältä). Tekijöidensä mukaan tutkimuksessa tultiin tulokseen, että sähköpanta aiheuttaa kaikista kolmesta vertaillusta menetelmästä vähiten stressiä. Lisäksi tekijät totesivat sekä sähkö- että piikkipanta olevan erittäin hyviä ja toimivia koulutusvälineitä maleille.
Luin itsekin tämän alkuperäisen tutkimusartikkelin ja tulin samaan lopputulokseen kirjallisuuskatsauksen tehneiden tutkijoiden kanssa: alkuperäinen tutkimusartikkeli on kortisoliarvojen raportoinnin osalta epäselvä ja ristiriitainen. Tutkimusartikkelissa raportoidut tulokset viittaavat siihen, että sekä sähkö- että piikkipannalla on potentiaalinen negatiivinen vaikutus koiran hyvinvointiin, siitä huolimatta, että tutkimusartikkelin kirjoittaneet tutkijat väittävät asian olevan päinvastoin.

Ei ole olemassa todisteita siitä, että aversiiviset koulutusmenetelmät olisivat palkitsemiseen perustuvia menetelmiä toimivampia tai tehokkaampia. Joissain tutkimuksissa on sen sijaan saatu viitteitä siitä, että palkitsemiseen perustuvat menetelmät olisivat kaikkein tehokkaimpia sekä lemmikki- että työkoirilla.
Tiede sanoo: pakottaminen ja kurittaminen uhkaavat koiran fyysistä hyvinvointia
Aversiiviset kuritusmenetelmät saattavat aiheuttaa koiralle myös suoria fyysisiä vaurioita. Kirjallisuuskatsauksessa mainitaan tutkimus koiran silmänpaineen noususta sen vetäessä kaulapantaa vasten. Kirjallisuuskatsauksessa mainitaan myös tutkimus, jossa kerrottiin nuorelle saksanpaimenkoiralle syntyneestä vakavasta ja lopulta eutanasiaan johtanesta aivovammasta. Aivovamma syntyi, kun koiraa roikotettiin ilmassa kuristuspannan varassa niin kauan (noin 60 sekuntia), että se menetti tajuntansa.
Koska koiran roikottaminen kaulapannasta on rangaistusmenetelmänä todennäköisesti verrattain yleinen, saksanpaimenkoiran aivovammasta raportoineet tutkijat epäilevät, ettei tämä raportoitu tapaus välttämättä todellisuudessa ole ainoa laatuaan. He rohkaisevatkin eläinlääkäreitä julkaisemaan enemmän case study -artikkeleita väkivaltaisten rangaistusmenetelmien synnyttämistä fyysisistä vaurioista, jotta niistä saataisiin nykyistä enemmän julkista tietoa.
Mitä sähköpantoihin tulee, tässä kirjallisuuskatsauksessa todettiin kaikissa sähköpannan käyttöön liittyvissä tutkimuksissa olleen kyse kokeneiden kouluttajien käyttämistä sähköpannoista. Vaikka sähköpantoihin liittyvät pahimmat uhkakuvat toki koskevatkin sähköpannan osaamattomia maallikokäyttäjiä, tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, ettei sähköpanta ole koiran ja sen hyvinvoinnin kannalta harmiton kapistus ammattilaistenkaan käsissä.
Kirjallisuuskatsauksen lopussa todetaan nykytiedon valossa vaikuttavan siltä, että aversiivisilla koulutusmenetelmillä on koiran hyvinvoinnin kannalta ei-toivottuja negatiivisia vaikutuksia. Ei ole myöskään olemassa todisteita siitä, että aversiiviset koulutusmenetelmät olisivat palkitsemiseen perustuvia menetelmiä toimivampia tai tehokkaampia. Joissain tutkimuksissa on sen sijaan saatu viitteitä siitä, että palkitsemiseen perustuvat menetelmät olisivat kaikkein tehokkaimpia sekä lemmikki- että työkoirilla.
Suojelukoiran koulutus ei siis lähtökohtaisesti vaadi pakotteita, vaan palkitseminen on tämänhetkisen tiedon mukaan todennäköisesti paras ja tehokkain tapa kouluttaa koiraa kuin koiraa, “käyttötarkoituksesta” riippumatta.