Kuvat: pixabay.com
Huom! Tämän artikkelin yhteydessä käyttämäni kuvat eivät ole peräisin Suomesta. Olen kuitenkin pyrkinyt valitsemaan niihin sellaisia hevosia, joiden yllä on Suomessakin sallitut ja lailliset varusteet. Mikäli huomaat kuvissa esiintyvän Suomessa kiellettyjä varusteita, ilmoitarhan siitä minulle!
Suomen johtavat hevosurheilujärjestöt ovat pitäneet syyskokouksiaan kukin tahoillaan. On valittu uusia puheenjohtajia, lyöty toimintasuunnitelmia ja strategioita lukkoon sekä nostettu hevosen hyvinvointi toiminnan kehittämisen ja toimintaa ohjaavien tekijöiden keskiöön.
Pelkästään toimintasuunnitelmia ja strategioita tavaamalla emme kuitenkaan voi täysin varmistua siitä, että hevosen hyvinvointi tullaan tulevaisuudessa todella huomioimaan hevosurheilujärjestöjen toiminnassa hevosen kannalta olennaisilla, merkityksellisillä ja tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Siksi päätinkin kurkistaa hevosurheilujärjestöjen toimintasuunnitelmissa esitettyjen korulauseiden taakse ja vetää omat johtopäätökseni siitä, tulevatko hevosurheilujärjestöjen hevosen hyvinvoinnin huomiointiin ja parantamiseen tähtäävät tavoitteet ja toimenpiteet todella parantamaan hevosten hyvinvointia, vai uhkaavatko kaikki annetut lupaukset ja laaditut suunnitelmat jäädä pelkäksi sananhelinäksi.
Huom! Olen pitkän linjan hevosharrastaja. En ole mukana Hippoksen tai SRL:n toiminnassa sen enempää jäsenen kuin toimihenkilönkään ominaisuudessa. Minulla ei siis toisin sanoen ole minkäänlaista sisäpiiritietoa näiden järjestöjen toiminnasta, vaan perustan näkemykseni ainoastaan edellä mainittujen järjestöjen tuottamiin julkisiin asiakirjoihin.
Raviurheilu pyrkii saavuttamaan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden ja kehittämään ravihevosten hyvinvointia. Vaatii ravialalta todellista panostusta ja valtavaa petraamista, että nämä tavoitteet olisivat saavutettavissa niille asetetun aikakehyksen puitteissa.
Hippoksen visiot hevosen hyvinvoinnin edistämisestä eivät vakuuta
Suomalaisesta ravihevostoiminnasta vastaavan Suomen Hippos ry:n marraskuisessa syyskokouksessa hyväksyttiin järjestön toimintastrategia vuosille 2021-2024. Hevosen hyvinvoinnin edistäminen mainitaan seuraavasti:
“Strategiset tavoitteet ja linjaukset:
Hevosen ja ihmisen hyvinvointi keskiössä
Hevosen hyvinvoinnin edistäminen
Ihmisen hyvinvoinnin edistäminen
Vastuullisuuden huomioiminen kaikessa toiminnassa” 1
Sitä tarina ei kerro, miten hevosen hyvinvointia tullaan tarkkaan ottaen edistämään, mutta Hippoksen viimeaikaisten toimintatapojen johdosta odotukseni eivät ole kovinkaan korkealla.
Tutkimuksen mukaan 84 % tutkimuksen puitteissa tarkastetulta 261 ravihevoselta ja -ponilta löytyi startin jälkeen jonkinasteisia, todennäköisesti kuolaimen aiheuttamia, akuutteja suuvaurioita. 56 % vammoja oli enemmän kuin yksi ja viidesosalla vauriot olivat vakava-asteisia.
Eläinlääkäri Kati Tuomola kumppaneineen kartoitti vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessaan suomalaisten ravihevosten suuvauriotilannetta. Tulokset olivat lohduttomat. Tutkimuksen mukaan 84 % tutkimuksen puitteissa tarkastetulta 261 ravihevoselta ja -ponilta löytyi startin jälkeen jonkinasteisia, todennäköisesti kuolaimen aiheuttamia, akuutteja suuvaurioita. 56 % vammoja oli enemmän kuin yksi ja viidesosalla vauriot olivat vakava-asteisia.2
Tämä ei kuitenkaan riittänyt Hippokselle perusteeksi lähteä sorvaamaan ravikilpailusääntöjään hevosystävällisempään suuntaan. Sen sijaan Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Martti Tala ehätti julistamaan valtakunnan mediassa, kuinka aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimusta, jota Hippos ilmoitti aikovansa teettää omiin nimiinsä.3
Lisätutkimus on tiedemaailmassa pääsääntöiseti erittäin tervetullutta, sillä mitä enemmän tutkimusta, sitä enemmän tietoa, eikä tietoa voi koskaan olla liikaa. Asia ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa aivan näin yksinkertainen, sillä Hippoksen teettämän suuvauriotutkimuksen objektiivisuus ja luotettavuus näyttäytyvät olemassa olevan tiedon pohjalta tarkasteltuna vähintäänkin kyseenalaisessa valossa.
Hippoksen kuluvan vuoden (2020) toimintasuunnitelmassa sanotaan ravihevosten suuvaurioihin liittyvän jatkotutkimuksen osalta seuraavaa:
“Tutkimuksen toteutuksen suunnittelee Hippoksen eläinlääkäri kuultuaan hevosten taustajoukkoja ja hevosten suita hoitavien eläinlääkärien mielipiteitä. Tutkimuksia suorittamaan pyritään saamaan eläinlääkärit, jotka ovat perehtyneet asiaan ja toisaalta nauttivat sekä Hippoksen että valmentajien luottamusta.
Tutkimusten tulokset voidaan aikanaan julkaista jopa tieteellisissä julkaisuissa, mutta kuitenkin niin, että Hippos koordinoi julkaisemista. Pyrkimyksenä on välttää virheelliset tulkinnat ja ristiriitaiset lausunnot eri julkaisuissa.”4
Hippos haluaa siis toisin sanoen a) teettää tutkimuksen heille valmiiksi myötämielisillä, eli puolueettomuutensa osalta kyseenalaisilla, eläinlääkäreillä ja b) “koornidoida”, eli määrätä ja hallita sitä, mitä, missä, milloin ja miten tutkimuksen tuloksista viestitään järjestön ulkopuoliselle yleisölle. Tämä altistaa tutkimustulosten esitystavan harhaanjohtavuudelle ja vääristelylle. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että mikäli tutkimuksessa tulee esille Hippokselle kiusallisia tai järjestön toimintaa potentiaalisesti hankaloittavia asioita, voidaan tulokset tarvittaessa myös pimittää ja jättää joko osittain tai kokonaan julkaisematta.
Hippoksen menettelytapa ei ole missään määrin tieteellisten julkaisuperiaatteiden mukainen. Tällaisista lähtökohdista tuotettu “tutkimustieto” ei ole eettistä, tieteellistä, eikä täytä tieteellisen julkaisuprosessin määritelmää.
Hippoksen menettelytapa ei ole missään määrin tieteellisten julkaisuperiaatteiden mukainen. Tällaisista lähtökohdista tuotettu “tutkimustieto” ei ole eettistä, tieteellistä, eikä täytä tieteellisen julkaisuprosessin määritelmää5. Hippoksen tapa hoitaa toimialaansa liittyvää tutkimusta koskevia asioita ei myöskään anna järjestön toiminnasta kovinkaan avointa, rehellistä ja läpinäkyvää kuvaa, vaan saa ainakin minut suhtautumaan heidän hevosen hyvinvoinnin edistämistä koskeviin visioihinsa puppupuheena, kunnes toisin todistetaan.
Hippos ohjeistaa toimijoitaan hevosen suuvaurioiden ehkäisyyn, havaitsemiseen ja hoitoon. Riittääkö pelkkä puhe kuitenkaan ratkaisemaan ravihevosten suuvaurioihin liittyviä hyvinvointiongelmia, jos hevonen saa ilmentää kilpailupaikalla voimakastakin suun alueen kivusta tai epämukavuudesta kielivää käyttäytymistä kenenkään siihen puuttumatta?
Ignoorattu kipu, sallittu kipu
Hippoksen ravikilpailusäännöissä6 viitataan järjestön julkaisemaan erilliseen varusteoppaaseen, jossa mainitaan oikein hoidetuilla ja sallituilla varusteilla kilpailemisen olevan turvallista sekä ihmiselle että hevoselle7. En tiedä, mitä varusteiden turvallisuus hevosten osalta hipposlaisille tarkoittaa, mutta koen, etteivät kaikki Hippoksen ravikilpailusäännöissä sallitut varusteet suinkaan täytä turvallisuuden määritelmää hevosen hyvinvointia heikentävien ominaisuuksiensa vuoksi.
Hippos ohjeistaa varusteoppaassaan valmentajia ja ohjastajia myös hevosen suun terveydestä huolehtimiseen, kuolaimesta johtuvan kivun ja epämukavuuden aiheuttamien ilmeiden, eleiden ja käyttäytymisen tunnistamiseen ja oikeanlaisen kuolaimen valintaan8. Tämä on mielestäni lähtökohtaisesti erittäin hyvä asia, sillä on tärkeää että hevosen suun kuntoon kiinnitetään huomiota myös kilparatojen ulkopuolella. En kuitenkaan voi olla miettimättä, riittääkö pelkkä hevosen suuterveydestä sekä kivusta ja muista negatiivisista tunnekokemuksista kielivästä käyttäytymisestä puhuminen ratkaisemaan kuolaimen ravihevosille aiheuttamia hyvinvointiongelmia?
Kilpailusäännöissäkään ei oteta kantaa hevosen kokemasta kivusta tai epämukavuudesta kertovaan käyttäytymiseen, joten hevonen voi periaatteessa ilmentää kilpailutilanteessa voimakastakin suun alueen kipua ilman, että se johtaa välttämättä minkäänlaisiin toimenpiteisiin tai seuraamuksiin.
Ongelmat saanevat kuitenkin muhia melko rauhassa, sillä hevosen kilpailupaikalla ilmentämään ilmeiseen kipukäyttäytymiseen tai muihin potentiaalisiin suuvaurioista kieliviin käyttäytymisestä havaittaviin merkkeihin9, 10 ei kilpailueläinlääkärillä ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua. Kilpailusäännöissäkään ei oteta kantaa hevosen kokemasta kivusta tai epämukavuudesta kertovaan käyttäytymiseen, joten hevonen voi periaatteessa ilmentää kilpailutilanteessa voimakastakin suun alueen kipua ilman, että se johtaa välttämättä minkäänlaisiin toimenpiteisiin tai seuraamuksiin.
Ilmeisesti Hippos velvoittaakin kilpailueläinlääkäriä tarkastamaan hevosen suun ainoastaan silloin, kun hevosen suusta nähdään vuotavan verta11. Vuonna 2019 julkaistussa ravihevosten suuvauriotutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vain pieni osa vakavistakin suuvaurioista aiheuttaa ulkoapäin havaittavaa verenvuotoa12. Jos näkyvää verenvuotoa pidetään siis ainoana pakollisen suutarkastuksen edellytyksenä, on todennäköistä, että vakavatkin suuvauriot jäävät eläinlääkäriltä huomaamatta13.
Ravikilpailuissa toimiville eläinlääkäreille tulisi taata ehdoton työrauha tarkastaa hevosten suita suuvaurioiden varalta mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja tarjota heille täydet edellytykset puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ravikilpailuissa toimiville eläinlääkäreille tulisikin taata ehdoton työrauha tarkastaa hevosten suita suuvaurioiden varalta mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja tarjota heille täydet edellytykset puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin parhaaksi katsomallaan tavalla.
Lisäksi Hippoksen verkkosivulla sanotaan, että “Ravikilpailuissa hevosella on käytettävä kuolaimia. Kuolaimet eivät saa aiheuttaa merkittävää kipua hevosen suuhun. Niissä ei saa olla teräviä reunoja, jotka saattavat satuttaa hevosen suuta.”14
Kivun aiheuttamista kuolaimen avulla ei siis ole kielletty, vaan kielletyksi luokitellaan ainoastaan merkittävän kivun tuottaminen. Se tosin jää arvoitukseksi, miten kivun merkittävyys käytännössä määritellään ja mihin kivun merkittävyyden arviointi perustuu.
Suomen Hippoksen mukaan vain merkittävän kivun tuottaminen hevoselle kuolaimen avulla on paheksuttavaa. Kivun tuottaminen on siis kielletty vain silloin, kun sen katsotaan olevan merkittävää. Sitä tarina ei kuitenkaan kerro, miten kivun merkittävyys määritellään ja mihin kivun merkittävyyden arviointi perustuu.
Sääntöjen mukainen ajotapa ei ole yhtä kuin hevosystävällinen ajotapa
Hippos julkaisi 8.12.2020 tiedotteen15, jossa kerrotaan raviohjastajien ajotapojen siistiytymisestä ja ajotapoihin liittyvien rikkeiden radikaalista vähentymisestä kymmenen vuoden seurantajakson aikana.
On totta kai hienoa, että rikkeet ovat vähentyneet, sitä ei käy kiistäminen. En kuitenkaan ole siitä täysin varma, voidaanko ravikilpailujen sääntöjenmukaista ajotapaa kuitenkaan automaattisesti pitää hevosystävällisenä. Niinpä se, että ohjastaja ajaa sääntöjen puitteissa, ei vielä automaattisesti tarkoita, ettei ajotapa voisi olla hevoselle vahingollinen.
Hippoksen tiedotteessa kerrotaan muun muassa, että ajovitsaa saa ravikilpailuissa käyttää merkinantoon, sekä “kevyeen käskemiseen”. Kevyttä käskemistä saa ajovitsan lisäksi harjoittaa myös ohjilla, maksimissaan noin viisi kertaa peräkkäin.
Herää jokunen kysymys:
- Ravikilpailusäännöissä sanotaan, että ajovitsaa tulee aina pitää samassa kädessä ohjien kanssa16. Sääntöjen mukaan ajovitsaa saa käyttää hevosen kehottamiseen tai käskemiseen olkavartta nostamatta. En kuitenkaan osaa pitää tällaisten sääntöjen puitteissa ajovitsalla annettavaa “käskyä” tai “kehotusta” automaattisesti “kevyenä”, eikä ravikilpailusäännöissäkään kerrota, mihin säännöissä kuvailtu käsitys ajovitsan ”kevyestä” käytöstä oikein perustuu.
- Kiinnostaisi myös tietää, minkälaisen ajatusketjun myötä Hippoksessa on tultu siihen lopputulokseen, että hevosen raipalla lyöminen on ok, kunhan sitä ei tee yli viittä kertaa peräkkäin? Tekeekö hevonen, jonka hyvinvoinnista tässä on loppuviimein kyse, eron sen suhteen, lyökö ohjastaja sitä viisi vai kuusi kertaa? Lyöminen ja sen aiheuttama kipu kun on hevoselle aivan yhtä merkityksellistä ja sen subjektiivisen hyvinvointikokemuksen kannalta olennaista, vaikka se tapahtuisikin ihmisen määrittelemien kilpailusääntöjen puitteissa.
- Minun on myös vaikea ymmärtää, miksi hevosen “käskeminen” ohjilla näpäyttämällä on ravikilpailuissa sallittua? Kaiken järjen mukaan ohjilla näpäyttämiseen vaadittava liike kohdistaa hevosen suuhun sellaista ylimääräistä nykivää painetta, jonka tuottaminen ei ole missään tilanteessa missään määrin tarpeellista, saatikka välttämätöntä.
Vaikka raviohjastajien ajotavat ovatkin muuttuneet parempaan suuntaan, ei aihetta juhlaan siis vielä kuitenkaan ole. Mikäli hevosen hyvinvointia todella halutaan edistää strategiaan kirjattujen suunnitelmien mukaisesti seuraavan kolmen vuoden aikana, tulee Hippoksen tarttua viipymättä toimeen ja alkaa suunnitella sääntöjensä päivittämistä 2020-luvulle.
Vastuu ravihevosen kilpailun aikaisesta hyvinvoinnista kuuluu Hippokselle
Hippos ohjeistaa verkkosivuillaan käyttämään ravihevosella vain sille sopivaa kuolainta vaikutusmekanismeiltaan erilaisia kuolaintyyppejä vaihdellen, välttämään liiallista ja liian pitkäkestoista ohjaspainetta ja tarjoamaan hevoselle kuolaimettomia päiviä, joiden aikana sen suu saa levätä17. On totta kai hienoa, että järjestö pyrkii ohjaamaan toimijoitaan kohti hevosystävällisempiä toimintamalleja.
Samalla tällainen ohjeistaminen tuntuu kuitenkin myös vastuunpakoilulta ja kilpailutilanteita koskevan vastuun sysäämiseltä omilta harteilta yksiomaan omistajille, valmentajille ja ohjastajille. Ravihevosen hyvinvointi on totta kai ehdottomasti myös omistajan, valmentajan ja ohjastajan vastuulla, mutta kilpailutilanteissa osa vastuusta kuuluu mielestäni eittämättä myös Hippokselle. Järjestö kilpailusääntöineen kun määrittelee melko pitkälti sen, miten hevosta loppupeleissä kisapaikalla kohdellaan.
Tutkimustiedon valossa eräiden sallittujen ja yleisten kuolaintyyppien aiheuttamien kohtalaisten ja vakava-asteisten suuvaurioiden todennäköisyys vaikuttaisi olevan sen verran suuri, ettei suuvaurioita voine enää automaattisesti panna ainoastaan kuolaintyypin yksilökohtaisen epäsopivuuden piikkiin, tai pitää oletettavasti kuolaimen aiheuttamia suuvaurioita pelkkinä yksittäistapauksina.
Esimerkiksi Tuomolan ja kumppaneiden tekemien havaintojen perusteella eräiden yleisten ja ravikilpailusääntöjen mukaan sallittujen kuolaintyyppien aiheuttamien kohtalaisten ja vakava-asteisten suuvaurioiden todennäköisyys vaikuttaa niin suurelta18, ettei suuvaurioita voine enää automaattisesti panna ainoastaan kuolaintyypin yksilökohtaisen epäsopivuuden piikkiin, tai pitää oletettavasti kuolaimen aiheuttamia suuvaurioita pelkkinä yksittäistapauksina. Kuolaimen hevoselle aiheuttamat suuvauriot ja niistä johtuva kipu ja epämukavuus ovat muutenkin niin keskeisiä hevosen hyvinvointia heikentäviä tekijöitä19, ettei niitä tulisi missään nimessä katsoa vähäisimmässäkään määrin läpi sormien.
Toivottavasti saamme tulevaisuudessa lisää kunnollista, luotettavaa ja tieteellisin kriteerein tuotettua tutkimusta ja sen mukanaan tuomaa lisätietoa kuolaimen vaikutuksesta ravihevosen suuvaurioiden syntyyn. Sitä odotellessa koen raviurheilualan velvollisuudeksi alkaa panostaa hevosten hyvinvointiin tavoilla, jotka perustuvat siihen parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon, joka meillä aiheesta tällä hetkellä on.
Toivottavasti saamme tulevaisuudessa lisää kunnollista, luotettavaa ja tieteellisin kriteerein tuotettua tutkimusta ja sen mukanaan tuomaa lisätietoa kuolaimen vaikutuksesta ravihevosen suuvaurioiden syntyyn. Sitä odotellessa koen raviurheilualan velvollisuudeksi alkaa panostaa hevosten hyvinvointiin tavoilla, jotka perustuvat siihen parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon, joka meillä aiheesta tällä hetkellä on.
Hippoksen tuoreen strategian yhteydessä olisin myös toivonut hevosen hyvinvoinnin määritelmää avattavan ja täsmennettävän. Olisi nimittäin huomattavasti helpompi muodostaa mielipide Hippoksen hevosen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvistä suunnitelmista, jos tietäisi edes suuntaa-antavasti, mitä hevosen hyvinvointi Hipposlaisille ylipäätään tarkoittaa, ja millaisia toimintatapoja heidän mielestään tulisi hevosen hyvinvoinnin edistämisen nimissä kehittää.
Lisäksi kaipaisin Hippokselta reilusti nykyistä jämäkämpää otetta ja selkeämpää näkemystä siitä, millaisilla toimintatavoilla ja menetelmillä ravihevosten kokonaishyvinvointia tulisi heidän näkemyksensä mukaan kehittää, jotta toimenpiteet johtaisivat hevosten kokonaishyvinvoinnin aitoon paranemiseen myös käytännön tasolla, eikä vain juhlapuheissa.
Hevosen ratsastuksen tai ajon aikaisesta kivusta ja epämukavuudesta kielivät muun muassa suun aukominen sekä turvan ja kasvojen alueen lihasten jännittyminen. Vilkkuvat silmänvalkuaiset ja taaksepäin osoittavat korvat ovat myös tyypillisiä ratsastuksen aikaisen kivun merkkejä.
Kuvan hevosella on yllään niin kutsuttu pullback-turparemmi, joka on kiinnitysmekanisminsa vipuvarsivaikutuksen johdosta helppo kiristää liian kireälle. Alaturparemmi taas puolestaan on silminnähden liian kireällä. Se puristaa hevosen suupieliä ja leukaa sekä estää suun normaalin liikuttelun.
Ratsastajainliitto ja kilparatsun hyvinvoinnin ontuva määritelmä
Suomen Ratsastajainliiton (SRL) toimintasuunnitelmassa vuodelle 2021 mainitaan hevosen hyvinvointi monessa eri käänteessä20. Näiden mainintojen joukosta haluaisin poimia lähempään tarkasteluun tämän:
“4.7 Urheilun eettisyys
Liitto painottaa urheilutoiminnassa hevosen hyvinvointia, mikä on nostettu esiin sekä kilpailusäännöissä että toimintaohjeissa. Hevosten hyvinvoinnin varmistamiseksi liitto kouluttaa sekä ratsastajia että kilpailujen toimihenkilöitä.” 21
SRL:n kilpailusäännöissä sanotaan, että:
“Sääntöjen sitomat henkilöt vastaavat siitä, että hevosen hyvinvointi on aina etusijalla ja ettei hevosen hyvinvointia aseteta toissijaiseksi kilpailullisista- valmennuksellisista tai kaupallisista syistä.” 22
SRL:n kilpailusäännöissä on määritelty myös, mitä hevosen sopimaton kohtelu tarkoittaa:
“Hevosen sopimaton kohtelu 42.1.
Hevosen sopimaton kohtelu on aina kiellettyä kilpailussa ja kilpailun ulkopuolella. Hevosen sopimatonta kohtelua on teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä.
Esimerkkejä hevosen sopimattomasta kohtelusta ovat: SRL KS I 2021 25
a) Hevosen piiskaaminen tai lyöminen;
b) Minkä tahansa muuten kuin aitaustarkoituksessa sähköimpulsseja tuottavan laitteen käyttäminen hevoseen;
c) Kannusten liiallinen tai toistuva käyttö hevoseen;
d) Hevosen suun nykiminen kuolaimella tai muulla välineellä;
e) Kilpaileminen ylirasittuneella, ontuvalla tai loukkaantuneella hevosella. Mikäli ontuminen tai loukkaantuminen tapahtuu yllättäen kilpailusuorituksen aikana ja suoritus keskeytetään välittömästi, ko. tulkintaa ei käytetä.
f) Hevosen ”barraaminen”;
g) Hevosen minkä tahansa ruumiinosan tuntoaistin keinotekoinen herkistäminen tai alentaminen;
h) Hevosen riittävän ravinnon- tai vedensaannin ja/tai liikunnan laiminlyöminen;
i) Minkä tahansa sellaisen laitteen tai varusteen käyttäminen, joka aiheuttaa hevoselle ylimääräistä kipua hevosen pudottaessa esteen;
j) Kilpaileminen hevosella, joka on Suomessa tai muussa maassa poistettu kilpailurekisteristä vakuutusyhtiön päätöksellä.
Listaus ei ole tyhjentävä.
42.3. FEI:n vahvistamia ohjeita ja määräyksiä hevosen kohtelusta, kuten FEI:n eettiset toimintaohjeet hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi (liite 6.) on noudatettava kaikessa SRL:n alaisessa toiminnassa.
42.4. Jokainen, joka havaitsee hevosta kohdellun sopimattomasti, on velvollinen viivytyksettä tekemään asiasta vastalauseen SRL:lle (katso kohta 50.5.). Kilpailuiden aikana vastalause tehdään kilpailuiden TPJ:lle, muuna aikana SRL:n hallitukselle, joka tutkittuaan asiaa päättää siirtääkö se asian edelleen kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi.” 23
SRL tai ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö FEI24 eivät vaikuttaisi ainakaan hevosen hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä määritellessään ottavan yleisellä tasolla kantaa hevosella käytettävän varustuksen, kuten turpahihnan tai kuolaimen mahdollisesti hevoselle aiheuttamaan kipuun ja epämukavuuteen. SRL:n lajikohtaisissa kilpailusäännöissä25, 26 on toki määritelty kunkin lajin kilpailuissa sallitut ja pakolliset kuolaintyypit. Määrittely perustuu kuitenkin yleistyksiin, eikä ota hevosen yksilöllisiä ominaisuuksia huomioon esimerkiksi sen osalta, millainen kuolain sopii fysiologisesti minkäkin hevosyksilön suuhun. Merkkejä esimerkiksi vääränlaisen kuolaimen aiheuttamasta kivusta ja epämukavuudesta olisi ainakin jossain määrin mahdollista saada hevosen kilpailupaikalla ilmentämää käyttäytymistä tarkkailemalla.27
En myöskään löytänyt säännöstöistä yleispätevää ja selkeää määritelmää sille, minkälainen suusta repiminen, potkiminen tai raipankäyttö voidaan nähdä liiallisena ja täten SRL:n sääntöjen vastaisena. Esteratsastuksen kilpailusäännöistä löytyy kohta, jonka mukaan raippaa tai kannuksia saa käyttää korkeintaan kolme kertaa peräkkäin, eikä niitä saa käyttää rankaisumielessä28. Se jää kuitenkin täysin avoimeksi, mihin sallitun ja rankaisumielessä tehtävän kielletyn toiminnan välinen rajanveto tai sallittujen peräkkäisten raipan tai kannusten käyttökertojen määrä perustuu. Ratsuhevoseen ja sen subjektiiviseen kokemukseen omasta olotilastaan kun pätee täysin samat asiat kuin ravuriinkin, joten hevosen lyömisen salliminen tietyissä ihmisen asettamissa rajoissa ei ole hevosen hyvinvoinnista välittämistä tai hyvinvoinnin turvaamista. Se on jotain aivan muuta
Veri ei ole luotettava hevosen sopimattoman kohtelun mittari
Liiton tuottamassa kilparatsastajille tarkoitetussa ohjeistuksessa mainitaan ohimennen, että jos hevosessa näkyy verta suorituksen aikana tai välittömästi sen jälkeen, suoritus hylätään.29
Varsinaisissa kilpailusäännöissä ei kyseisen sääntökohdan muotoilu kuitenkaan ole aivan näin ehdoton, vaan kouluratsastuskilpailusäännöissä sanotaan seuraavaa:
“Jos luokan päätuomari havaitsee ratsussa verta, tulee hänen keskeyttää ratsukon suoritus. Jos veri on tuoretta, tulee ratsukko hylätä. Jos stewardi havaitsee verta ratsun suussa tai kannusten alueella verta välittömästi suorituksen jälkeen tapahtuvassa tarkastuksessa, tulee stewardin informoida asiasta luokan päätuomaria, joka hylkää suorituksen. Hylkäystä koskeva päätös on lopullinen.”30
Lisäksi estekilpailusäännöissä todetaan, että kilparatsukon lähtöoikeus voidaan evätä, jos:
“Hevosen suusta tai kyljistä tulee verta, hevonen ontuu. Lähtöoikeuden epääminen on pakollista, mikäli hevosesta tulee verta ja kyljissä tai missä tahansa hevosessa on merkkejä kannusten tai raipan liiallisesta käytöstä. Jos hevosen suusta tulee vähän verta, stewardi tai tuomari voi tarkistaa huuhtelemalla tai pyyhkimällä hevosen suuta, aiheutuuko verenvuoto hevosen purtua kieleensä tai huuliinsa. Mikäli verenvuoto suussa aiheutuu jostain muusta syystä, tulee lähtöoikeus evätä. Jos verenvuoto hevosessa havaitaan välittömästi suorituksen jälkeen, tulee edellä mainituissa tapauksissa muiden luokkien lähtöoikeuden epäämisen lisäksi ko. suoritus hylätä.”31
Kuten kilpailevilla ravihevosilla tehdyn melko tuoreen suomalaistutkimuksen perusteella tiedämme, eivät kuolaimen aiheuttamat vakavatkaan suuvauriot välttämättä läheskään aina johda ulkoapäin silmämääräisesti havaittavaan verenvuotoon. Tästä syystä pelkkä ulkopuolisin silmin havaittava verenvuoto ei sovi ainoaksi tai pääasialliseksi suuvaurioiden todentamisen menetelmäksi sen enempää ratsuilla kuin ravureillakaan.
Kuten jo aikaisemmin mainitun kilpailevilla ravihevosilla tehdyn melko tuoreen suomalaistutkimuksen perusteella tiedämme, eivät kuolaimen aiheuttamat vakavatkaan suuvauriot välttämättä läheskään aina johda ulkoapäin silmämääräisesti havaittavaan verenvuotoon32. Tästä syystä pelkkä ulkopuolisin silmin havaittava verenvuoto ei sovellu ainoaksi tai pääasialliseksi suuvaurioiden todentamisen menetelmäksi sen enempää ratsuille kuin ravureillekaan. Kuolaimen lisäksi myös varusteiden väärinkäyttö, kuten turparemmin aiheuttama hevosen poskien puristuminen hevosen hampaita vasten saattavat aiheuttaa vaurioita hevosen suun limakalvoille33.
Kaiken tämän ohella minun on lähtökohtaisesti vaikea ymmärtää, mistä tämä kilpailusääntöihinkin kirjattu käsitys hevosen huuli- ja kielihaavaumien harmittomuudesta kumpuaa. Niiden taustalta kun voi pahimmillaan löytyä vakavia ja pitkäkestoisiakin syitä, joihin tulisi ehdottomasti puuttua. Esimerkiksi vääränlainen tai väärän kokoinen kuolain voi aiheuttaa hevoselle sekä kielen että huulen haavaumia.34
Jos hevosella siis havaitaan kilpailutilanteessa vaurioita missä tahansa osassa suuta (kieli ja huulet mukaan lukien), tulisi hevosen suussa olevan kuolaimen sopivuus mielestäni tarkastaa ja tarvittaessa ohjeistaa hevosen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä hevosen kannalta paremman kuolaimen valintaan. Mikäli sama ratsukko saapuisi kisoihin uudelleen samalla vanhalla kuolaimella varustettuna, siitä voisi alkaa langettaa jo sanktioita. Tätä eivät nykymuotoiset kilpailusäännöt kuitenkaan valitettavasti edellytä, vaan puuttumiseen ja mahdollisiin toimenpiteisiin johtavien suuvaurioiden määritelmä on pahasti puutteellinen.
SRL:n estekilpailusäännöissä sanotaan, ettei turparemmi saa häiritä hevosen hengitystä, mutta turparemmin kireydelle ei vaikuttaisi määritellyn minkäänlaisia viitearvoja.
SRL:n estekilpailusäännöissä sanotaan poni- ja lapsiratsukoiden osalta, ettei turparemmi saa häiritä hevosen hengitystä35, mutta turparemmin kireydelle ei vaikuttaisi määritellyn minkäänlaisia viitearvoja. Tämän perusteella lienee käsittääkseni ainakin periaatteessa täysin mahdollista laukata esteradalle hevosella, jonka turparemmi on niin kireällä, että se esimerkiksi estää hevosen suun ja leuan normaalit liikkeet36. Kouluratsastuskilpailusäännöissä sen sijaan todetaan, ettei turparemmi saa olla niin kireällä, että se vahingoittaa hevosta37.
Hevosen turparemmin kireyteen otetaan siis esteratsastuskilpailusäännöissä kantaa ja turparemmin aiheuttama hevosen hengityksen haittaaminen kielletään ainoastaan poni- ja lapsiratsukoiden osalta, mikä jättää kaikki hevosratsukot näiden sääntöjen ulkopuolelle. Lisäksi tarkempi ohjeistus turparemmin optimaalisen kireyden määrittelyyn jää uupumaan. Sitäkään ei kerrota, miten turparemmin kireyden vahingoittavuutta tai hengityksen haittaavuutta käytännön kilpatilanteessa arvioidaan.
Tiedostan, että SRL:n kilpailusäännöissä luetellut hevosen kaltoinkohtelun muodot ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä lista ole heidän omienkaan sanojensa mukaan täydellinen. Tämä lista on kuitenkin ainoa konkreettinen lähde, jonka avulla voin arvioida kilpailusäännöstön kattavuutta ja vaikutusta kilparatsun kokonaishyvinvointiin, joten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin perustaa kokonaisnäkemykseni tähän ainoaan julkisesti saatavilla olevaan tietoon sen epätäydellisyydestä huolimatta.
Kielen työntäminen ulos suusta ratsastuksen tai ajon aikana saattaa kieliä kuolaimen aiheuttamasta kivusta ja epämukavuudesta tai epäsopivan kuolaimen aiheuttamasta kielen puristumisesta.
Ratsastajainliitto ja hevosen kaltoinkohtelun ihmislähtöinen määritelmä
SRL:n kilpailusääntöjä ja hevosen kaltoinkohtelun määritelmää koskevaa listaa tavatessani kiinnitin huomiota erityisesti siihen, kuinka lista koostuu lähes yksinomaan ratsastajan toiminnan havainnointiin perustuvista osa-alueista ja jättää hevosen käyttäytymisen täysin huomiotta.
Tietynlaisen käyttäytymisen, eleiden ja ilmeiden tiedetään olevan kytköksissä hevosen ratsastuksen aikana kokemaan suun alueen kipuun38, 39. Hevosen on tutkimuksissa havaittu ilmentävän tietynlaisella käyttäytymisellä, ilmeillä ja eleillä myös ratsastuksen aikaista tuki- ja liikuntaelinten kipua40.
Tutkijat ovat opettaneet hyvällä menestyksellä hevosenomistajia tunnistamaan valokuvista hevosen liikunta- ja tukielinten kivusta kertovia ratsastuksen aikaisia ilmeitä41. Moisen luulisi siis olevan aivan läpihuutojuttu kilpailutuomareille, eläinlääkäreille ja muille hevoskilpailuiden toimihenkilöille.
Toivoisin sekä ravi- että ratsastuskilpailuiden sääntöihin nykyistä enemmän hevosen käyttäytymisen havainnointiin perustuvia hyvinvoinnin arvioinnin ja määrittelyn osa-alueita. Sen sijaan, että hevosen hyvinvoinnin vaarantumista arvioidaan ratsastajan käyttäytymisen (potkiminen, repiminen, piiskaaminen) perusteella, sitä arvioitaisiinkin ensin hevosen käyttäytymisen pohjalta: ilmentääkö hevonen ilmeillään, eleillään ja käyttäytymisellään fyysistä kipua tai henkistä aihdistusta? Vasta tämän jälkeen voitaisiin siirtyä pohtimaan hevosen negatiivisen tunnetilan taustalla vaikuttavia syitä, kuten ratsastajan käyttäytymisen tai vääränlaisten/väärin käytettyjen varusteiden aiheuttamaa kipua ja kärsimystä.
Toivoisin sekä ravi- että ratsastuskilpailuiden sääntöihin nykyistä enemmän hevosen käyttäytymisen havainnointiin perustuvia hyvinvoinnin arvioinnin ja määrittelyn osa-alueita.
Ihmisen toimintaan liittyvät säännöt ovat nähdäkseni erittäin tulkinnanvaraisia ja käsitys hevosen liiallisesta kurittamisesta lähtökohtaisesti subjektiivinen ja riippuvainen kunkin havainnoitsijan omista henkilökohtaisista näkemyksistä. Esimerkiksi hevosen kipu- ja pelkokäyttäytyminen sen sijaan perustunee melko universaaleihin signaaleihin, joita periaatteessa kenen tahansa missä päin maailmaa tahansa on mahdollista opetella lukemaan ja havaitsemaan.
Onko tarpeellista kipua ja kärsimystä olemassa?
SRL on käyttänyt kilpailusäännöistä löytyvässä hevosen sopimattoman kohtelun määritelmässään kansallisesta eläinsuojelulainsäädännöstämmekin tuttua “tarpeettoman kärsimyksen” käsitettä.42
“Tarpeettoman kärsimyksen” käsite on ongelmallinen, sillä se lähtee periaatteessa oletuksesta, että tarpeettoman kärsimyksen lisäksi on olemassa “tarpeellista”, tai oikeammin sanottuna ”välttämätöntä” kärsimystä, jonka tuottaminen eläimelle on sallittua ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävää43, 44
Ihmisistä puhuttaessa välttämättömällä kärsimyksellä voi olla ihmistä itseään kehittävä vaikutus, jolloin sitä ei lähtökohtaisesti voitane nähdä pelkästään huonona asiana45. Muunlajisten eläinten kohdalla ”tarpeettoman kärsimyksen” ulkopuolelle jäävä, ”tarpeelliseksi” tai ”välttämättömäksi” katsottu kärsimys ja sen aiheuttaminen kumpuavat kuitenkin yleensä ihmisen intresseistä46, 47. Välttämättömäksi katsotun kärsimyksen aiheuttaminen eläimelle saattaa siis hyödyttää esimerkiksi elinkeinonsa eläimistä saavaa ihmistä tai yhteiskuntaa, mutta eläimelle itselleen kärsimys on yhtälailla kärsimystä, riippumatta siitä, millaiseksi sen merkitys on luokiteltu ihmisten maailmassa48, 49.
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna SRL:n kilpailusäännöt näyttäytyvätkin erittäin ristiriitaisina: Samalla kun säännöissä määrätään, että hevosen hyvinvoinnin tulee aina olla etusijalla, eikä sitä saa asettaa alisteiseksi kilpailullisille, valmennuksellisille tai kaupallisille tekijöille, kielletään säännöissä silti ainoastaan “tarpeettoman kivun ja kärsimyksen” tuottaminen ja tullaan samalla sallineeksi “tarpeellinen” kipu ja kärsimys, mitä ikinä se tässä yhteydessä sitten tarkoittaakaan.
Suomen Ratsastajainliiton esteratsastuskilpailusäännöissä ei kiinnitetä juurikaan huomiota hevosen kilpailuiden yhteydessä ilmentämään käytökseen. Näetkö sinä tämän estehevosen kasvoilla kivusta ja epämukavuudesta kieliviä merkkejä?
Kouluhevosen kipukäyttäytyminen huomataan, mutta jätetään huomiotta
Kouluratsastuksessa tasainen ja pehmeä kuolaintuntuma sekä rento hevonen ovat ihanteita, joita vasten kilparatsukoita arvioidaan50. Kouluratsastustuomarilta tuleekin varmasti helposti noottia kouluradalla jännittyneenä sipsuttavasta tai suutaan aukovasta hevosesta. Saamani käsityksen mukaan nämä tuomarin tekemät havainnot johtavat kuitenkin aniharvoin ratsukon kilpasuorituksen hylkäämiseen. Ei siis riitä, että hevosen kilpailusuorituksen aikainen kipu- ja pkäyttäytyminen havaitaan ja todetaan, jos siitä ei kuitenkaan koidu ratsastajalle lopulta sen kummempia seuraamuksia, kuin mahdollinen palkintosijan menetys.
SRL:n kouluratsastussääntöjen mukaan “Kielen ulostyöntäminen ja kielen vetäminen kuolaimen yli tai hampaiden narskuttaminen ja hännällä piiskaaminen ovat osoituksia hevosen hermostuneisuudesta, jännityksestä tai vastustelusta, joka on otettava huomioon ko. liikkeen arvostelussa sekä yleisvaikutelman kohdassa 3 (kuuliaisuus).”51
Hevosen käyttäytymisestä havaittavat negatiivisen tunnetilat ovat kilpailusääntöjen mukaan siis vain “otettava huomioon arvostelussa”, eivätkä näiden verrattain voimakkaidenkaan hevosen kivun ja epämukavuuden ilmausten nähdä sääntöjen valossa olevan riittäviä johtamaan ratsukon kilpailusuorituksen hylkäämiseen.
Hevosen käyttäytymisestä havaittavat negatiivisen tunnetilat ovat kilpailusääntöjen mukaan siis vain “otettava huomioon arvostelussa”, eivätkä näiden verrattain voimakkaidenkaan hevosen kivun ja epämukavuuden ilmausten nähdä sääntöjen valossa olevan riittäviä johtamaan ratsukon kilpailusuorituksen hylkäämiseen.
SRL:n kouluratsastussäännöissä sanotaan myös, että: “Hylkäämiseen voi johtaa myös, että (…) suoritus on vastoin hevosen hyvinvointia”.52
Jää kuitenkin mainitsematta, millainen suoritus katsotaan käytännössä hevosen hyvinvoinnin vastaiseksi, kun esimerkiksi yllä kuvailtu hevosen kipua tai epämukavuutta ilmentävä käyttäytyminen ei sääntöjen mukaan ilmeisestikään riitä täyttämään tätä hevosen hyvinvoinnin vastaisen suorituksen määritelmää.
Estehevosen kipukäyttäytymisestä ei välitetä
SRL:n esteratsastuskilpailusäännöissä hevosen kilpailupaikalla ilmentämään käyttäytymiseen ei puolestaan kiinnitetä mitään huomiota. Hevosen hyvinvointi kuitataan määrittelemällä hevoselle ja ratsastajalle sallitut varusteet ja joitain yksisttäisiä kiellettyjä varusteita/varustetyyppejä.53
Estekilpailuissakin hevosessa kilpailusuorituksen aikana tai välittömästi sen jälkeen havaittava veri johtaa suorituksen keskeyttämiseen ja mahdolliseen hylkäämiseen, mutta siihen se oikeastaan sitten jääkin.54
Suomen Ratsastajainliiton kouluratsastuskilpailusäännöissä hevosen kivusta ja epämukaavuudesta kieliviin ilmeisiin ja eleisiin kyllä kiinnitetään huomiota ja niillä on negatiivinen vaikutus kilpailusuorituksen pisteytykseen ja arviointiin. Säännöissä erikseen mainittua kilpasuorituksen hylkäämiseen johtavaa hevosen hyvinvoinnin vastaisen toiminnan määritelmää ne eivät kuitenkaan täytä.
Estekilpailun voittoon vaikuttaisikin siis riittävän, että hevonen ylittää kaikki esteet nopeasti ja puomeja pudottamatta. Hevosen kilpailusuorituksen aikainen tunnetila ja sitä ilmentävä käyttäytyminen ei siis ainakaan sääntöjen osalta näyttäisi vaikuttavan kilpasuorituksen arvosteluun senkään vertaa kuin kouluratsastuskilpailuissa.
Estehevosen kilpailusuoritusta edeltävään, sen aikaiseen tai jälkeiseen käyttäytymiseen, ilmeisiin tai eleisiin ei säännöissä oteta ontumista lukuun ottamatta kantaa laisinkaan, joten hevonen voinee käytännössä ilmentää kilpailupaikalla voimakastakin kipua ja pelkoa ilman, että sillä olisi minkäänlaista vaikutusta suorituksen arviointiin tai lopputulokseen.
Estekilpailun voittoon vaikuttaisikin siis riittävän, että hevonen ylittää kaikki esteet nopeasti ja puomeja pudottamatta. Hevosen kilpailusuorituksen aikainen tunnetila ja sitä ilmentävä käyttäytyminen ei siis ainakaan sääntöjen osalta näyttäisi vaikuttavan kilpasuorituksen arvosteluun senkään vertaa kuin kouluratsastuskilpailuissa.
Jäi myös hieman epäselväksi, mitä nämä SRL:n toimintasuunnitelmassa mainitut hevosen hyvinvointiasiat huomioon ottavat toimintaohjeistukset tarkkaan ottaen ovat. Kävin tätä kirjoitusta varten läpi SRL:n Kilpailujärjestäjän oppaan55 ja Ratsastajan oppaan kilpailumaailmaan 202056, muita aiheeseen liittyviä oppaita ja ohjeistuksia en googlaamalla löytänyt. Sen perusteella voitaneen todeta, etteivät nämä yllämainitut kilpailusääntöjen ulkopuoliset ohjeistukset ja oppaat tarjoa hevosen hyvinvointiasioihin mitään sellaista uutta tietoa, mitä ei kilpailusäännöistä löytyisi.
Pelkkä hevosen hyvinvoinnin edistämisen kirjaaminen toimintasuunnitelmiin ei riitä. Vakuutteleehan Suomen turkiskasvattajien liittokin verkkosivuillaan eläinten hyvinvoinnin olevan “suomalaisen turkistalouden kivijalka”57. Kaikki me kuitenkin varmasti tiedämme, ettei se pidä paikkaansa, vaan todellisuudessa suomalaiset turkiseläimet elävät elämänsä luokattoman ala-arvoisissa olosuhteissa. Siksi onkin tärkeää, että hevosurheilujärjestöissä ollaan valmiita tekemään jatkuvasti töitä sen eteen, että hevosen hyvinvoinnin edistäminen alkaa näkyä sanojen ja juhlapuheiden lisäksi myös teoissa. Näiden tavoitteiden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että hevosen hyvinvointia kehitetään vain ja ainoastaan luotettavin, avoimin ja läpinäkyvin menetelmin.
Pallo onkin nyt teillä, hyvät hevosurheilujärjestöt. On aika siirtyä sanoista tekoihin!
Juttua päivitetty 18.8.2021 klo 09:47: stressiin viittaavat osiot muokattu pois, sillä stressi on tässä yhteydessä sellaisenaan turhan lavea ja epätäsmällinen käsite. Stressin sijaan tässä yhteydessä puhutaan hevosen pelosta, negatiivisista tunnekokemuksista ja henkisestä ahdistuksesta.
Juttua päivitetty 12:12.2020 klo 12:04: Hippoksen hevoselle turvallisten varusteiden määritelmää koskevaa kappaletta selkiytetty. Yleisten kuolaintyyppien ravihevosille aiheuttamien suuvaurioiden todennäköisyyteen liittyvän sekä kilparatsastussääntöjen turparemmin kireyttä koskevan luvun muotoilua niin ikään täsmennetty.
Juttua päivitetty 11.12.2020 klo 14:41: sain asiasta tuoretta tietoa, jonka pohjalta lisäsin kirjoituksen kokonaan uuden kappaleen väliotsikolla ”Sallittu ajotapa ei ole yhtä kuin hevosystävällinen ajotapa”. Samalla lisätty yksi täydentävä virke ”Ratsastajainliitto ja kilparatsun hyvinvoinnin ontuva määritelmä” -luvun loppuun.
Juttua päivitetty 9.12.2020 klo 22:20: estehevosen turparemmin kireyttä koskevaa kappaletta korjattu liian kireän turparemmin vaikutusten osalta.
Juttua päivitetty 9.12.2020 klo 18:13: ratsuhevosen suun verenvuotoa koskevaa osiota täsmennetty yhden kappaleen osalta.
Juttua päivitetty 9.12.2020 klo 13:58: hevosen suuvauriotutkimuksen julkaisuvuotta koskeva lyöntivirhe korjattu 2017 >> 2019
Lähdeviitteet:
1. Suomen Hippos ry a 2020
2. Tuomola ym. 2019
3. hs.fi 2020
4. Suomen Hippos ryb 2020, s. 10
5. libguides.oulu.fi
6. Suomen Hippos ryc 2020, s. 47
7. Suomen Hippos ryd 2020, s. 7
8. Suomen Hippos ryd 2020, s. 8-11 & s. 31-37
9. Mirjami Miettinen 2015, s. 34-37 & s. 49-50
10. Suomen Hippos ryd 2020, s. 31
11. hs.fi 2020
12. Tuomola ym. 2019. s. 8
13. hs.fi 2020
14. Suomen Hippos rye
15. Suomen Hippos ryf
16. Suoen Hippos ryc
17. Suomen Hippos rye
18. Kati Tuomola 2020
19. D.J. Mellor 2020
20. Suomen Ratsastajainliitto rya 2020
21. Suomen Ratsastajainliitto rya 2020, s. 20
22. Suomen Ratsastajainliitto ryb 2020, s. 8
23. Suomen Ratsastajainliitto ryb 2020, s. 24-25
24. inside.fei.org
25. Suomen Ratsastajainliitto ryc, s. 18-19
26. Suomen Ratsastajainliitto ryd 2020, s. 51 & 63
27. Mirjami Miettinen 2015, s. 34-37 & s. 49-50
28. Suomen Ratsastajainliitto ryd, s. 14
29. Suomen Ratsastajainliitto rye 2020, s. 15
30. Suomen Ratsastajainliitto ryc, s. 25
31. Suomen Ratsastajainliitto ryd, s. 24
32. Tuomola ym. 2019. s. 8
33. Mirjami Miettinen 2015, s. 20 & 29
34. Mirjami Miettinen 2015, s. 49-50
35. Suomen Ratsastajainliitto ryd, s. 52
36. annakilpelainen.com 2012
37. Suomen Ratsastajainliitto ryc, s. 18
38. Mirjami Miettinen 2015, s. 34-37 & s. 49-50
39. D.J. Mellor 2020
40. S. Dyson 2020
41. R. Price ym.
42. Suomen Ratsastajainliitto ryb, s. 3
43. Visa Kurki 2012, s. 16-17
44. sosiaalietiikka.fi 2017
45. sosiaalietiikka.fi 2017
46. Visa Kurki 2012, s. 16-17
47. sosiaalietiikka.fi 2017
48. Visa Kurki 2012, s. 16-17
49. sosiaalietiikka.fi 2017
50. Suomen Ratsastajainliitto ryc, s. 12
51. Suomen Ratsastajainliitto ryc, s. 13
52. Suomen Ratsastajainliitto ryc, s. 25
53. Suomen Ratsastajainliitto ryd, s. 63
54. Suomen Ratsastajainliitto ryd, s. 24
55. Suomen Ratsastajainliitto ryf
56. Suomen Ratsastajainliitto rye
57. fifur.fi
Lähteet:
annakilpelainen.vom – Anna Kilpeläinen (2012). Turpahihnan kireysmittari. Julkaistu: 7.10.2012
Dyson, S. (2020) The ridden horse pain ethogram to determine the presence of musculoskeletal pain. Proceedings of VetFest 2020
fifur.fi (n.d.). Eläinten hyvinvointi
hs.fi – Minttu-Maaria Partanen (2020). ”Koko suun sisäosa oli kuin jauhelihaa” – Tutkimus paljasti ravihevosilla rajuja vammoja, mutta säännöt eivät muuttuneet. Julkaistu: 7.4.2020
inside.fei.org (n.d.). FEI: Code of Conduct for the Welfare of Horse
Visa Kurki (2012). Tarvitaanko eläinten oikeuksia? Eläinten oikeussubjektiviteetin mahdollisuus ja hyödyt, s. 46-49
libguides.oulu.fi, Oulun yliopiston kirjasto (n.d.). Tieteellisiin julkaisuihin pohjautuva arviointi: Artikkelien arviointi
Mellor DJ. Mouth Pain in Horses: Physiological Foundations, Behavioural Indices, Welfare Implications, and a Suggested Solution. Animals (Basel). 2020;10(4):572. Published 2020 Mar 29. doi:10.3390/ani10040572
Mirjami Miettinen (2015). Kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkitys ratsuhevosen suun terveydelle
R. Price, S.J. Dyson, D.S. Gardner & J.H. Kydd (n.d.)
Can horse owners be trained to evaluate facial expressions in photographs of ridden horses
sosiaalietiikka.fi – Noora E.M. Virjamo (2017). Tuotantoeläinten kärsimys – merkityksellistä vai merkityksetöntä? Julkaistu: 27.11.2017
Suomen Hippos rya (2020). Toimintasuunnitelma 2021 – Visio 2024 ja strategiset tavoitteet
Suomen Hippos ryb (2020). Toimntasuunnitelma 2020
Suomen Hippos ryc (2020). Ravikilpailusäännöt 2020
Suomen Hippos ryd (2020). Varusteopas 2020
Suomen Hippos rye (n.d.). Sallitut varusteet – Hippos.fi
Suoemen Hippos fyf (2020). Raviohjastajien ajotavat ovat siistiytyneet merkittävästi kymmenen vuoden aikana – rikkeiden määrät laskeneet 32 prosenttia. Julkaistu: 8.12.2020
Suomen Ratsastajainliitto rya (2020). Toimintasuunnitelma 2021
Suomen Ratsastajainliitto ryb (2020). Kilpailusäännöt 2021
Suomen Ratsastajainliitto ryc. Kouluratsastuskilpailusäännöt 2020
Suomen Ratsastajainliitto ryd. Esteratsastuskilpailusäännöt 2020
Suomen Ratsastajainliitto rye (2020). Ratsastajan opas kilpailumaailmaan 2020
Suomen Ratsastajainliittof (2020). Kilpailujärjestäjän opas
Tuomola K, Mäki-Kihniä N, Kujala-Wirth M, Mykkänen A and
Valros A (2019) Oral Lesions in the Bit Area in Finnish Trotters After a Race:
Lesion Evaluation, Scoring, and Occurrence. Front. Vet. Sci. 6:206.
doi: 10.3389/fvets.2019.00206
ELL Kati Tuomola (2020). Kuolaimiin liittyvät suuvauriot ja niiden riskitekijät suomalaisilla ravihevosilla. Luento Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen järjestämässä Eläinten hyvinvointifoorumissa 11.2.2020
Vau, miten kattava teksti taas! Laitan tämän jakoon omiin kanaviini, toivottavasti tämä tavoittaa lukijoilta.
Kiitos itsellesi ihanasta palautteesta ja siitä, että jaat sanaa eteenpäin. <3 Mä tässä ehdin hieman jo kipuilla sen kanssa, että tekstistä tuli taas kerran niin pitkä, ettei kukaan jaksa rämpiä sitä alusta loppuun. Piristi siis todellakin päivää kuulla, että koet tämän perusteellisen lähestymistapani (mikä tuo sitten teksiin auttamatta myös sitä pituutta) ennemmin plussana kuin miinuksena. 😀