Kuva: pixabay.com
Juttua päivitetty 10.8.2021
Missä on hevosurheilujournalismin etiikka?
Hevosurheilu-lehti on omien sanojensa mukaan Suomen laajalevikkisin hevosalan julkaisu. Sen levikki on 17 193 ja sen jokainen numero tavoittaa 46 000 lukijaa. Lehti ja sen välittämät viestit tavoittavat siis melkoisen määrän hevosihmisiä. Lehden heikko journalistinen taso on herättänyt viime aikoina huolta meissä hevosten ystävissä.
Journalistisen sisällön ihmiskeskeinen näkökulma ja ihmisten oikeuksiin keskittyvä journalismin etiikka muodostuvat ongelmiksi silloin, kun käsitellään aiheita, joihin liittyy ihmisten lisäksi muitakin suojeltavia entiteettejä, kuten eläimiä.
Median tiedetään vaikuttavan meihin monella eri tavalla (1). Joidenkin vaikutusten tiedetään olevan vähäisiä ja toisten taas suurempia (1). Jotkin median vaikutuksista kohdistuvat meihin satunnaisesti, toiset kohtaamme taas säännöllisesti päivittäisessä elämässämme (1). Osa median vaikutuksista kohdistuu meihin suoraan, osa taas epäsuorasti (1). Kyseessä on hyvin monimutkainen kokonaisuus, jonka tiimoilta on käyty aktiivista debattia tiedeyhteisön sisällä (2). Miten median vaikutusta ihmiseen ja yhteiskuntaan edes tulisi tutkia tai määritellä, jotta siitä voitaisiin saada luotettavaa tietoa? En siis voi sanoa ymmärtäväni murto-osaakaan niistä monimutkaisista mekanismeista, joiden kautta eri medioiden välittämät viestit meihin vaikuttavat. Sen hahmottaminen vaikuttaa olevan paikoin vaikeaa tutkijoillekin (1), mikä kertonee aiheen erittäin kompleksisesta luonteesta.
Journalismilla tiedetään kuitenkin olevan erityinen merkitys totuudenmukaisen tiedon välittäjänä demokraattisessa yhteiskunnassa (3). Siksi toimittajille on laadittu erilaisia eettisiä sääntöjä ja ohjeistuksia, joilla pyritään turvaamaan journalismin luotettavuus ja totuudenmukaisuus (4). Esimerkiksi kansainvälisillä uutistoimistoilla, kuten Reuters ja Associated Press, on omat eettiset ohjeistuksensa. Myös lehdet, kuten New York Times, Los Angeles Times ja The Guardian, ovat laatineet palkkalistoillaan olevia toimittajia sitovia ohjeistuksia. Suomessa toimittajien etiikkaa ohjeistaa ja valvoo Julkisen sanan neuvosto. Urheilujournalismille on puolestaan asetettu joitain omia eettisiä ohjeistuksia, jollainen löytyy muun muassa Associated Pressiltä.
Hevosurheilujournalismi ei voi pelata tavanomaisen journalismin säännöillä
Hevosurheilujournalismi on oma urheilujournalismin osa-alueensa, jonka etiikasta on puhuttu jonkin verran kansainvälisissä ympyröissä. Hevosurheilujournalismin etiikkaan liittyvä puhe vaikuttaisi kuitenkin keskittyvän journalismin etiikalle tyypilliseen tapaan pohtimaan toimittajan vastuuta niistä ihmisistä, joille hän viestii ja joista hän viestii. Tavanomaista journalismia varten laaditut eettiset säännöt ja ohjeistukset eivät kuitenkaan mielestäni sellaisenaan riitä ohjaamaan sellaisia aiheita käsittelevää journalismia, johon liittyy ihmisen lisäksi muitakin suojeltavia entiteettejä, kuten eläimet, luonto, ilmasto tai ympäristö. Entiteettejä. joilla ei lähtökohtaisesti ole omaa ääntä, jolla puolustaa itseään.
Parisen kuukautta sitten Hevosurheilu-lehden Facebook-sivulla julkaistiin varsojen ajo-opetukseen liittyvä, humoristiseksi tarkoitettu viesti, jossa kysyttiin kieli poskessa, miten saada ”sipsakka ja lentoon lähtevä varsa helposti valjastettua ensimmäisiä kertoja? Ilman että se kekseliäisyydessään esimerkiksi kiepsahtaisi kyljelleen? Vai ratkaiseeko kenties porkkana kaiken?”
Viesti herätti tuoreeltaan raivoa somekansassa. Sen johdosta viestin sisältöä muokattiin, enkä tätä kirjoitusta varten etsiessäni löytänyt enää merkkiäkään koko viestistä. En siis valitettavasti voi linkittää sitä teille tähän luettavaksi. Olen kuitenkin saanut luotettavasta lähteestä nähtäväkseni kuvakaappauksen tästä alkuperäisestä kirjoituksesta, joten olen kyllä pääosin kartalla siitä, mistä tässä on kyse.
Tähän yllämainittuun lyhyeen tekstinpätkään mahtuu montakin ongelmaa:
- ”Sipsakka ja lentoon lähtevä” varsa todennäköisesti pelkää (5). Se ei ole hauskaa.
- ”Kekseliäisyyttään kyljelleen heittäytyvä” varsa puolestaan pelkää kuollakseen. Kyseessä on tooniseksi immobilisaatiovasteeksi kutsuttu tila, jossa eläin tekeytyy kuolleeksi viimeisenä keinonaan yrittää selviytyä äärimmäisen pelottavasta tilanteesta. Se ei todellakaan ole hauskaa.
- Porkkanan syöttämiseen liittyvä, palkitsemalla eläimiä kouluttavia ihmisiä halveksuva lausahdus on viimeinen niitti. Samaan hengenvetoon siis sekä naureskellaan heille, jotka yrittävät oikeasti tehdä asiat hevoslähtöisesti ja hevosen parasta ajatellen että normaalisoidaan hevoselle vahingollista toimintaa. Not funny.
Viesti on mitä ilmeisimmin poistettu Hevosurheilu-lehden FB-sivulta, tai sen sisältöä on jälkikäteen vähintäänkin muokattu lukijapalautteen perusteella. Eikö kaikki ole siis nyt ihan hyvin? Eikö asian voi antaa vaan olla? Se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla… Ehkä siellä toimituksessa on otettu jo opiksi?
Voi kunpa olisikin, mutta kun ei.
Hevosurheilu-lehden verkkosivuilla julkaistiin 23.10.2020 valjakkoajon MM-kilpailuihin liittyvä uutinen, jossa kerrottiin vivahteikkain sanankääntein, kuinka Danser T -hevonen ”pöljäili” läpi kisasuorituksen, aiheuttaen suorituksen totaalisen epäonnistumisen ja sen myötä ohjastajalleen suuren pettymyksen. Hevosen ”pöljyys” oli uutisessa niin keskeisessä roolissa, että se oli nostettu ihan otsikkoon asti.
Ihmiskeskeisyys on hevosurheilujournalismin pääasiallinen ongelma
Oregonin yliopiston journalismin ja viestinnän professori Debra Merskin ja Georgian osavaltion yliopiston viestinnän apulaisprofessori Carrie P. Freeman ovat luoneet eettiset ohjeistukset sille, miten eläimet voisi ottaa journalistisessa kontekstissa huomioon nykyistä paremmin, tuoda esiin eläinnäkökulmaa, sekä ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Näihin eettisiin ohjeistuksiin soisi jokaisen eläimistä työkseen kirjoittavan toimittajan tutustuvan ja pohtivan, millaiseen sävyyn eläimistä kirjoittaa ja millaista eläinpuhetta on omalla toiminnallaan mukana normalisoimassa.
Toimittajan ei tarvitse ryhtyä eläinoikeusaktivistiksi voidakseen ottaa eläimet huomioon työssään. En siis todellakaan oleta, että hevosten kilpailu- ja viihdekäyttöön erikoistunut lehti kääntyisi yhtäkkiä eläinoikeuslehdeksi. Siitä tässä ei ole alkuunkaan kyse. Kunnioittava puhetapa ja eläimen näkökulman huomiointi olisi joka tapauksessa vähintä, mitä eläimistä kirjoittava toimittaja voi tehdä.
Danser T:n tapauksessa toimittaja teki kuitenkin päätöksen lähteä mukaan tuohtuneen ja pettyneen ohjastajan hevoseensa kohdistamiin ”pöljittelyihin”, lietsoen niitä, perustaen koko kirjoituksensa niihin ja keskittyen tuomaan esille vain, kuinka hevosen pelkokäyttäytymisestä aiheutui mielipahaa ihmiselle. Kirjoitus oli siis toisin sanoen läpeensä ihmiskeskeinen. Eläimen näkökulma ja sen ymmärtäminen eivät olleet läsnä. Hevosen kilpailutilanteessa kokema ilmeisen voimakas pelko sivuutettiin käytännössä täysin. Asetelma on eläimen kannalta kohtuuton ja sysää vastuun kilpasuorituksen epäonnistumisesta kokonaan eläimen harteille. Eläimen, jolla ei lähtökohtaisesti ole mahdollisuutta puolustaa itseään, koska se ei puhu kanssamme samaa verbaalista kieltä.
Sama pätee myös henkensä edestä pelkääville varsoille naureskeluun. Voimakkaimman mahdollisen pelkokäyttäytymisen kokeminen ja esittäminen huvittavana ilmentää ihmiskeskeisyyttä pahimmillaan.
”Danser T ei osaa lukea” ja muut kootut selitykset
Valjakkouutisen Hevosurheiluun kirjoittanut toimittaja sai sosiaalisessa mediassa osakseen aiheellista kritiikkiä. Hän kuittasi saamansa kritiikin tuoreeltaan näin:
Toimittajan vastaus kirjoittamansa jutun sävyä koskevaan kritiikkiin.
Kuvakaappaus Facebook-kommentista
On totta, ettei hevonen osaa lukea. Uskallan kuitenkin olettaa, että Hevosurheilu-lehden 46 000 lukijaa kyllä osaavat. Millaista eläinkäsitystä tällainen hevosta pöljittelevä uutisointi näille kymmenille tuhansille lukutaitoisille ihmisille välittää?
On myöskin varmasti ihan totta, että urheilu-uutisointiin liittyy suuria tunteita ja niitä ilmentäviä kitkeriäkin kommentteja (Seppo Räty ja ”Saksa on paska maa”, nevöfoget).
Lähtökohdat urheiluviestinnälle ovat kuitenkin aivan erilaiset silloin, kun uutisoitavaan lajiin liittyy elävä eläin. Silloin mönkään menneen kilpasuorituksen aiheuttamaa pettymystä on voitava tuoda esille muilla tavoin, kuin eläintä ja sen kokemaa pelkoa vähättelemällä ja eläintä sen luontaisesta pelkokäyttäytymisestä syyllistämällä.
Hevosurheilun monesta muusta urheilulajista kun erottaa nimenomaan se, että siihen liittyy elävä eläin, jolla on omat ajatukset, omat tunteet ja oma tahto. Eläin, jolla on oma, ihmisestä erillinen ja itsenäinen käsityksensä ympäröivästä maailmasta. Eläin, jolla on omat, ihmisestä erilliset ja itsenäiset tarpeensa ja oikeutensa. Tällöin hevosurheilu-uutisointi ei kaikilta osin yksinkertaisesti voi rinnastua tyypilliseen urheilu-uutisointiin. Tyypillisessä urheilujournalismissa kun on totuttu uutisoimaan lajeista, joiden perusta on keihään, kiekon, pallon tai moukarin kaltaisissa elottomissa esineissä.
Samasta aiheesta voi uutisoida monella eri tavalla
23.10. Hevosurheilu-lehden verkkosivuilla julkaistiin myös uusi teksti, jossa käsiteltiin ohimennen myös hevosen pöljittelyn sosiaalisessa mediassa aiheuttamaa kohua. Toimittaja kysyi hevosta alkuperäisessä lausunnassa pöljitelleen haastatellun, eli hevosen ohjastajan, näkemystä sosiaalisessa mediassa heränneeseen kohuun.
Uutisen sävy, siinä käytettävät sanavalinnat tai siihen valittu ihmiskeskeinen näkökulma eivät kuitenkaan selity vain ohjastajalta lainattuilla suorilla sitaateilla, vaikka jutun kirjoittanut toimittaja niin näyttäisikin väittävän. Sitaattien väliin mahtuu myös toimittajan omaa tekstiä, jossa hän viljelee vaikutelmaa ihmiselle harmistusta aiheuttaneesta, omissa maailmoissaan olevasta ja kentän reunoja silmät suurina kyttäämään keskittyneestä hevosesta.
Suomen ratsastajainliitto julkaisi aiheesta oman uutisensa. Lajiliiton julkaiseman uutisen sävy ja tunnelma olivat otsikkoa myöten täysin eri maailmasta Hevosurheilun uutisen kanssa. Ohjastajalta on tässäkin jutussa lainattu suora sitaatti ja kyllä se pöljäkin siellä vilahtaa. Mutta koska sitaatin ympärillä oleva muu sisältö on niin erilaisella asenteella kirjoitettu, ei hevosen pöljittely nouse uutista pääasiallisesti määrittäväksi tekijäksi, vaan jää juuri siihen rooliin mihin se kuuluukin, eli ohjastajan kisasuorituksen jälkeisiä tunnelmia kuvaavaksi yksittäiseksi lausahdukseksi.
Kirjoituksen laatu onkin aina loppuviimein toimittajan vastuulla. Uskon epäonnistuneen kisasuorituksen aiheuttaman pettymyksen voivan tulla selväksi vähemmälläkin mässäilyllä, kuten SRL:n uutista lukemalla voidaan todeta. Siksi näen, että on ollut vain ja ainoastaan toimittajan tekemistä valinnoista kiinni, millaiseksi juttu ja sen sävy ovat lopulta muodostuneet. Asioista on mahdollista uutisoida myös eläimen kannalta eettisesti ja hevonen huomioiden, mikäli toimittaja vain haluaa tehdä niin.
Näin lopuksi haluaisin vielä lähettää Hevosurheilu-lehden toimitukselle seuraavat terveiset:
Toivon teidän jatkossa muistavan, että hevosurheilu ilman hevosta on vain urheilua. Toivon teidän pitävän mielessä, että hevonen on korvaamaton osa niitä urheilulajeja, joista kirjoittamalla ja uutisoimalla te saatte leivät pöytiinne.
Vähintä, mitä voitte hevosten eteen tehdä, on kirjoittaa niistä kunnioittavaan ja arvostavaan sävyyn ja olla normalisoimatta hevosta vähättelevää puhetta.
Ihmisten lisäksi te olette toimittajina vastuussa ja tilivelvollisia myös hevosille.
Juttua muokattu 10.8.2021 klo 14:21: poistettu toimimaton James McWilliamsin kirjoitukseen viittaava linkki ja siihen liittyvä tekstikappale. Samalla korjattu myös toinen toimimaton linkki toimivaksi
Lähteet:
1. W. James Potter. Media Effects, SAGE 2012, s. XV (Preface)
2. Elisabeth M. Perse & Jennifer Lambe. Media Effects and Society, 2nd edition. Routledge, 2016, s. 28
3. Bbc.co.uk (n.d). Media law, ethics and regulation
4. Ethicaljournalismnetwork.org – Aidan White (n.d.). Journalism ethics: What they are and where they come from
5. Chinehousevets.co.uk (2015). Andrew McLean: The principles of training: The Fear Principle
Lue myös: Moderni ritari ratsastaa hevosen hyvinvointi edellä
Ihana puolustuksen puheenvuoro! Kiitos että jaksat puuttua epäkohtiin ja antaa hevoselle äänen <3