Kuva: Ari K.
Kennelliiton sodanjulistus koirien perinnöllisten sairauksien tutkimusta vastaan perustuu valheisiin ja ymmärtämättömyyteen.
Ensin hevosjärjestö Hippos ilmaisi julkisesti halunsa hallita teettämänsä ravihevosten suuvauriotutkimuksen tulosten julkaisua ja antaa tutkimuksen heille myötämielisten eläinlääkäreiden tehtäväksi. Hippoksen toiminta vaarantaa tutkimuksen riippumattomuuden monellakin tapaa.
Nyt myös koirajärjestö Kennelliitto on hypännyt tähän samaan kelkkaan kyseenalaistamalla Helsingin yliopistossa tehtävän koirien perinnöllisten sairauksien tutkimuksen legitimiteetin tuulesta temmatuin perustein ja yrittämällä härskisti hiljentää sairaiksi jalostettujen koirien terveysongelmista julkisuudessa puhuneen professorin.
Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen kirjoittaa Kennelliiton Koiramme-lehden lokakuun 2020 numerossa muun muassa koirien geenitutkimuksesta ja Helsingin yliopistossa koirien ja kissojen geenitutkimusryhmää johtavasta professori Hannes Lohesta. Lehkonen kritisoi professori Lohea muun muassa siksi, että hän on puhunut julkisesti lyhytkalloisten koirien jalostuskiellon puolesta.
Lehkonen kertoo Lohen esiintymisen Maikkarin taannoisessa Viiden jälkeen -ohjelmassa herättäneen joissain Kennelliiton kasvattajissa sen luokan närkästystä, että he olivat uhanneet olla jatkossa tarjoamatta näytteitä koiristaan professori Lohen tutkimusryhmän käyttöön. Tähän samaan närkästyneiden joukkoon vaikuttaa kirjoituksensa perusteella kuuluvan myös Lehkonen itse. Hän puhuu professori Lohen julkisten esiintymisten kasvattajissa aiheuttamasta luottamuspulasta ja vihjailee rivien välistä, että Lohen kannattaisi jatkossa olla hiljaa, mikäli mielii yhteistyön Kennelliiton kanssa jatkuvan.
Ohessa suora lainaus Lehkosen kirjoituksesta (Koiramme-lehti, lokakuu 10 2020):
“ (…) Lohen esiintyminen, mitä toimittajan puolueellisuus avitti, herätti joissain kasvattajissa sellaista ärtymistä, että he uhkasivat lopettaa näytteiden antamisen geenityöryhmälle. Se ei ole järkevää, sillä kyllä geenitutkimuksista on ollut hyötyä niin koirille kuin ihmisillekin. Syntynyttä luottamuspulaa kannattaisi kuitenkin miettiä. Koirien omistajat ovat luovuttaneet 80 000 koiran näytteet yliopistolla tutkimuskäyttöön. Kennelliitto on antanut näiden koirien julkiset tiedot ilman henkilötietoja. Kaiken tämän ovat tutkijat saaneet ilmaiseksi.
(…) Tiedot on luovutettu akateemiseen tutkimukseen, mutta ilmeisesti niitä ovat käyttäneet myös ns. teolliset yhteistyökumppanit. On luotu erilaisia kaupallisia geenitestejä, mitkä ovat rikastuttaneet taustalla olevien yritysten ja niiden omistajien taskuja.
Vähintä, mitä professori Lohi ryhmineen voisi tehdä, olisi se, että he informoisivat niitä, jotka ovat tutkimusaineiston luovuttaneet, ennen kuin he saavat lukea niistä tiedotusvälineistä. Samoin voisitte harkita viestinnässänne vanhaa sanontaa: ‘Älä pure ruokkivaa kättä’!”
Oheisesta Lehkosen kirjoituksesta peräisin olevasta lainauksesta on osoitettavissa useampikin ongelma:
1. Koirien perinnöllisten sairauksien kaupallisen geenitestauksen kyseenalaistaminen
Lehkonen myöntää geenitutkimuksesta olleen hyötyä, mutta ei näytä ymmärtävän, että tutkimuksesta koirille sekä koiranomistajille ja -kasvattajille koituvat käytännön hyödyt ovat nimenomaan sen ansiota, että tutkimustuloksia käytetään kaupallisten geenitestien kehittämisessä. Kun tutkimusryhmä voi merkittävän löydöksen tehtyään ja sairautta aiheuttavan geenin paikallistettuaan luovuttaa asiakkaille tarkoitetun käytännön testaustyön siihen erikoistuneille tahoille, heidän omat tutkimusresurssinsa vapautuvat uuteen tutkimukseen ja uusien ongelmien ratkaisuun.
Nämä professori Lohen tutkimusryhmän tekemän työn tuloksiin perustuvat geenitestit ovat juuri niitä tärkeitä käytännön työkaluja, joilla koirien terveyttä ja hyvinvointia voidaan konkreettisesti parantaa.
Koska geenitestaaminen ei ole ilmaista, se on olemassa olevin resurssein ollut parasta toteuttaa kaupallisesti. Mikäli Kennelliitto on halukas rahoittamaan asiakkaille maksutonta ja voittoa tavoittelematonta koirien perinnöllisten sairauksien geenitestausta, se kannattaa toki ehdottomasti sanoa ääneen ja tarjota rohkeasti apuaan. Muussa tapauksessa Lehkosen kannattaisi miettiä, mitä päästää Kennelliiton nimissä suustaan.
2. Syytökset rahastamisesta ja kaupallisuudesta
Harri Lehkosen Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa professori Lohen tutkimusryhmää kohtaan esittämä syytös rahastamisesta ja tutkimusaineiston väärinkäytöstä tuntuu falskilta myös siksi, että monopoliasemasta nauttivan Kennelliiton tiedetään nyhtävän koiranomistajilta rahat pois aina kuin mahdollista. Se, että Kennelliitolla on pokkaa kritisoida professori Lohen tutkimusryhmää “kaupallisuudesta” on mielestäni pöyristyttävää, sillä koiranomistaja joutuu maksamaan itsensä kipeäksi esimerkiksi siitä, että saa koiransa terveystutkimustulokset Kennelliiton ylläpitämään julkiseen tietokantaan. Että kyllä näyttää raha kelpaavan Kennelliitollekin.
3. Syytökset näytteiden ja niihin liittyvien tietojen käyttöehtojen vastaisesta käytöstä
Jokainen professori Lohen tutkimusryhmän käyttöön näytteitä luovuttanut koiranomistaja ja -kasvattaja on luovutuksen yhteydessä lukenut ja allekirjoittanut käyttöehdot, joissa on selvästi ilmoitettu, mihin näytteitä käytetään tai voidaan käyttää ja kenen toimesta. On jokaisen koiranomistajan ja -kasvattajan omalla vastuulla lukea nämä ehdot ennen niiden hyväksymistä.
Näytteenottolomakkeessa, jonka näytteen luovuttaja täyttää jokaisen näytteen kohdalla, sanotaan näin (suora lainaus):
”Käsittelemme annettuja tietoja luottamuksellisesti ja koiran ja omistajan tiedot tallennetaan suojattuun tietokantaan. Koirasta luovutettua näytettä ja siihen liittyviä tietoa voidaan käyttää laajasti erilaisiin geenitutkimushankkeisiin ja luovuttaa myös tutkimusryhmän yhteistyökumppaneille.”
Tietoja näytteiden käyttötarkoituksista tai niitä käyttävistä tahoista ei siis ole tutkimusryhmän toimesta todellakaan pimitetty. Lehkosen esittämä valheellinen syytös onkin mielestäni erittäin vakava ja edellyttäisi välitöntä julkista oikaisua anteeksipyynnön kera.
4. Tieteellisen tutkimuksen riippumattomuuden vaarantavat pyrkimykset
Yksi tieteellisen tutkimuksen peruspilareista on täydellinen riippumattomuus. Yksikään ulkopuolinen taho ei saa vaikuttaa tutkimukseen, sen tuloksiin tai tutkimustulosten julkaisuun. On erittäin raskauttavaa, että Lehkonen pyrkii vaarantamaan professori Lohen tutkimusryhmän tekemän tutkimuksen riippumattomuuden ja vaimentamaan hänet ja hänen koko tutkimusyhmänsä uhkailemalla ja valheellisia syytöksiä suoltamalla.
Lehkosen professori Lohelle esittämä kehotus olla ”purematta ruokkivaa kättä” osoittaa, että Lehkonen pyrkii Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa selvästi alistamaan professori Lohen ja hänen tutkimusryhmänsä tekemän työn siihen liittyvine julkisine esiintymisineen Kennelliiton sanelemien ehtojen alle.
Lehkosen viesti tuntuukin pääpiirteissään olevan, että koirien geenitutkimuksen tekeminen ja siihen liittyvään julkiseen keskusteluun osallistuminen on ok niin kauan, kun se ei pahoita Kennelliiton edustajien tai jäsenten mieltä. Riippumatonta tiedettä ei kuitenkaan voi tehdä varpaillaan seisten ja muiden suututtamista peläten, sillä silloin tutkimus menettää riippumattomuutensa ja samalla mahdollisesti myös luotettavuutensa.
On kertakaikkisen omituista, että Lehkoselle on ylipäätään tullut mieleen kirjoittaa tällaista, saatika että kirjoitus on läpäissyt päätoimittajan seulan ja päätynyt lehteen kaiken kansan luettavaksi.
Professori Lohen lyhytkalloisten koirien jalostuskiellosta antamat julkiset lausunnot perustuvat uusimpaan riippumattomaan tutkimustietoon. Ne ovat siis niin totta, kuin mikään voi ikinä totta olla. Lyhytkalloiset koirat eivät muutu yhtään terveemmiksi sillä, että niiden terveysongelmista vaietaan. Vaikeneminen saisi toki tietyt koiranomistajat ja -kasvattajat tuntemaan olonsa ehkä hieman paremmaksi, mutta koirat kärsisivät edelleen. Vähintä, mitä koirien perinnöllisiä sairauksia ammatikseen tutkiva professori voi sairaiksi jalostettujen koirien hyväksi tehdä, on toimia näiden eläinten äänitorvena ja tuoda niiden kokema kärsimys esiin. Niin hän on kaikeksi onneksi tehnytkin ja tulee toivottavasti tekemään jatkossakin niin kauan ja niin monta kertaa, kuin tarve vaatii.
Julkisista tutkimuksen riippumattomuuden eväämiseen ja tutkijoiden vaimentamiseen tähtäävistä sekä tutkimukseen ja sen tulosten julkaisuun vaikuttamaan pyrkivistä ulostuloista on eläinurheilu- ja eläinharrastusjärjestöjen keskuudessa tullut arkipäivää. Ei näköjään riittänyt, että hevosjärjestö Hippos ilmoitti haluavansa “koordinoida” teetättämänsä ravihevosten suuvauriotutkimuksen julkaisua ja pyrkivänsä vaikuttamaan siihen, miten ja missä tutkimustuloksia julkaistaan. Nyt Kennelliittokin on hypännyt tähän samaan kelkkaan tutkijoita uhkailemalla ja hatusta vedetyin perustein syyttelemällä. On surullista, miten ihmisen oma ego ajaa mennen tullen eläimen hyvinvoinnin ohi.
Tällainen peli ei vetele!
Kiitän tästä suorapuheisesta asiallisesta kirjoituksesta! Puheenjohtaja Lehkosen palstan teksti oli todella surullista luettavaa. Kennelliitolla on ilmeisesti sama linja kuin Eurooppaedustajallamme Teuvo Hakkaraisella (Perussuomalaiset). Siteeraan häntä ” Tiede kulkee omaa polkuaan ja me omaamme”. Tällaiseen tilanteeseen joudutaan kun ymmärrys ja halu saada tieteen kehityksestä apua koiranjalostuksen umpikujaan puuttuu. Suomelle on ollut valtava onni saada prof. Lohen kaltainen kansainvälisesti arvostettu tiedemies johtamaan tutkimusryhmään. Ne ovat tuottaneet huippuluokan tietoa maailman koiranjalostukselle. Kiitos professori Lohi!
Kiitos mahtavasta palautteestasi. Kyllä tässä alkaa itselle tulla koko ajan varmempi olo siitä, että näistä asioista on vaan puhuttava ja niistä on räksytettävä, eivät asiat muuten muutu! Se, että olen saanut sinulta ja monilta muilta blogini lukijalta ja sometilieni seuraajalta näitä ihania ja kannustavia viestejä, antaa vielä toiminnalleni ekstraboostia ja voimaa jatkaa matkaa valitsemallani suorasanaisella ja kriittisellä polulla niin kauan kuin suinkin tarvis.
Tiedevastaisuus on kyllä kertakaikkisen surullinen ilmiö ja ikävää, että se näkyy poliittisen päätöksenteon ohella myös järjestökentällä eläinten hyvinvointia näin radikaalisti heikentävällä tavalla.
Professori Lohen ohella antaisin tässä kohtaa kunniaa koko hänen johtamalleen tutkimusryhmälle. Siellä on todella monta asialleen omistautunutta tutkijaa remmissä tekemässä luotettavaa ja riippumatonta geeni- ja käyttäytymistutkimusta. Jokaiselle heistä kuuluu iso kiitos siitä, mitä ryhmä on professori Lohen johdolla saanut yhdessä aikaan.
Nyt vaan lippu korkealle, hampaat yhteen ja puskemaan eteenpäin. Ei anneta tiedevastaisten ihmisten ja organisaatioiden lannistaa meitä!
Mun koirinen näytteet läksi jo tutkimuspankista. Ihan juuri Lohen takia. Tämän syyn ilmoitin myös geenitutkimusryhmälle. Ja mä oon kannattanut voimakkaasti geenitutkimuspankkia ja kannustanut aiemmin rodustani antamaan näytteitä.
Tosi surullista minkä linjan Hannes on valinnut. Ei siellä ole halua parantaa näiden rotujen tilaa vaan yksinkertaisesti lopettaa rodut, eikä ne todellakaan pysähdy lyhytkuonoisiin vaan seuraavana kohteena on pitkäselkäiset ja lyhytjalkaiset. Hannes sanoi niin haastettelussaan.
Minusta tutkimustyössä tärkeää olisi säilyttää luottamus. Kuka haluaa antaa näytteitä tutkimukseen jonka tutkimusryhmän johtaja sitten myöhemmin alkaa ajamaan alas koko rotua. Hannes myös aiemmassa viiden jälkeen -ohjelmassa tahallisesti johti asiaan perehtymättömiä kuulijoita harhaan epämääräisesti vihjaamalla, että esim. DVL2 -mutaatio aiheuttaisi myös aivotulehduksia, syöpiä ym. Ja missään koskaan ei maininnut ei Hannes eikä Lappalainen, että bostoneissa on va0 -selkäisiä löytynyt jo useampia vähäisten seulottujen joukosta.
Hannes ei myöskään maininnut että tämän bostoneiden seulontatulosten valossa olisi mielenkiintoista tutkia geenin penetranssia ja perintämekanismeja ja ylipäätään vaikutusta koirien elämänlaatuun, mikä kielii siitä, että hänen tarkoituksensa ei ole parantaa näiden rotujen tilannetta vaan lopettaa rodut kokonaan.
Geenitutkimus on erittäin tärkeää, ja se hyödyttää koirien lisäksi myös meitä ihmisiä. Tästä syystä onkin ikävää, ettei Lohi ole etukäteen ajatellut sanojensa seurauksia. Minusta geenitutkimus on tärkeää, mutta minulta lähti luotto koko ryhmään, ei siis siihen, että onko tutkimustuloksia vääristelty vaan siihen miten tutkimuryhmä toimii sen jälkeen mitä tukimusaiheistaan löytää. Myöskin Lohen tahallinen lobbaaminen ja harhaanjohtavat sanomiset ja sanomatta jättämiset luovat suuren epäluottamuksen tutkimuskohteiden ja tutkijoiden välille. Miksi osallistuisin tutkimukseen, jonka tuloksia käytetään keppihevosena rodun alasajamisen lobbaukseen, ottamatta keskusteluun ja tuomatta esiin kaikkia faktoja mitkä siihen liittyy. Poimitaan vaan se omaa agendaa ajava asia ja sitten puhutaan tahallisesti vähän epämääräisesti että kuulijat voivat vetää vääriä johtopäätöksiä eikä niitä vaivauduta edes korjaamaan tai oikaisemaan.
Hei,
kukaanhan ei ole varsinaisesti ajamassa alas mitään rotua, vaan edellyttänyt tiettyjen ääripiirteiden jalostuksen lakkauttamista sen nojalla, millaisia hyvinvointiongelmia niistä koiralle koituu. Minun on itse henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää, miten kaikki itseään koira- ja eläinihmisiksi tituleeraavat ihmiset eivät ole tästä asiasta automaattisesti yhtä mieltä? Miten puhdasrotuisuus ja jonkun rodun ”säilyttäminen” voi mennä eläimen subjektiivisen hyvinvoinnin edelle? Jos hyvinvoinnin parantaminen edellyttää roturisteytyksiä ja joistain tietyistä roduista (tai ehkä ennemminkin niiden hyvinvointia heikentävistä ääripiirteistä) luopumista, niin silloin se on niin, riippumatta siitä toteaako asian ääneen professori Lohi vai joku muu.
Ja varmasti sairaimmistakin roduista voi löytyä niitä terveitä yksilöitä, sitä en kiistä. Muutama terve yksilö ei kuitenkaan valitettavasti riitä pelastamaan koko rotua. Mikäli puhutaan rodusta, jossa tietyt sairaudet ovat vakiintuneet käytännössä koko populaatioon, ei myöskään ole kirkossa kuulutettu, että nämä terveselkäisiksi tutkitut yksittäistapaukset myös periyttäisivät terveitä selkiään jälkeläisilleen. Boston ei ole rotuna minulle kovinkaan tuttu, joten sen osalta en ota tämän enempää kantaa. Joissain muissa roduissa joihin professori Hannes Lohi on julkisissa esiintymisissään viitannut, on kuitenkin myös niin paljon eri sairauksia, ettei yhden sairauden osalta terve koira todennäköisestikään ole terve kaikilta osin. Esimerkiksi normaalisti hengittävällä englanninbulldogilla on todennäköisesti häikkää jossain muualla kropassa (nivelissä, nikamissa, sydämessä, you name it), joten se ei ole yksilönä terve, vaikka sitä hengitysteidensä osalta olisikin.
En ole ihan varma, mitä tarkoitat rotujen ”lopettamisella”. Ovatko roturisteytykset mielestäsi rotujen ”tuhoamista”? Jos ovat, niin siinä tapauksessa kyllä, tietyt rodut pitäisi minunkin mielestäni lakkauttaa. Roturisteytykset voidaan tosin rodun ”pilaamisen” sijaan nähdä myös rotua ja sen terveyttä edistävinä asioina. Kyse ei siis ole siitä, kuka haluaa tuhota, lopettaa, lakkauttaa ja mitä, vaan siitä, miten näihin koirien kokonaisterveyttä oikeasti ja tehokkaasti parantaviin keinoihin, kuten roturisteytyksiin, suhtaudutaan ja asennoidutaan.
Jos lähtökohta ja ennakkoasenne on se, että tieteentekijöillä on ”agenda” ja että he ovat sinua vastaan ihan vaan ilkeyttään ja siksi, että haluavat ”lakkauttaa” kaikki ihanat rodut, niin silloin kyse saattaa olla myös kuulijan omissa asenteissa, eikä siinä, mitä tieteentekijä on televisiossa sanonut.
Toistit monta kertaa, että professori Lohella olisi joku agenda, jonka turvin hän haluaisi ”lakkauttaa” tietyt rodut. Haluaisin esittää kysymyksen tähän liittyen: miksi hän haluaisi tehdä niin? Mikä siihen on mielestäsi syynä? Ei professori Lohella tai kenelläkään muullakaan tieteentekijällä varmastikaan ole agendaa, joka perustuisi haluun olla ilkeä tietynlaisia koiria omistaville ja kasvattaville ihmisille ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Miksi olisi? Uskallankin väittää, että kyllä ne agendat ovat ihan puhtaasti siellä koirien hyvinvoinnissa, josta prof. Lohella on varmasti paras kokonaiskäsitys. Hänellä on takanaan myös se etu, että tieteentekijänä hän tarkkailee näitä asioita ulkopuolelta, jolloin hänen on mahdollisuus muodostaa asioista yksittäisiä koiranomistajia objektiivisempi ja kokonaisvaltaisempi käsitys.
On valitettavaa, jos luottamus tutkimusryhmään romuttuu sillä, että ryhmä tekee sellaisia tutkimuslöydöksiä jotka eivät satu miellyttämään itseä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkijat valehtelisivat tai vääristelisivät tutkimustuloksiaan tai että tutkimus olisi epäluotettava. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että tutkimuksissa on tehty sellaisia havaintoja, jotka eivät käy yksiin sinun ajatusmaailmasi kanssa. Oman toiminnan kriittistä tarkastelua helpompaa on totta kai syyttää muita. Se on aivan luonnollista ja inhimillistä toimintaa. Me ihmiset olemme kuitenkin siitä jänniä otuksia, että voimme työstää omaa ajatteluamme tietoisesti, jos vain haluamme ja olemme valmiita tekemään niin. Eli sen sijaan, että haluaa sorvata riippumattoman tutkimuksen tuloksia itselleen mieluisiksi ja ahdistuu kun niin ei tapahdu, kannattaisi ehkä pohtia, olisiko sieltä tieteestä ammennettavissa jotain omaan ajatteluun.
Sitten voimme jatkaa tätä keskustelua.
Tässä kokonaisuudessa on jäänyt huomiotta (ainakin) yksi tärkeä asia. Mitä tahansa toimenpiteitä vaaditaan huomenna lyhytkalloisten koirien kasvattajilta jo nyt olemassa olevien koiravanhempien terveystutkimusten lisäksi, niin ne kohdistuvat niihin kasvattajiin, jotka jo nyt tekevät/yrittävät tehdä mahdollisimman paljon tulevien pentujen terveyden eteen. Tuskin missään maailmassa jalostukseen käytettävät lyhytkalloiset rodut menevät sellaisen seulan läpi kuin mitä Suomen Kennelliitto vaatii rekisteröidäkseen pennut. Samaan aikaan pentutehtaat suoltavat maailmaan paperittomia pentuja, joiden vanhemmilla ei ole ensimmäistäkään terveystutkimusta tehtynä. Jos rotukoirien, myös lyhytkalloisten, pentujen määrää vähenee markkinoilla, niin pentutehtaat kiittävät. Yksi asia mikä on varma, koirien hyvinvointi ei tällä tapaa lisäänny. Tapahtuu päinvastoin.
Marjatta
Hei,
on totta kai hienoa, että kasvattajat yrittävät parhaansa, se ei vaan tällä hetkellä käytössä olevin keinoin ole kaikkien rotujen osalta läheskään riittävästi.
Yksi keino, jolla voitaisiin puuttua myös paperittomien koirien tehtailuun, on asiasta säätäminen laissa ja lain asianmukainen soveltaminen käytännössä. Tällöin eläinsuojeluviranomaisella olisi mahdollisuus viranomaisen ominaisuudessa puuttua myös kohtaamiinsa ongelmiin rekisteröimättömien koirien osalta.
Toki niin kauan varmasti on tarjontaa, kuin on kysyntääkin. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että tutkijoilla on täysi vapaus puhua näistä asioista julkisuudessa. Samalla kun lisätään myös niiden potentiaalisten pennunostajien tietoisuutta sairaiksi jalostettuihin koiriin liittyvistä ongelmista.
Vai laki koirankasvatuksesta. Vaikea uskoa, että menisi helpolla läpi. Ja mistä rahat viranomaisten määrän huimaan lisäämiseen, jotta olisi edes jonkunlaiset mahdollisuudet lakipykälien valvontaan? Koirankasvattajiltako ajattelit ne ylimääräiset veroeurot nyhtäistä? Olen varma, että itsekin ymmärrät ehdotuksesi mahdottomuuden, jos mietit sitä pari minuuttia. Eikä Suomen lakipykälät koske maan rajojen ulkopuolisten pentutehtaiden toimintaa. Sieltä on tullut pentuja lähes kuin liukuhihnalta, myös lyhytkalloisten rotujen pentuja. Sitä enemmän niitä tulee, mitä enemmän jarrutetaan näiden rotujen kasvattamista Suomessa. Koska pennuilla on kysyntää.
Meidän nykyisestä eläinsuojelulainsäädännöstähän löytyy tälläkin hetkellä eläinten hyvinvoinnin vaarantavan jalostuksen kielto, siitä ei vaan taida olla koirien osalta olemassa oikeuskäytäntöä, joten se on jäänyt kuolleeksi sanaksi. Tästä ei kuitenkaan olisi parhaillaan meneillään olevan eläinten hyvinvointilakiuudistuksen osalta pitkä matka täsmentää lain sanaa ja turvata viranomaisille nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua sairaiden koirien jalostukseen. 🙂
Minusta on väärin, jos pentutehtaiden pelossa nostetaan kädet pystyyn, eikä tehdä ongelmille mitään. Ihmisille täytyy antaa tietoa, niin sairaista roduista kuin pentutehtaistakin. Muutos kohti parempaa on hidas, mutta sitä kohti pitää mennä.
Samaa mieltä. Mitä enemmän näistä puhutaan, niin pikkuhiljaa ihmisten asenteet muuttuvat. Esimerkiksi Suomessahan ei saa typistää enää eläinten häntiä ja harvoin enää katukuvassa näkyy esim typättyjä dobbereita.
Kun asioista jaksetaan puhua ja ihmisiä valistaa, niin muutosta ihmisten asenteissa tapahtuu hitaasti, mutta varmasti!
Itselläni on sekä lyhytkalloinen että pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen koira (ei sentään onneksi samassa yksilössä), eikä tulisi mieleenkään vetää näytteitä pois. Pidän tuollaista lähestymistä todella kummallisena, eikä sillä ainakaan koirien etua ajeta. Tutkimuksella ei varmasti ole ”agendaa”, vaan ryhmä tekee objektiivista tutkimusta.
Jos sitten tulokset ei miellytä, on jokaisen mietittävä oma suhtautumisensa ja motiivinsa siihen. Itse ajattelen että tulosten perusteella tehtävien toimenpiteiden valinnassa on mentävä koirien etu edellä, ei kasvattajien, omistajien tai Kennelliiton.
Omalta osaltani johtopäätökset olen jo tehnyt eikä meille näitä rotuja jatkossa enää tule, vaikkei kumpikaan kuulu lähellekään pahimpien rotujen joukkoon. En myöskään osaa nähdä yhdenkään rodun olemassaoloa itseisarvona, jos koirille ei pystytä tarjoamaan lähtökohtaisesti tervettä elämää.
Jos rodun terveys on niin huonolla tolalla, että sitä on mahdoton kehittää ja parantaa ja siitä seuraa vielä useita sairaita yksilöitä, eikö sellaisen rodun joudakin lakkauttamaan siten, että näillä ei enää teetettäisi pentuja? Ajattelen näiden koirien elämänlaatua ja etua.
Hei,
hevosihmisenä on kysyttävä, että missä ja milloin Hippos on näin ilmaissut:
Ensin hevosjärjestö Hippos ilmaisi julkisesti halunsa hallita teettämänsä ravihevosten suuvauriotutkimuksen tulosten julkaisua ja antaa tutkimuksen heille myötämielisten eläinlääkäreiden tehtäväksi.
Heippa,
Hippos on kirjannut tämän toimintasuunnitelmaansa vuodelle 2020, joka on julkisesti netissä kaikkien luettavissa.
Tässä vielä aihetta sivuava kirjoitukseni: https://sarijakuva.fi/blogi/2020/06/25/hevonen-tunteva-elain-vai-urheiluvaline/
On hyvä, että otetaan suora kanta asioihin sellaisilta tahoilta, josss tietoa on. Hannes Lohen tutkimusryhmää pidetään ymmärtääkseni osaavana ja aikaansaavana ryhmänä. Ehdottomasti pitää jokaisen rodun kasvattajan nyt viimeistään ottaa koppi tiedosta, jota nyt on saatavilla. Aiemmin emme tienneet kaikkea, mut nyt sitä tietoa on saatavilla ja niin surullista kuin se onkin niin sairaiden kärsivien yksilöiden käyttö jatkamaan sukua tulee lopettaa heti. Rodut on jalostettu kauan sitten mutaatioista ja aina ne ei ole terveitä. Jokaisen eläimen tulisi voida olla mahdollista elää kivutonta elämää. Ei ainakaan tieten tahtoen pitäisi teettää sairailla yksilöillä pentuja. Jos ja kun sitten on rotuja, joista ei tervettä kantaa löydy jatkamaan rotua, niin sitten on vaan hyväksyttävä se tosiasia että ihminen on tahtomattaan sairastuttanut rodun vakavasti ja pitää voida luopua. Jos oikeasti rakastaa ja välittää, niin pitää voida armahtaa. Oma itsekkyys ei voi olla sitä että toisen lajin pitää syntyä sairaana meidän mielitekojemme vuoksi. Jätetään tuleville polville elinkelpoisia lajeja ? Kennelliitto ei voi muutaman kasvattajan tuohtumuksen vuoksi alkaa jarruttamaan tutkimusta ja siten hidastaa tiedon saantia vaan sen tulee kaikin kenoin tukea koirarotujen tervehdyttämustä ja koiraihmisten vastuun ja tiedon kasvattamista. Kennelliitossa jäsenet makssa toiminnan ja meiltä tulee koko jäsenistöltään kysyä demokratiassa mitä haluamme.
Kannatan geenitestausta, useammasta koirastani on näyte Lohen tutkimusryhmällä ja olen myös käyttänyt eri labrojen geenitestauspalveluja, joten sille iso peukku.
Köyhälle kaikki on kallista, mutta jos kokee Kennelliiton terveystulosten tallennusmaksun itsensä kipeäksi maksamiseksi, ei ole myöskään varaa pitää mitään lemmikkiä. Sähköisellä lähetteellä terveystuloksen tallentaminen maksaa Kennelliiton jäsenelle kaksi (2) euroa, ei jäsenelle viisi (5) euroa.
Varsinaiset lausuntomaksut ovat toki hieman kalliimpia, mutta niissä ei makseta vain tallennuksesta vaan myös siitä lausunnosta. Nykyään monet esim. lonkka- tai kyynerkuvauksia tekevät eläinlääkärit eivät anna minkäänlaisia lausuntoja röntgenkuvista vaan ainoastaan ottavat kuvat ja lähettävät ne Kennelliittoon, jossa Kennelliiton palkkaama asiaan erikoistunut eläinlääkäri antaa kuvista lausuntonsa tutkittuaan röntgenkuvat. Maksu ei siis ole tallennusmaksu vaan maksu asiantuntijan tekemästä lausunnosta. Mielestäni esim. 21 euroa asiaan hyvin perehtyneen eläinlääkärin lausunnosta ei ole erityisen paljon. Paljonkohan esim. Terveystalon tai Mehiläisen ortopedi ottaisi yhden röntgenkuvan lausumisesta?
Hei, olet oikeassa siinä, että ihan kaikista Kennelliiton tietokantaan tallennettavista terveystuloksista ei vaadita erillistä lausuntomaksua, jolloin hinnat ovat juurikin nuo mainitsemasi 2 tai 5 €.
Tässä tulee kuitenkin huomioida, että näitä eläinlääkärissä lausuttavia ”halpoja” tutkimuksia ovat kävelytestit, BOAS-tutkimus, BAER-kuulotutkimus, rotukohtaiset maksatutkimukset sekä polviluksaatio-, sydän-, DNA- ja silmätutkimukset. Näistä neljä ensin mainittua koskee lähinnä tiettyjä rotuja, eivätkä ne täten liene relevantteja valtaosalle koirista omistajineen.
Monet koiria laajasti ja yli roturajojen koskevat tutkimukset, kuten lonkka-, selkä- ja kyynärtutkimukset sen sijaan vaativat KoiraNetiin tallentuakseen Kennelliiton lausunnot. Mikäli koiria kannustetaan tutkitutettavan mahdollisimman kattavasti, kertyy muutaman perustutkimuksen lausuntomaksuista jo melko sievoinen summa maksettavaksi.
Itse kuvautin oman koirani selän (SP ja LTV) ja lonkat. Tulosten saaminen KoiraNetiin maksoi yli puolet siitä, mitä koiran kuvauttaminen eläinlääkärillä. Minä sain koirani hoidon kannalta olennaisimmat tiedot koirani kuvanneelta eläinlääkäriltä, en Kennelliitolta. Maksoin siis toisin sanoen Kennelliitolle suhteessa melko paljon halustani olla rehellinen ja avoin koirani terveystilanteesta.
Mielestäni lausuntomaksua ei voi täysin erottaa KoiraNetin tallennusmaksusta, sillä sitä edellytetään niin monen keskeisen terveystutkimuksen osalta.
Nyt, kun Kennelliitto on kieltänyt KoiraNetistä löytyvien tietojen kopioinnin ja täten myös tietojen tutkimuskäytön, asia tuntuu minusta entistäkin irvokkaammalta.
Kiitos erinomaisesta, kaikkia osapuolia käsittelevästä artikkelista. Elämme vaikeita aikoja, jolloin on erityisen tärkeää luottaa tutkimus-, ei mututuloksiin.
Olisiko ajatusta tai tietoa, että mitä tällainen tavallinen jäsen voisi tehdä tilanteen hyväksi? Boikottina Kennelliitosta eroaminenkaan ei tule kyseeseen, kun kasvatustyötä juuri alottelen. Mutta miten muutettaisiin Kennelliittoa? Selkeästi siellä pientä tuuletusta kaivattaisiin. Mitkä on meidän työkalut?
Hei,
en ole itse koskaan ollut Kennelliiton jäsen, joten en ole aivan varma, millainen organisaatiorakenne sillä on.
Mietin, että ihan suoraanhan voisi yrittää vaikuttaa nimenomaan Kennelliiton jäsenenä vaikkapa oman rotuyhdistyksen edustajana liittokokouksissa tai sitten juurikin jäsenkasvattajan ominaisuudessa kerätä adressia muilta Kennelliiton toimintaan tyytymättömiltä kasvattajilta ja toimittaa se sitten Kennelliitolle. Nämä tulivat nyt ensimmäisenä mieleen, en tiedä onko näistä hyötyä, tai toimivatko käytännössä.
Sosiaalisessa mediassa alkoi myös eilen Koiratutkimuksen puolesta -kampanja, jossa kuvan jakamalla voi ilmaista tukensa koiratutkijoille ja kertoa Kennelliitolle, ettei heidän pelaamansa peli vetele. Jaettava kuva löytyy minun Facebookistani ja Instagramistani (FB: Sari ja kuva – Eläimellistä viestintää, IG: @elaimellista_viestintaa), jos siihen haluaa näin ensihätään osallistua. 🙂
Veikkaan, että suhteessa melko harva jäsenkään on perillä organisaatiorakenteesta, eikä ihmekään, koska se on melko bysanttilainen.
Oleellisesti jäsenten päätösvaltaa käyttää valtuusto, johon kuuluu laskujeni mukaan noin 145 jäsentä: 38 alueellisten kennelpiirien valitsemaa (2 per piiri), 12 liiton yleisen kokouksen (3 v välein) valitsemaa ja noin 95 rotujärjestöjen valitsemaa (1 per järjestö). Rotujärjestöt voivat olla joko yhden isomman rodun (esim sakemanni, kultainennoutaja) valtakunnallisia yhdistyksiä, useamman samantyyppisen rodun liittoja (Suomen Noutajakoirajärjestö) tai ”koontijärjestöjä” (Suomen Seurakoirayhdistys, jonka alla on joitain kymmeniä rotuja). Rotujärjestöjen jäsenmäärät vaihtelevat muutamasta sadasta tuhansiin.
Jokainen kennelpiiri ja rotujärjestö valitsee itse, keitä valtuuston ”ehdottaa” (siis valitsee), mutta mahtaako missään olla mitään erityisen avointa hakua – oman suppean kokemuksen mukaan joku sopiva aktiivijäsen lähetetään ilman kummempaa keskustelua. Oma kysymyksensä on, että miten liiton ”rivijäsen” päätyy edes tekemisiin vaikkapa kennelpiirin kanssa…
Lisäksi kennelpiiriin tai rotujärjestöön kuuluminen ei ole mikään automaatio, vaan liiton henkilöjäsenen pitää vielä sen lisäksi hakea jäsenyyttä rotujärjestössä tai siihen kuuluvassa yhdistyksessä (rotuyhdistys tai rotukerho) ja/tai kennelpiiriin kuuluvassa kerhossa (kennelpiireillä ei ole henkilöjäseniä, rotujärjestöllä voi olla). Lisäksi tulee tietenkin maksaa näiden muiden yhdistysten jäsenmaksut. Toisaalta rotujärjestön, -yhdistyksen tai -kerhon tai jonkin kennelpiirin jäsenyhdistyksen jäsenenä voi olla vaikuttamassa liiton asioihin ilman, että on edes itse liiton jäsen.
Olisi liian helppoa, jos valtuusto tai ainakin huomattava osa sen jäsenistä valittaisiin suoraan jäsenten vaalilla…
Ja jos tämä oli vielä liian helppoa, niin voidaan jatkaa siitä, miten esimerkiksi rodun jalostusta ohjaavista (suositukset ja pakottavat määräykset, JTO ja PEVISA-ehdot) päätetään organisaation eri tasoilla. Brrr.
Huh, huh! Alkoi hengästyttää jo pelkkä asian ajatteleminenkin. 😀
Todella hyvä ja suorapuheinen teksti! Ihanaa miten perehdyt joka tekstiin näin hyvin, osaat tuoda asiat esille todella hienolla ja taitavalla tavalla!
Todella ikävää, että Kennelliiton puheenjohtaja on alkanut kritisoimaan näitä tärkeitä tutkimustuloksia. On valitettavaa, että Kennelliitto pitää ilmeisen hyväksyttävänä lyhytkuonoisten koirien kasvattamisen jatkamista, vaikka esimerkiksi hengitystieongelmat ovat tällaisilla roduilla yleisiä. Ennen kaikkea Kennelliiton tulisi kannustaa terveämpiin rotuihin ja ymmärtää, että ihmisten ei tulisi itse puuttua tutkimustuloksiin tai vaikuttaa niiden julkaisemiseen, kun sekä tutkimusryhmän kuten Kennelliitonkin tavoitteena ja yhteisenä päämääränä on tehdä tiedettä. Tällainen ’kannanotto’ Kennelliitolta vaikuttaa kuitenkin vain siltä, että he jakavat ”tietona” arvailuja, mielipiteitä ja luuloja. Tietoa ei synny mielipiteistä, vaan tutkimuksesta.
Ihminen tietää lopulta sen, minkä hän uskoo tietävänsä. Sairaiden koirien ongelman suuruus on ymmärrettävä ja siihen on puututtava kasvattaja kasvattajalta, mutta myös tällaisen maanlaajuisen järjestön on herättävä siihen.
”Tuskin missään maailmassa jalostukseen käytettävät lyhytkalloiset rodut menevät sellaisen seulan läpi kuin mitä Suomen Kennelliitto vaatii rekisteröidäkseen pennut.”
Nyt soisin kerrottavan, mikä on tämä seula? Millaisia terveystutkimuksia vaaditaan, että lyhytkuonoisten kasvattajat voivat teettää lyhytkuonoisia pentuja? Omalla normaalikalloisella rodullani vaditaan vähintään A tai B lonkat, terveet kyynärät, enintään 2 vuotta vanha terveeksi peilaus. Meillä myös on tullut tavaksi haluta terveeksi kuvattu selkä, luonnetesti- tai koetulos, sekä osa tarkkailee epilukuakin.
Millaisia seuloja on vaikkapa EBllä, RBllä, mopsilla? Se, että ne voi hengittää käveltyään kilometrin?
SKL:n vuosia, vuosia sitten kehittämä PEVISA on aina rotukohtainen. Rodusta ja sen ongelmista riippuen vanhemmille asetetaan tiettyjä vaatimuksia, ennen kuin pennut rekisteröidään. Siitä vaan kahlaamaan lyhytkalloisten rotujen jalostuksen tavoiteohjelmia läpi, sieltä näkyvät kaikki rekisteröintejä koskevat vaatimukset. Itselläni ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, lyhytkalloista rotua, mutta jotenkin en vain pidä siitä, että nyt syyllistetään ne, jotka näiden rotujen sisällä aidosti ovat tehneet työtä rotujen hyväksi ja myös kasvattavat rotujen ehkä terveimpiä ja hyvinvoivimpia yksilöitä. Jos he lopettavat kasvatuksen, niin koiraparat kärsivät siitä eniten. Näkisin, että täytyisi myös miettiä, mihin ehdotetut toimenpiteet voivat johtaa.
Mielestäni sairaiden rotujen kasvattajien tunteet eivät voi mennä koirien terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Jos jokin rotu ei parhaista aikomuksista huolimatta ole riittävän terve, ei jalostusta pidä sitten enää jatkaa.
Nämä kyseiset koirat nimenomaan eivät kärsi millään tavalla jalostuksen loppumisesta, sen sijaan kärsimys kulkee tällä hetkellä niiden päivittäisessä arjessa. Näiden rotujen elinkaaren päätöksestä kärsii vain kasvattaja, joka saa toki taloudellista hyötyä kasvatustyöstään.
Onpa uskomatonta meininkiä Kennelliitolta. Oman jäsenyyteni lakkautin jo vuosia sitten samankaltaisista syistä ja Lohelle on jokaisesta koirastani näyte lähtenyt koko tutkimuksen keston ajalta. Hyvä Lohi ja hänen tiiminsä, ja Kiitos!
Tilanteen taustalta löytyy pelko. Pelätään oman rodun ja oman elämäntavan muutosta sen myötä, kun tietoa koirien terveydestä saadaan ja kerrotaan lisää.
Elämäntapa, jonka menettämistä pelätään ovat koiranäyttelyt. Tuo koiranomistajan arkipukeutumisesta erkaantunut piirileikki. Tuntuu ja näyttää viattomalta harrastukselta ensi katsomalta. Ja olisikin sellainen, jos ihmisluonne olisi toisenlainen. Mutta kun ei ole.
Ihmismieli ei viehäty keskinkertaisesta. Huomiomme saamiseksi tarvitaan liioiteltuja ominaisuuksia, joihin totumme ja ne alkavatkin tuntua tavallisen tylsiltä, jolloin huomiomme herättämiseksi tarvitaan entistäkin liioitellumpia ominaisuuksia. Jotka alkavat tuntua ihan tavallisilta.
Sokeudumme äärimmäisyyksille, joita aikaansaadaksemme paritamme samanlaisia, äärimmäiset ominaisuudet omaavia koiria, joiden jälkeläiset ovat keskimäärin entistäkin äärimmäisempiä ja entistäkin enemmän samaa geeniperimää ja sen tuomia ongelmia omaavia.
Ja jotta mahdollisimman moni pääsisi osakseen omasta äärimmäisestä näyttelymenestyjästään, jaamme koirapopulaation satoihin kategorioihin eli rotuihin ja tiivistämme kaiken tavoitellun äärimmäisyyden ja samalla kaiken sukurutsan tuoman ongelman tähän parituspopulaatioon.
Mihin muuhun tarvitaan satoja rotuja, kuin näyttelyharrastukseen? Oikeasti pärjättäisiin vallan mainiosti käyttötarkoituksen jalostamisella: haukkuva lintukoira, pienikoinen lyhytkarvainen seurakoira, isokoinen pitkäkarvainen seurakoira, jäljestyskoira, luola- ja ajokoira, keskikoinen ketterä harrastuskoira jne. Muutama kymmenen löysää kategoriaa, joiden sisällä jalostus tapahtuisi sen mukaan, miten hyvin ko. tarkoitukseen koira sopii.
Hyvä käyttökoira on luonnollisesti terve ja pitkäikäinen. Mutta tarvittaisiinko näyttelykoirakategoriaa? Ja jos, niin mihin? Nyt pelkona on, että itse asiassa ei tarvita. Kuten ei nykyisiä tiukkoja roturajojakaan. Mikä vie pohjan ihmisen identiteetiltä: olen kultsuihminen, mäyrisihminen, colliekasvattaja jne.
Pahaa pelkään, että tässä tapauksessa vanhat koira(nkasvattaja)t eivät uusia temppuja opi. Ja nopein tie eettiseen, kestävään, järjestäytyneeseen koirankasvatukseen kulkisi täysin uuden ja esim. edellä kuvaamiani käyttöominaisuus- ja terveysperiaatteita noudattavan yhdistyksen perustamisen kautta. Miksi ripustautua Kennelliittoon tiukkoine roturajoineen?
Outoa, että elämän laatua haittaava vika elävässä olennossa hyväksytään rotuominaisuudeksi, jopa -vaatimukseksi. Keskustelusta on muodostunut sellainen kuva, että Kennelliiton päättävissä elimissä kulloinkin istuvat ihmiset/kasvattajat puolustavat henkeen ja vereen omia kasvattajaetujaan, viis´veisaten yleisestä koirien hyvinvoinnin ja toimintamahdollisuuksien kehittämisestä. Jos riippumaton tutkimus tuo esille vakavia terveyteen vaikuttavia tekijöitä missä hyvänsä eliöissä, ihmisissä, koirissa, laamoissa tai pesukarhuissa, tulisi tästä voida keskustella ja asiaa käsitellä kiihkottomasti eliön etu edellä.
Ikävä kyllä nämä geenitestit ovat juuri kaupallista humpuukia. Esimerkiksi suomenpystykorvalla niistä ei ole mitään apua mihinkään. Olemme keränneet satoja ellei jo tuhansia dna näytteitä vuosien saatossa. Mitään auttavia löydöksiä niistä ei ole saatu ilmi.
Moikka,
sellaista se tiede on. Välillä niitä uusia sairauksien taustalla olevia geenejä löydetään, välillä taas ei.
Ikävää, ettei geenitutkimuksesta ole toistaiseksi ollut apua suomenpystykorvalle. Se ei kuitenkaan tee tutkimuksesta tai geenitesteistä humpuukia. Niistä on tähän mennessä ollut hyötyä lukuisille koirille ja kenties tulevaisuudessa myös teidän rodullenne.
Yhden rodun perusteella tuomitsemassa humpuukiksi? Riittääkö, että voin saman tien nimetä kaksi rotua, joissa geenitestaamisella voidaan välttää tunnettujen perinnöllisten sairauksien (PRA, DM) esiintymistä nimenomaan geenitestien avulla? DM-testin historiaan en ole tutustunut, mutta toisella rodulla PRA-testi on nimenomaan Lohen työryhmän voimakkaalla myötävaikutuksella syntynyt.
Kiista lyhytkuonoisten koirien jalostuksesta muistuttaa hyvin paljon vuotta 1997 jolloin koirien häntien typistys kiellettin Suomessa. Moni kasvattaja tai harrastaja ”uhosi” että rotu menee pilalle ja kun koirien häntiä ei enää saa typistää, niin hännät vahingoittuvat metsässä ja niitä pitää jälkikäteen amputoida.
Näin ei kuitenkaan tietääkseni kenellekään koiralle tai rodulle käynyt vaan suomalaiset tottuivat, että koirilla on häntä.
Onneksi Suomi oli sen verran edistyksellinen, että häntien typistykielto tuli silloin voimaan 1997 ja onneksi korvien typistäminen on ollut kiellettyä jo vuodesta 1972 lähtien.
Toivon, että Suomi on myös edistyksellinen maa näiden lyhytkuonoisten rotujen kanssa, jotka kärsivät hengitysvaikeuksista olemattoman kuonon vuoksi ja muista terveysongelmista eli ei ajatella kasvattajia tai harrastajia vaan rotua, miten niistä saadaan elinkelpoisia ja pitkäikäisiä, niin että koirat voivat esim. hengittää normaalisti.