Kuva: Ari K.
Juttua päivitetty: 17.12.2021
Lemmikinruokabisnestä, aivan kuin mitä tahansa kaupallista toimintaa, ohjaavat alati muuttuvat trendit.
Vuoden 2020 keskeisimpiä kissanruokatrendejä ovat niin kutsutut premium-tason terveysruoat1. Yksi nouseva kissanruoan ostopäätöksiin vaikuttava ilmiö on antropomorfismi, eli eläimen ja sen tarpeiden rinnastaminen ihmiseen2.
Koiran- ja kissanomistajat (kutsun heitä tästä eteenpäin lemmikinomistajiksi) ovat tänä päivänä aikaisempaa tietoisempia eläintensä terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Tämä ohjaa kuluttajan katseen terveellisiksi ja ravitsemuksellisesti optimaalisiksi kokemiensa lemmikkiruokien pariin.3
Lemmikinomistajan ostopäätökseen tiedetään vaikuttavan ruoan ominaisuudet, kuten hinta, ainesosat ja laatu, ruoan saamat suositukset sekä ihmisen ja eläimen välinen suhde. Näistä ruoan sisältämien ainesosien on havaittu olevan tärkein ostopäätöstä määrittävä yksittäinen tekijä. Myös ruoan saamat suositukset merkitsevät ja niitä kysytään useimmiten eläinlääkäriltä. Eläinlääkäreiden lisäksi myös internet ja sosiaalinen media ovat viime vuosien aikana muodostuneet lemmikinomistajille merkittäviksi informaation ja misinformaation hankkimisen kanavaksi.4
Antropomorfismin on niin ikään havaittu vaikuttavan siihen, millaista ruokaa omistaja lemmikilleen syöttää. Mitä voimakkaammin ihminen rinnastaa eläimen itseensä, sitä enemmän hän kiinnittää huomiota lemmikille syöttämänsä ruoan laatuun. Mitä innokkaammin ihminen ostaa itselleen terveellistä ruokaa, sitä innokkaammin hän ostaa sitä myös lemmikilleen.5
Voimakkaasti kasvanut teollisten lemmikinruokien valikoima ja omistajien lisääntynyt halu ruokkia lemmikkejään parhaalla mahdollisella tavalla on kuitenkin johtanut siihen, että kaikkien olemassa olevien vaihtoehtojen ja eri puolilta tulevan informaatio- ja misinformaatiotulvan keskellä objektiivisten ja eläimen kannalta parhaiden ostopäätösten tekeminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.6
Halu ruokkia lemmikkiä terveellisesti ei aina johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen
Lemmikinomistajilla on selkeästi halu ostaa eläimilleen terveellistä, tuoretta ja ravitsevaa ruokaa, mutta heillä ei välttämättä ole edellytyksiä arvioida ruokien todellista terveellisyyttä tai ravitsevuutta. Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että vaikka omistajalla on halu ja pyrkimys ruokkia lemmikkiään parhaalla mahdollisella tavalla, hän saattaa tulkita ruokapakkauksen tuoteselostetta virheellisesti tai uskoa ruokabrändin esittämiin harhaanjohtaviin markkinointiväittämiin. Tällöin hän tulee hyvässä uskossa ruokkineeksi lemmikkiään sellaisella ruoalla, jonka terveysvaikutuksista ei ole olemassa minkäänlaista tieteellisesti tutkittua tietoa.7
Lemmikkiruokabrändien esittämät voimakkaat markkinointiväittämät ja ainesosaluetteloiden harhaanjohtavat esitystavat saattavatkin ruokkia (pun intended) sellaisia lemmikkiruokatrendejä, jotka eivät välttämättä perustu tutkittuun tietoon. Ruokapakkausten tuoteselosteet ovat kuluttajan näkökulmasta harhaanjohtavia, epäselviä ja vaikeaselkoisia ja lisäksi kuluttajaa voidaan johtaa harhaan erilaisten tuoteselosteissa käytettyjen termien osalta. Niinpä lemmikinomistajat saattavatkin ajautua trendien vietäviksi, sen sijaan, että keskittyisivät ruokkimaan eläimiään mahdollisimman optimaalisesti.8
Tässä yllä mainitussa yhdysvaltalaistutkimuksessa tutkijat ottivat raakaruoan esimerkiksi tällä hetkellä trendikkäästä ruokavaliosta, jonka hyödyistä ei ole tieteellistä näyttöä9. On totta, että raakaruokavalion terveysvaikutuksia on tutkittu toistaiseksi vielä verrattain vähän, ja että tasapainoisen ja ravitsevan raakaruokavalion koostaminen ei ole helppoa tai minkään valtakunnan läpihuutojuttu10. Asiantuntijoiden keskuudessa ei myöskään vallitse täyttä konsensusta raakaruokavalion hyödyistä, vaan heidän joukostaan löytyy näkemyksiä sekä puolesta että vastaan11,12.
Teollisesti valmistetut ruoat eivät nekään kuitenkaan ole täysin ongelmattomia. Tarkkana saakin olla myös valmiita lemmikinruokia hankkiessaan ja lemmikilleen sopivaa valmisruokaa pohtiessaan.
Lemmikinomistaja tarvitseekin roppakaupalla kriittisyyttä ja pakkausmerkintöjen tulkintataitoja nähdäkseen lemmikinruokavalmistajien laatimien korulauseiden ja markkinointiväittämien taakse ja voidakseen tehdä edes jokseenkin objektiivisia ja eläimen kannalta aidosti hyviä ostopäätöksiä.
Kissa on puhdas lihansyöjä, jonka elimistö tuottaa aivojen tarvitseman glukoosin proteiineista. Kissan tiedetäänkin tarvitsevan ravinnostaan enemmän proteiinia kuin valtaosan muista nisäkkäistä.
Kuva: Milla Salonen
Kissa on lihansyöjä, jolla on lihansyöjän tarpeet
Ennen kuin sukellamme syvemmälle teollisten kissanruokien markkinointiin, lienee tarpeen hieman taustoittaa asiaa.
Lähdetään siis siitä, että kissa on puhdas lihansyöjä, eivätkä ravinnosta saatavat kasviperäiset hiilihydraatit ole sille missään määrin välttämättömiä13. Kissan aivot, keskushermosto ja punasolut toimivat kyllä hiilihydraatilla (tarkemmin sanottuna glukoosilla), mutta kissan elimistö muodostaa tarvitsemansa glukoosin proteiineista, eikä sitä täten tarvitse saada ravinnosta14. Kissalla tiedetäänkin olevan moniin muihin nisäkkäisiin nähden aivan valtava proteiinintarve15.
Kissan luonnollinen saalis sisältää paljon proteiineja ja vähän hiilihydraatteja16. Kuivaruokaa syövän kissan on havaittu tarvitsevan lihasmassansa ylläpitoon 5,2 grammaa proteiinia päivässä per painokilo17. Ruoasta saatavien hiilihydraattien suuri määrä saattaa tosin osaltaan heikentää proteiinien imeytymistä 18.
Ruoasta saatavien hiilihydraattien tiedetään myös nostavan kissan virtsan pH:ta ja lisäävän struviittikivien muodostumisen riskiä28. Hiilihydraattien on myös havaittu lisäävän struviittikiteiden määrää virtsassa29. Virtsatievaivat ovat suomalaisten kissojen kansantauti, sillä jopa 6 % suomalaisista maatiaiskissoista tiedetään kärsivän virtsakiteistä jossain elämänsä vaiheessa30. Kissan virtsatieterveyteen ja ruokavalion mahdollisiin vaikutuksiin onkin siis suhtauduttava asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Virtsatievaivat ovat suomalaisten kissojen kansantauti, sillä jopa 6 % suomalaisista maatiaiskissoista tiedetään kärsivän virtsakiteistä jossain elämänsä vaiheessa. Kissan virtsatieterveyteen ja ruokavalion mahdollisiin vaikutuksiin onkin siis suhtauduttava asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Ruokavirasto määrittää eläinrehujen pakkausmerkintöjen sisällön
Lemmikinruokapakkausten tuoteselosteissa ruoassa käytetyt ainesosat luetellaan joko yksittäin tai ryhminä. Ainesosat listataan raaka-aineen käytetyn määrän mukaan suurimmasta pienimpään, eli listassa ensimmäisenä ilmoitettua raaka-ainetta on ruoassa eniten. Lisäksi pakkauksessa on ilmoitettava ruoan ravintoainekoostumus ja osa käytetyistä lisäaineista. Tarkkojen määrien ilmoittamista ei kuitenkaan vaadita.19
Ravintokoostumus tarkoittaa ruoan sisältämien pääravintoaineiden, eli valkuaisen, rasvan, kuidun ja epäorgaanisen aineksen määrän ilmoittamista prosentteina. Myös ruokaan lisättyjen A- ja D-vitamiinien sekä hivenaineiden määrä on ilmoitettava. Kivennäisaineita sisältävän täydennysrehun pakkausmerkinnöissä on myös ilmoitettava kalsiumin, fosforin ja natriumin määrät. Muita lisäaineita ei kuitenkaan tarvitse eritellä, riittää että pakkauksessa lukee rehun sisältävän EU:n hyväksymiä lisäaineita . Mikäli pakkauksessa erityisesti korostetaan jotain tiettyä lisäainetta, sen tarkka määrä tulee ilmoittaa.20
Tuoteselostetta tavaamalla luulisi saavansa totuudenmukaisen kuvan siitä, mitä teollisesti valmistettu lemmikinruoka sisältää. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tuoteselosteet vilisevät vaikeaselkoisia ja kryptisiä termejä, joiden todellinen merkityssisältö saattaa jäädä hämäräksi.
Pakkausmerkinnöillä kikkailu johtaa harhaanjohtavaan ja vaikeselkoiseen tuoteselosteeseen
Tuoteselostetta tavaamalla luulisi saavansa totuudenmukaisen kuvan siitä, mitä teollisesti valmistettu lemmikinruoka sisältää. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tuoteselosteet vilisevät vaikeaselkoisia ja kryptisiä termejä, joiden todellinen merkityssisältö saattaa jäädä hämäräksi.
Tuoteselosteissa käytetyn termistön vaikeaselkoisuus selittyy osittain sillä, että eläinrehun sisältämiin ainesosiin liittyvät merkinnät on kuluttajan lisäksi tarkoitettu myös viranomaisille. Tästä syystä pakkausselosteissa puhutaan esimerkiksi teknisistä lisäaineista ja hehkutusjäännöksestä.21
Tuoteselosteista voi kuitenkin havaita löytyvän myös sellaista termeillä ja ainesosien ilmoitustavoilla kikkailua, jolla ei käsittääkseni ole merkitystä viranomaisille, vaan jonka tarkoitus on yksinomaan saada ruoan koostumus näyttämään kuluttajan silmään todellista paremmalta.
Mitä tuoteselosteesta sitten pitäisi lukea ja miten lukemaansa tulkita? Muutaman perustermin haltuunotolla pääsee alkuun:
Tuoreliha: Lihapitoisuuden esittäminen tuorelihana kissan kuivaruoan tuoteselosteessa saa ruoan lihapitoisuuden näyttämään todellista suuremmalta. Valtaosa tuorelihasta on nestettä, joka haihtuu pois kuivaruoan tuotantoprosessiin aikana. Ruokaan prosessoinnin jälkeen jäävä kuivatuotteen määrä on siis todellisuudessa huomattavasti tuorelihana ilmoitettua määrää pienempi.22
Hiilihydraatit: Ovat kissalle tarpeettomia ja saattavat suurina määrinä olla jopa haitallisia. Niiden määrää ei tuoteselosteesta yleensä löydy, mutta suuntaa-antavan käsityksen kuivaruoan hiilihydraattipitoisuudesta saa vähentämällä sadasta prosentista pakkauksessa ilmoitettujen ravintoaineiden määrän prosentteina23. Lemmikinruokavalmistajia ei vaadita ilmoittamaan ruokansa sisältämien ravintoaineiden tarkkaa määrää24,25. Tällöin arviot ruokien hiilihydraattipitoisuuksista eivät myöskään ole täsmällisiä, vaan ainoastaan sinne päin.
Kissanruokien hiilihydraattipitoisuuden arviointiin on olemassa myös laskureita, joista yksi löytyy täältä.
Hiilihydraattien pilkkominen: Tarkoittaa sitä, että tuoteselosteessa ilmoitetaan erikseen kaikki hiilihydraatin lähteet. Tällöin yksittäisen hiilihydraatin lähteen paikka tuoteselosteessa saattaa olla eri, mitä se olisi, jos kaikki hiilihydraatit olisi ilmoitettu yhdessä ”köntässä”. Tällöin hiilihydraattien kokonaismäärä onkin todellisuudessa suurempi kuin tuoteseloste antaa ensivilkaisulla ymmärtää.26
Lemmikinruokatrendit ohjaavat ruokavalmistajien markkinointiviestintää. Lemmikinruokavalmistajien markkinointiosastoilla työskentelevät markkinointiviestijät kertovat kuluttajalle tismalleen sen, mitä hän haluaa kuulla.
Kuva: Ari K.
Älä usko markkinointiväittämiin
Lemmikinruokatrendit ohjaavat ruokavalmistajien markkinointiviestintää. Lemmikinruokavalmistajien markkinointiosastoilla työskentelevät markkinointiviestijät kertovat kuluttajalle tismalleen sen, mitä hän haluaa kuulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä markkinointiväittämät pitäisivät aukottomasti paikkansa. Siksi niitä on hyvä tarkastella kriittisesti.
Millaisiin markkinointiväittämiin lemmikinomistaja sitten eläinruokaostoksilla ollessaan törmää? Tässä joitain esimerkkejä:
Viljaton/Grain Free: viljaton kissan kuivaruoka kuulostaa houkuttelevalta. Ruoan toteaminen viljattomaksi vaatii kuitenkin pakkausmerkintöjen kriittistä tarkastelua, eikä ruoan mainostaminen viljattomana tarkoita automaattisesti, että se olisi hiilihydraatitonta. Kuivaruoka tarvitsee kasviperäisiä sidosaineita pysyäkseen kasassa, joten viljattomissa ruoissa vilja on useimmiten yksinkertaisesti korvattu toisella vastaavalla raaka-aineella, kuten perunalla.27,28
Luonnonmukaiset raaka-aineet/Organic ingredients: Lemmikinruoat eivät kuulu EU:n luomutuotteiden valvonnan piiriin29, joten ”luomuna” markkinoiduista lemmikinruuista ei voitane mennä aukottomasti takuuseen.
EU:lla ei toistaiseksi ole yhteistä luomustandardia lemmikinruuille, eikä Suomestakaan kansallista standardia löydy. Yhteisön luomutunnusta, eli lehtilogoa, voidaan kuitenkin käyttää sellaisten lemmikinruokien pakkauksissa, jotka on valmistettu ja valvottu joko yksityisen tai kansallisen luomustandardin mukaan.30
Premium/Gourmet: Premium ja gourmet luovat mielikuvaa laadukkaista ja terveellisistä ruoista, joiden resepti on tarkkaan harkittu. Suomessa eläinrehujen markkinointiväittämiä valvova Ruokavirasto ottaa kantaa ainoastaan erityisruokavalioiden markkinointiväittämiin. Niiden osalta se luokittelee ruoan korkealaatuisuuteen liittyvät väitteet kategoriaan ei-mitattavat. Väittämän paikkansapitävyyttä ei siis käytännössä ole mahdollista määritellä, eikä sitä täten voitane automaattisesti pitää osoituksena ruoan todellisesta laadusta.31,32
Holistinen/Holistic: Holistisella ruokavaliolla on positiivinen kaiku ihmisen korvissa, sillä sen ajatellaan vaikuttavan kokonaisvaltaisesti eläimen hyvinvointiin ja terveyteen. Holistisuutta pidetään osaltaan myös osoituksena ruoassa käytettyjen raaka-aineiden luonnonmukaisuudesta.33
Todellisuudessa holistiselle lemmikinruoalle ei ole olemassa minkäänlaisia virallisia vaatimuksia, joten holistisena ruokana voidaan käytännössä markkinoida mitä tahansa. Joidenkin ”holististen” kuivaruokamerkkien onkin havaittu sisältävän saman verran prosessoituja raaka-aineita kuin ”ei-holististen” ruokien.34
Markkinointiin liittyy yleisesti myös kuluttajan tunteisiin vetoaminen sekä positiivisten mielikuvien ja mielleyhtymien luominen. Lemmikinruokien markkinointi ei ole poikkeus.
Kuva: Ari K.
Markkinointiviestintä muokkaa ja ohjailee kuluttajan tunteita, mielikuvia ja asenteita
Markkinointiin liittyy yleisesti myös kuluttajan tunteisiin vetoaminen sekä positiivisten mielikuvien ja mielleyhtymien luominen. Lemmikinruokien markkinointi ei ole poikkeus. Ole siis tarkkana lemmikinruokakaupoilla, ettet joudu tunteiden ja mielikuvien vietäväksi.
Miten markkinointiviestinnällä sitten pyritään vaikuttamaan kuluttajan tunteisiin, mielikuviin ja asenteisiin? Tässä jokunen esimerkki:
Asiantuntijalausunnot: Auktoriteettiasemassa olevien asiantuntijoiden, kuten eläinlääkäreiden, kasvattajien ja julkisuuden henkilöiden antamat julkiset suositukset saattavat vaikuttaa kuluttajan mielikuvaan tuotteen laadusta ja herättää luottamusta ruokavalmistajaa kohtaan. Usein näitä asiantuntijalausuntoja antavat ihmiset, joilla ei välttämättä kuitenkaan ole todellista asiantuntemusta eläinten ravitsemuksesta, eikä heidän lausunnoillaan täten välttämättä voida nähdä olevan todellista arvoa.35
Tunteisiin vetoaminen: Lemmikinruokamainoksissa näkyy usein hyvinvoivia ja onnellisia eläimiä, joiden hyvinvoinnin esitetään olevan markkinoitavan ruoan ansiota. Tämä herättää taatusti lemmikinomistajassa lämpimiä tunteita ja halun ostaa juuri tuota kyseistä, oman rakkaan eläimen onnelliseksi ja hyvinvoivaksi tekevää ruokaa. Tässä vaiheessa on hyvä huomioida, että kyse on ennen kaikkea tarkoituksella ja laskelmoidusti aiheutetusta tunnereaktiosta, mikä ei sellaisenaan todista mainostettavan ruoan olevan laadukasta tai hyväksi eläimelle.36,37
Mielikuvilla leikittely: Mielikuvat ravintolalaatuisesta lihasta ja kokonaisista tuoreista kasviksista herauttavat veden ihmisen kielelle ja luo mielikuvan laadukkaasta ja terveellisestä ruoasta. Kuva ruokaa saalistavasta susilaumasta puolestaan ohjaa katsojan mielikuvat alkukantaisen ravinnon äärelle ja saa ihmisen pitämään ruokaa koiralleen lajityypillisesti optimaalisena. Kissan kohdalla vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa vaanivan ja lelun perässä juoksevan kissan kuvaus, jossa urbaani kissa on ”toteuttamassa villiä luontoaan”.38
Aivan kuin yllä mainittujen tunnereaktioidenkin kohdalla, on tässäkin kyse tarkoituksella rakennetusta mielikuvamarkkinoinnista, jolla saattaa pahimmillaan olla hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.
Ruokaviraston (ent. Evira) mukaan niin kutsuttujen halpis- ja luksusruokamerkkien välillä ei ole havaittu ravitsemuksellisia eroja39. Käsitys siitä, että kalliimpi hinta olisi automaattisesti osoitus kissanruoan laadukkuudesta ja siten aina halvempaa vaihtoehtoa parempi valinta kissan ruokakuppiin, ei siis lähtökohtaisesti näytä perustuvan faktoihin, vaan lähinnä siihen, millaisia mielikuvia mihinkin ruokabrändiin on tavattu liittää.
Uskallan väittää markkinointiviestinnän ja ennen kaikkea mielikuvamarkkinoinnin olevan tässä yhtälössä melko keskeisessä roolissa ja vaikuttavan vahvasti siihen, millaisia brändejä pidetään kuluttajien keskuudessa keskimääräistä laadukkaampina.
Rittääkö, että ruokavalmistaja panostaa ruokiaan syövien kissojen terveydentilaan lisäämällä ruokiinsa virtsan pH-arvoa tasapainottavia ainesosia, vaikka ruoka sisältää niihin verrattuna moninkertaisen määrän kissalle tarpeettomia tai jopa haitallisia raaka-aineita?
Terveysväittämät ja harhaanjohtava asiantuntijaimago: tapaus Purina ONE
Kissan terveyteen liittyvien terveysväittämien esittäminen ruokapakkauksissa ja markkinointiviestinnässä on erittäin yleistä.
Esimerkiksi Nestlé Purina, yksi eurooppalaisia lemmikkiruokamarkkinoita hallitsevista monikansallisista suurfirmoista40, todistelee Purina ONE -ruokansa terveysvaikutuksia kolmen viikon testillä, jonka aikana ruoan pitäisi lisätä kissan energisyyttä, parantaa ruoansulatusta ja saada turkki kiiltämään41. Lienee verrattain helppoa lunastaa markkinoinnin kautta annetut tuotelupaukset lyhyellä aikavälillä, mutta entä pidemmällä aikavälillä? Mitä ruokien korkea hiilihydraattipitoisuus tekee kissan terveydelle?
Purina ONE -tuotteet kulkevat esimerkiksi nimillä Runsaasti lohta ja täysjyvää sekä Runsaasti kanaa ja vehnää42. Kyseinen valmistaja on siis täysin avoin ruokiensa korkeasta hiilihydraattipitoisuudesta ja on markkinointiviestinnällään kääntänyt sen haitasta eduksi.
Purina ONE korostaa asiantuntijuuttaan kissan terveyden edistäjänä jakamalla kissan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ”asiantuntijaneuvoja” ruokiensa markkinointiin tarkoitetulla verkkosivustollaan43. Mistään ei kuitenkaan tule esille, millainen asiantuntijataho näiden neuvojen takaa löytyy, eikä minkäänlaisia lähdetietoja myöskään ole esitetty. Ilmeisesti pelkän asiantuntijuuteen vetoamisen ilman konkreettisia todisteita oletetaan riittävän kuluttajalle vakuudeksi ruoan ylivoimaisista terveysvaikutuksista.
Lisäksi Purina ONE -sivustolla puhutaan Purinan itsensä teettämistä tutkimuksista ja niissä tehdyistä ruokien raaka-ainekoostumuksiin vaikuttavista havainnoista44,45, joiden paikkansapitävyyttä on kuitenkin annetuin tiedoin käytännössä mahdoton todistaa.
Rittääkö, että ruokavalmistaja panostaa ruokiaan syövien kissojen terveydentilaan lisäämällä ruokiinsa virtsan pH-arvoa tasapainottavia ainesosia, vaikka ruoka sisältää niihin verrattuna moninkertaisen määrän kissalle tarpeettomia tai jopa haitallisia raaka-aineita?
Purina ONE Sterilcat-ruoan kokeasta vehnäpitoisuudesta on tehty markkinointiviestinnän keinoin hyvä ja suositeltava asia nostamalla vehnä naudanlihan oheen kissanruoan markkinointiväittämien kärkeen.
Purina ONE tarjoaa ruoistaan vähän tietoa ja jättää kertomatta sitäkin enemmän
Leikatun kissan painonhallintaan tarkoitetun Purina ONE Sterilcat – Sisältää runsaasti nautaa ja vehnää -kuivaruoan kerrotaan sisältävän painonhallintaa silmällä pitäen reilusti proteiinia rasvaan nähden.46
Ruoan proteiinipitoisuus on pakkausmerkintöjen mukaan 37 %47. Tuotesisällössä ilmoitetuin tiedoin ruoan hiilihydraattipitoisuus olisi 36 %, koska kuivaruoan sisältämän kosteuden määrää ei tuoteselosteessa ole eritelty, eikä siten laskettu mukaan yhtälöön.
Kissan kuivaruoan kosteusprosentin voidaan kuitenkin olettaa pääsääntöisesti olevan noin 10-12 %48,49. Sen voi karkeasti vähentää laskutoimituksen lopputulokesta, mikäli kosteuden määrää ei ole pakkausselosteessa erikseen mainittu. Tällöin edellämainittu kuivaruoka sisältäisi arviolta noin 24-26 % hiilihydraatteja, mikä on melko paljon varsinkin ruuan sisältämän proteiinin määrään suhteutettuna.
Purina ONE Sterilcat-ruoan kokeasta vehnäpitoisuudesta on tehty markkinointiviestinnän keinoin hyvä ja suositeltava asia nostamalla vehnä naudanlihan oheen kissanruoan markkinointiväittämien kärkeen. Ruoassa väitetään myös olevan optimimäärä ”kivennäisiä” virtsatievaivojen ehkäisyyn, mutta hiilihydraattien vaikutuksesta kissan kivuliaille virtsatievaivoille altistavaan virtsan pH:n happamoitumisessa ei mainita sanaakaan.50
Sama kaava toistuu muissakin Purina ONE -ruoissa. Markkinointiväittämän mukaan Purina ONE Urinary Care – Sisältää runsaasti kanaa ja vehnää -kuivaruoassa on kivennäisaineita, jotka ”auttavat hallitsemaan virtsan pH-arvoa”51. Mistään ei kuitenkaan selviä, mitä tämä pH-arvoja tasapainottava kivennäiscocktail oikein pitää sisällään52, joten ruoan todellinen vaikutus virtsateiden terveyteen jää niiltä osin mysteeriksi.
Hiilihydraattien sen sijaan tiedetään nostavan virtsan pH:ta ja altistavan virtsakiteille53. Hiilareita tässäkin ruoassa piisaa arviolta huikeat 35-37 % (tuoteselosteessa ei ole ilmoitettu kosteuden määrää erikseen, joten laskutoimitus on tehty yleisen 10-12 % kosteuspitoisuusoletuksen54,55 mukaan). Tuoteselosteen mukaan kyseinen kuivaruoka sisältää 34 % proteiinia56.
Kyseistä kuivaruokaa syövä kissa saa siis proteiinin kylkiäisinä prosenttiyksiköissä laskettuna saman verran, ellei jopa enemmän, hiilareita. Tästä huolimatta markkinointilauseet ohjaavat kuluttajan huomion taktisesti näihin mystisiin kivennäisaineisiin, joiden todellisia vaikutuksia kissan virtsatieterveyteen on annetuin tiedoin mahdoton todistaa. Näin kuluttajan huomio pidetään kuitenkin taitavasti poissa virtsan pH:ta nostavista hiilihydraateista.
Lisäksi silmään pistää Purina ONE Senior 7 + Runsaasti kanaa ja täysjyväviljaa -kuivaruoka, joka on Purinan omien sanojen mukaan suunniteltu vastaamaan ikääntyvän kissan tarpeisiin57. Kissan ikääntymiseen tiedetään liittyvän lihasten menetystä vauhdittavia sairauksia58. Lisäksi ikääntyminen itsessään kuihduttaa kissan lihasmassaa, jolloin riittävä proteiininsaanti on ensisijaisen tärkeää lihasmassan ylläpitämiseksi59. Purina ONEn senioriruoan yhteydessä ei proteiinin saannista puhuta sanaakaan, vaan kuluttajan huomio ohjataan ruokaan lisättyihin seniorikissan hyvinvointia lisääviin vitamiineihin60.
Purina ONE -sivusto kyllä vilisee mainintoja siitä, kuinka milloin minkäkin heidän ruokansa sisältämän yksittäisen ainesosan suotuisat vaikutukset ovat ”tieteellisesti todistettuja” tai ”todistetusti toimivia”. Minkäänlaisia lähdetietoja näille väittämille ei kuitenkaan esitetä.
Tieteellinen näyttö Purina ONE -ruokien terveysvaikutuksista jää laihaksi
Ruokaviraston mukaan funktionaalisia, eli terveysvaikutteisia, eläinrehuja ei ole olemassa. Rehuja ei myöskään pääsääntöisesti saa markkinoida terveysväittämillä, ellei niistä ole olemassa tieteellisesti tutkittua näyttöä. Näihin terveysvaikutuksilla sallitusti markkinoitaviin erikoisruokiin kuuluvat jotkin yksittäiset, esimerkiksi virtsakiteiden liuottamiseen tarkoitetut, ruoat, joiden terveysvaikutuksista on olemassa tieteellistä näyttöä. Näissä terveyteen vaikuttavan erikoisruokavalion kriteerit täyttävissä kissanruokapakkauksissa on aina kehotus keskustella eläinlääkärin kanssa ennen ruokavalion aloittamista.61
Ruokavirasto näyttäisi ottavan kantaa ainoastaan erityisruokavalioina myytävien lemmikkirehujen markkinoinnissa esitettyihin väittämiin62. Tavanomaisten rehujen, joihin marketeista saatava Purina ONEkin kuulunee63, pakkauksissa esitettyihin markkinointiväittämiin Ruokavirasto ei vaikuttaisi puuttuvan muuten, kuin muistuttamalla kuluttajaa siitä, etteivät kaikki lemmikinruokia koskevat markkinointiväittämät liity erikoisruokavalioihin, eikä kaikkien esitettyjen väitteiden takaa löydy tieteellistä näyttöä64.
Purina ONE -sivusto kyllä vilisee mainintoja siitä, kuinka milloin minkäkin heidän ruokansa sisältämän yksittäisen ainesosan suotuisat vaikutukset ovat ”tieteellisesti todistettuja” tai ”todistetusti toimivia”65,66. Minkäänlaisia lähdetietoja näille väittämille ei kuitenkaan esitetä.
Lieneekin mahdollista, että väitteet yksittäisten komponenttien tieteellisesti todistetuista vaikutuksista perustuvat vertaisarvioidun tutkimustiedon sijaan yrityksen omiin sisäisiin ja vertaisarvioimattomiin selvityksiin, joilla ei lähtökohtaisesti ole samanlaista validiteettia kuin vertaisarvioinnin läpikäyneillä tutkimusjulkaisuilla.
Surullisinta on, että Purina ONEn markkinointiviestintä ei ole yksittäistapaus, vaan yksi monista. Valveutuneen kuluttajan kannattaa siis kulkea silmät auki kissanruokakaupoilla, sillä vastaavia katteettomia tai vähintäänkin voimakkaasti liitoiteltuja terveysväittämiä pomppaa todennäköisesti vastaan lähes joka kulman takaa.
2010-2020-lukujen lemmikinomistajat ovat tutkitusti tietoisia eläintensä terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja pyrkivät tarjoamaan eläimilleen parasta mahdollista ruokaa67. Voidakseen arvioida objektiivisesti ja totuudenmukaisesti markkinoilla olevien teollisten lemmikkiruokien terveysvaikutuksia ja ravitsevuutta, tulee lemmikinomistajan kyetä ylittämään monta markkinointiviestinnällä ja tarkoitushakuisella pakkausmerkintäkikkailulla luotua sudenkuoppaa niihin astumatta. Sitä ei ole tehty helpoksi, eikä valistuneimmankaan lemmikinomistajan ole aina kaikilta osin mahdollista selvittää, mitä kaupan hyllystä löytyvä kissanruoka lopulta oikein sisältää.
Peräänkuulutan kuluttajilta kriittisyyttä kissanruokien markkinointiväittämiä kohtaan ja kissanruoan valmistajilta vastuullista ja totuudenmukaista markkinointiviestintää. Monikansallisten suuryritysten ja niiden kauppojemme hyllyille suurella volyymillä vyöryttämien harhaanjohtavien markkinointiväittämien edessä olemme voimattomia ja vaikutusmahdollisuuksiltamme rajallisia, mutta ainakin voimme kukin tahoillamme tehdä tietoisen päätöksen olla ostamatta eläimillemme räikeimpiä valheellisia markkinointiväittämiä verkkokalvoillemme tuuttaavien valmistajien ruokia.
Juttua päivitetty 17.12.2021 klo 14:39: lemmikinruokien luomuraaka-aineita koskevaan osioon lisätty kappale EU:n lehtitunnuksen käytöstä lemmikinruokien pakkauksissa.
Juttua päivitetty 18.5.2021 klo 11:10: lisätty kuivaruokien hiilihydraattipitoisuutta koskeviin osioihin maininta kuivaruokien tyypillisestä kosteuspitoisuudesta ja sen vaikutuksesta hiilihydraattien kokonaispitousuuteen. Tuoteselosteen vaikeaselkoisuutta koskevaan kappaleeseen lisätty maininta viranomaisista. Mielikuvamarkkinointia koskevaan osioon lisätty myös kappale siitä, ettei nk. halpisruokien ja luksusmerkkien välillä ole havaittu ravitsemuksellisia eroja. Lisäksi joitain sanamuotoja/lauserakenteita viilattu tavoilla, jotka eivät muuta tekstin asia-/merkityssisältäöä.
Lähdeviitteet:
1. Communicalnews.com (2019)
2. Schleicher ym. (2019)
3. Schleicher ym. (2019)
4. Schleicher ym. (2019)
5.Schleicher ym. (2019)
6 Schleicher ym. (2019)
7. Schleicher ym. (2019)
8. Schleicher ym. (2019)
9. Schleicher ym. (2019)
10. Schleicher ym. (2019)
11. Davies ym. (2013)
12. Davies ym. (2013)
13. Stogdale & Diehl (2003)
14. Debra L. Zoran (2002)
15. Regina Eisert (2010)
16. Laflamme & Hannah (2013)
17. Plantinga ym. (2011)
18. National Research Council of the National Academics (2006)
19. Ruokavirasto (2019)
20. Ruokavirasto (2019)
21. Yle.fi (2012)
22. Whiterocketvet.net (n.d.)
23. Petmd.com – Jennifer Coates (2013)
24. Ruokavirasto (2019)
25. Petmd.com – Jennifer Coates (2013)
26. Moorelanevethospital.com (2019)
27. Pet-happy.com (2017)
28. Vetnutrition.com (2017)
29. USDA Foreign Agricultural Service (2018)
30. Ruokavirasto (n.d.)
31. Canine.care (n.d.)
32. Ruokavirasto (2018)
33. Petmd.com – Vladimir Negron (2013)
34. Petmd.com – Vladimir Negron (2013)
35. Canine.care (n.d.)
36. Pet-happy.com (2017)
37. Canine.care (n.d.)
38. Canine.care (n.d.)
39. Yle.fi (2012)
40. Government of Canada (2018)
41. Purina.fi (n.d.), a
42. Purina.fi (n.d.), b
43. Purina.fi (n.d.), c
44. Purina.fi (n.d.), d
45. Purina.fi (n.d.), e
46. Purina.fi (n.d.), e
47. Purina.fi (n.d.), e
48. Petfoodinstitute.org (2017)
49. Petmd.com – Cathy Meeks (2021)
50. Purina.fi (n.d.), e
51. Purina.fi (n.d.), f
52. Purina.fi (n.d.), f
53. Funaba ym. (2003)
54. Petfoodinstitute.org (2017)
55. Petmd.com – Cathy Meeks (2021)
56. Purina.fi (n.d.), f
57. Purina.fi (n.d.), g
58. L.M. Freeman (2012)
59. Purina.fi (n.d.), e
60. Purina.fi (n.d.), g
61. Ruokavirasto (2019)
62. Ruokavirasto (2019)
63. Ruokavirasto, ent. Evira (2018)
64. Ruokavirasto (2019)
65. Purina.fi (n.d.), d
66. Purina.fi (n.d.), e
67. Slcheicher ym. (2019)
Lähdetiedot:
canine.care – Michelle Chen (n.d.). Don’t Fall for These 5 Pet Food Marketing Tactics
communalnews.com – Rahul Rastogi (2019). Cat Food Market Sees Growing Demand. Julkaistu 9.6.2019.
Davies, R.H., Lawes, J.R. and Wales, A.D. (2019), Raw diets for dogs and cats: a review, with particular reference to microbiological hazards. J Small Anim Pract, 60: 329-339. doi: 10.1111/jsap.13000
Regina Eisert (2010). Hypercarnivory and the brain: protein requirements of cats reconsidered. Comp Physiol B (2011) 181:1–17DOI 10.1007/s00360-010-0528-0
L.M. Freeman (2012). Cachexia and Sarcopenia: Emerging Syndromes of Importance in Dogs and Cats. J Vet Intern Med 2012;26:3–17. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1939-1676.2011.00838.x
Masayuki Funaba, Takayo Yamate, Yuka Hashida, Kodenta Maki, Ken Gotoh, Masahiro Kaneko, Hiromi Yamamoto, Tsunenori Iriki, Yoshikazu Hatano & Matanobu Abe (2003). Effects of a high-protein diet versus dietary supplementation with ammonium chloride on struvite crystal formation in urine of clinically normal cats. American Journal of Veterinary Research. August 2003, Vol. 64, No. 8, Pages 1059-1064. https://doi.org/10.2460/ajvr.2003.64.1059
Government of Canada (2018). Sector Trend Analysis – Pet food trends in the European Union. Joulukuu 2018
Dorothy P. Laflamme & Steven S. Hannah (2013). Discrepancy between use of lean body mass or nitrogen balance to determine protein requirements for adult cats. J Feline Med Surg 2013 Aug;15(8):691-7. doi: 10.1177/1098612X12474448. Epub 2013 Jan 29.
moorelanevethospital.com – Marci Cook (2019). Busting Pet Food Myths. Julkaistu 16.9.2019
National Research Council of the National Academies (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats. Animal Nutrition Series. Subcommittee on Dog and Cat Nutrition, Committee on Animal Nutrition, Board on Agriculture and Natural Resources. National Academies Press, 2006
Petfoodinstitute.org (2017). A to Z of Pet Food: 4 Things to Know about Dry Pet Food Julkaistu: 27.11.2017
pet-happy.com – Maris Munkevics & Signe Munkevica (2017). List of most common misleading claims by pet food manufacturers. Julkaistu: 7.7.2017
petmd.com – Jennifer Coates (2013). How to Calculate the Carbs in Your Cat’s Food. Julkaistu: 13.9.2013
petmd.com – Vladimir Negron (2013). 6 Suspicious Pet Food Claims. Julkaistu: 19.4.2013
Pedmd.com – Cathy Meeks (2021). Wet Cat Food vs. Dry Cat Food: Which Is Better? Julkaistu: 19.1.2021
Esther A. Plantinga , Guido Bosch & Wouter H. Hendriks (2011). Estimation of the dietary nutrient profile of free-roaming feral cats: possible implications for nutrition of domestic cats. British Journal of Nutrition (2011), 106, S35–S48 doi:10.1017/S0007114511002285
purina.fi (n.d.), a. 3 viikon kokeilu
purina.fi (n.d.), b. Tuotteemme
purina.fi (n.d.), c. Asiantuntijaneuvomme
purina.fi (n.d.), d. Bifensis
purina.fi (n.d.), e. Purina ONE Sterilcat, sisältää runsaasti Nautaa ja Vehnää
purina.fi (n.d.), f. PURINA ONE Urinary Care, Sisältää runsaasti Kanaa ja Vehnää
purina.fi (n.d.), g. PURINA ONE SENIOR 7+, Runsaasti Kanaa ja Täysjyväviljaa
Ruokavirasto (ent. Evira), Rehujaosto (2018). Rehujen merkinnät, s. 37
Ruokavirasto – Rehujaosto (2019). Lue pakkausmerkintöjä ja tee oikeita valintoja lemmikkisi parhaaksi. Julkaistu: 27.2.2019
Ruokavirasto (n.d.). Koirien ja kissojen ruoka
Molly Schleicher, Sean B. Cash & Lisa M. Freeman (2019). Determinants of pet food purchasing decisions. Can Vet J. 2019 Jun; 60(6): 644–650. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6515811/
Dr. Lea Stogdale & Dr. Garcea Diehl (2003). In support of bones and raw food diets. Can Vet J. 2003 Oct; 44(10): 783. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC340283/
USDA Foreign Acricultural Service (2018). GAIN Report
Vapalahti, K., Virtala, A. M., Joensuu, T. A., Tiira, K., Tähtinen, J., & Lohi, H. (2016). Health and Behavioral Survey of over 8000 Finnish Cats. Frontiers in veterinary science, 3, 70. https://doi.org/10.3389/fvets.2016.00070
vetnutrition.com – Cailin R. Heinze (2017). Research Update: New insight into grain-free cat diets. Julkaistu: 3.7.2017.
whiterockvet.net – White Rock Veterinary Hospital (n.d.). How to read a pet food label
Yle.fi – Tiina Lappalainen (2012). Mitä kissanruoka on syönyt? Julkaistu: 11.10.2012, päivitetty: 14.3.2013
Debra L. Zoran (2002). The carnivore connection to nutrition in cats. Journal of the American Veterinary Medical Association. December 1, 2002, Vol. 221, No. 11, Pages 1559-1567. https://doi.org/10.2460/javma.2002.221.1559
Lue myös: Millaista eläinkuvaa välität?
Kiitos mielenkiintoisesta pohdiskelusta! Mitä asioia kannattaisi kissanruoissa etsiä sitten, jotta löytäisi parasta mahdollista lemmikilleni? Ilmeisesti kuivaruokien vältteleminen yleisestikin on suositeltavaa ja mahdollisimman paljon lihaa?
Moikka,
kiitos itsellesi mukavasta palautteesta. Mahtavaa kuulla, että pohdintani resonoi. 🙂
En siis varsinaisesti ole kissanruokinnan asiantuntija, mutta tässä nyt joitain ajatuksiani aiheeseen liittyen. Toivon, että saat tästä kipinän itsenäiseen lisätiedonhankintaan, kun minulla ei mitään kovinkaan kattavia vastauksia ole antaa. 🙂
1. Kuivaruoka tarvitsee koossa pysyäkseen kasviperäisiä tärkkelyksiä. 100 % lihapitoista nappulaa lienee siis käytännössä mahdoton tehdä, sillä sellaiset nappulat eivät yksinkertaisesti pysy kasassa. Tämän lisäksi monissa kuivaruuissa (ja osassa märkäruokiakin) osa kissan tarvitsemasta eläinproteiinista korvataan kasviperäisillä proteiineilla, kuten vehnä- tai maissigluteenilla. Kissa ei kuitenkaan tarvitse näitä kasviperäisiä proteiineja, jos sen ravinto sisältää riittävästi eläinperäistä proteiinia.
2. Kuivaruokaan liittyy myös kissan riittävän nesteensaannin vaarantuminen. Kissa saa luontaisesti osan tarvitsemastaan nesteestä ruoan mukana. Kissan luontainen saalis sisältääkin noin 70-75 % vettä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että kuivaruokaa syövät kissat kuluttivat 30 % vähemmän nestettä kuin korkealla kosteusprosentilla varustetulla ruokavaliolla olevat lajitoverinsa. Nesteytys on tärkeää virtsan oikeanlaisen koostumuksen kannalta. Mitä vähemmän kissa saa nestettä elimistöönsä, sitä ”vahvempaa” sen pissasta tulee ja sitä todennäköisemmin siitä kehittyy virtsatieongelmia. Vaikka nesteensaannin ruokavaliokohtaisiin eroihin saattaa vaikuttaa muutkin tekijät kuin ruoan sisältämä kosteus, kannattaa se kuitenkin pitää mielessä oman kissansa ruokavaliota suunniteltaessa.
Mielestäni vähintä mitä omistaja voi kissansa ruokavalion eteen tehdä, on pitää ruokinta märkäruokapainotteisena. Mikäli haluaa syöttää kissalleen mahdollisimman lihapitoista ruokaa, kannattaa panostaa erityisesti siihen, että ruokavalion koostaa mahdollisimman optimaaliseksi. Pelkkä lihan tai lihapitoisen viataminoimattoman täydennysravinnon syöttäminen ei tee autuaaksi, vaan kissan tulee saada ruokavaliostaan kaikki tarvitsemansa ravintoaineet oikeassa suhteessa. 🙂
Lähteet: Catherine M. F. Buckley et al. (2011). Effect of dietary water intake on urinary output, specific gravity and relative supersaturation for calcium oxalate and struvite in the cat
National Research Council of the National Academies (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats. Animal Nutrition Series. Subcommittee on Dog and Cat Nutrition, Committee on Animal Nutrition, Board on Agriculture and Natural Resources. National Academies Press, 2006
Voin vastata tähän kun olen ”hieman” perehtynyt kissojen ruokintaan. Komppaan pitkälti jo saamaasi vastausta, se oli oikein hyvä, mutta painottaisin vielä enemmän tuota märkäruokapainotteisuutta. Jos et halua perehtyä raakaruokintaan, valitse täysravintomärkäruokia joissa ei ole viljaa, kasvivalkuaistiivisteitä, sokeria tai väriaineita. Näitä saa kyllä ihan marketistakin kun vaan lukee tuoteselosteet. Raaka liha on oikein mainiota, mutta se tarvitsee AINA ollessaan yli 50% ruokinnasta täydentää hivenaine- ja vitamiinivalmisteella. Luuttomasta lihasta puuttuvat ne ”hiiren luut”. Raakaruokinta ei ole rakettitiedettä, mutta perusasiat on selvitettävä. Jos kissa syö muuten täysravintoa ja tuoretta lihaa vain täydennyksenä, vaikka pari-kolme kertaa viikossa, ei lisäravinteet ole välttämättömiä.
ja sori vielä lisäkyssäri! mistähän johtuu, että joissain herkuissa/ruoissa käytetään karpaloa lisäaineena. Onks se hyvä/huono?
Tein pikakatsauksen karpaloa sisältävien kissanruokien tuotekuvauksiin ja vaikuttaisi siltä, että karpalon lisäämistä ruokiin perustellaan sen virtsateiden terveyttä ylläpitävillä vaikutuksilla.
Ihmisillä karpalomehun juonnilla tiedetään saattavan olla virtsatietulehduksia ehkäisevä vaikutus, mutta kissoilla karpalon vaikutusta virtsatieterveyteen ei liene toistaiseksi tutkittu.
Suhtautuisinkin siis suurella varauksella ruokaan, jonka väitetään ylläpitävän kissan virtsatieterveyttä karpalon avulla. Mikäli ruoka sisältää vielä suuria määriä hiilihydraatteja (kuten oletettavaa on), on mahdollista, että siitä on joka tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä kissan virtsateille.
Lähteet:
Käypähoito.fi
Shelly J. Olin & Joseph W. Bartges (2015). Urinary Tract Infections. Treatment/Comparative Therapeutics