Hevonen: tunteva eläin vai urheiluväline?

Kuva: pixabay.com


Suomessa toimii kaksi suurta hevosurheilujärjestöä: Suomen ratsastajainliitto (SRL) ja ravihevosurheilutoiminnasta vastaava Suomen Hippos ry.

Viime aikoina on julkaistu paljon uutta tutkimusta sekä ratsu- että ravihevosten hyvinvointiin ja terveyteen liittyen. Tiedon kasvavasta määrästä huolimatta Suomen hevosurheilujärjestöissä pyritään ilmeisen järjestelmällisesti vaimentamaan hevosurheiluun kohdistuvaa kritiikkiä. Samalla tullaan asettaneeksi hevoset ja niiden hyvinvointi alisteisiksi ihmiskeskeisille intresseille.


Ratsastajainliitto suitsimassa toimihenkilöidensä sananvapautta?

Suomen ratsastajainliiton (SRL) kurinpitosäädökset ovat uudistumassa. Uusista säädöksistä on tehty luonnos, josta tulee esille liiton halu suitsia toimihenkilöidensä sananvapautta ja estää sellaisten kriittisten julkisten lausuntojen antaminen, joista voisi olla haittaa joko ratsastajainliitolle tai hevosurheilulle ylipäätään (1). Haitalliseksi katsottu lausunto saattaa johtaa erilasiin liiton langettamiin sanktioihin, kuten henkilön määräämisen lisäkoulutukseen tai toimihenkilöoikeuden peruuttamiseen (1). Sääntöluonnoksen mukaan näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan nähdä rangaistuksina, joten niistä ei olisi mahdollista valittaa (1).

Olen huolissani siitä, mitä tämä tekee liiton toiminnan läpinäkyvydelle ja avoimuudelle sen kautta, että liiton toimintaa koskevaa kritiikkiä katsotaan pahalla ja toisinajattelijat halutaan vaimentaa. Johtaako tämä mielivaltaan, jossa kurinpitoseuraamuksia jaetaan milloin milläkin verukkeella, liitolle tai hevosurheilulle koituvan mainehaittaan nojaten, ilman että kurinpidollisten toimien kohteeksi joutunella toimihenkilöllä on mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumien kulkuun?

Lisäksi mietin, johtaako sääntömuutos toteutuessaan taantumuksellisuuteen hevosen hyvinvointiin liittyvän uuden tutkimustiedon hyödyntämisessä niiltä osin, kun tutkimustulokset näyttäytyvät liiton toiminnan näkökulmasta kiusallisina?

Kiinnostaisi myös tietää, tarkoittaako sääntömuutos voimaan astuessaan sitä, ettei ratsastajainliiton toimihenkilö saa lausua liiton tai hevosurheilualojen maineen kannalta haitalliseksi katosttavaa kritiikkiä julkisesti ääneen toimittaessaan SRL:n edustajan virkaa, vai voiko esimerkiksi kilparatsastustuomari tai muu toimihenkilö joutua SRL:n kurinpitotoimien kohteeksi vaikkapa vapaa-ajalla kirjoitetun kriittisen somepostauksen vuoksi?


kuvassa kouluratsu takaviistosta kuvattuna

Ratsastajainliiton kaavailema sääntömuutos rajoittaisi liiton toimijoiden sananvapautta raskaalla kädellä. Jääkö hevosen hyvinvointi ihmiskeskeisten intressien jalkoihin, kun kaikki kritiikki vaimennetaan?


Kuva: pixabay.com


Entä vaikkapa tuomarin tehtäviin liittyvät ikävät velvollisuudet, kuten velvollisuus puuttua rumaan ratsastukseen kilpailupaikalla? Entä jos siitä tehdään mielensä pahoittaneen ratsastajan toimesta julkinen kysymys, jonka johdosta koko laji joutuu julkisen kritiikin kohteeksi? Onko tuomari tällöin vastuussa toimenkuvaansa kuuluvan tekonsa aiheuttamasta julkisesta myllytyksestä ja seuraako siitä häneen kohdistuvia kurinpidollisia toimenpiteitä?

Entä jos on SRL:n rivijäsenenä yleisössä todistamassa eläinten kaltoinkohtelua ja puuttuu siihen? Voidaanko tällainen jäsen erottaa liitosta “asiattoman käytöksen” vuoksi?

SRL:n eettinen ohjeistus vaikutti muilta osin melko kelvolliselta: ketään ei saa syrjiä ja liitossa pyritään tasapuolisuuteen, tasa-arvoon sekä nollatoleranssiin häirinnässä ja hyväksikäytössä (1). Sääntö, joka edellyttää liiton toimihenkilöiltä lojaaliutta liittoa ja hevosurheilutoimintaa kohtaan ja sen nojalla pidättäytymistä julkisen kritiikin esittämisestä, asettaa sääntöluonnoksen kuitenkin sellaisenaan erittäin kyseenalaiseen valoon (1).

Ensisijaisesti tässä herää huoli siitä, mitä tällainen kaiken kritiikin vaimentaminen tekee hevosten hyvinvoinnille. Hevosurheilumaailma kun ei ole pelkkä ihmisten välinen pelikenttä. Puhuessamme hevosurheilusta, meidän on hyväksyttävä, että kyse on myös ja ennen kaikkea hevosista, joiden hyvinvointi uhkaa tämän sääntömuutoksen myötä jäädä ratsastajainliiton ja hevosurheilun maineen varjelun kaltaisten ihmiskeskeisten intressien jalkoihin. Tämä on jo pelkkänä ajatuksena täysin kestämätön.

Eikä siinä vielä kaikki! Asiat eivät näytä olevan sen paremmin ravipuolellakaan.


Kuvassa ruskea ravihevonen juoksee sieraimet suurina ja huulet hieman raollaan.

Ravihevosten hyvinvointi ja suun limakalvovauriot puhututtavat. Hippos on käynnistellyt omaa suuvauriotutkimustaan, jonka luotettavuus ja puolueettomuus mietityttävät.


Kuva: pixabay.com


Hippos kontrolloimassa ravihevosten suuvauriotutkimusta?

Eläinlääkäri Kati Tuomolan vuonna 2017 julkaistu tutkimus kertoi suomalaisten ravihevosten suuvauriotilanteen olevan karu (2). Tuomolan tarkastamista 261:stä ravihevosesta 84 % oli suissaan jonkinasteisia suuvaurioita (2).

Suomen ravihevoskilpailuista vastaava hevosjärjestö Hippos rahoitti Tuomolan tutkimusta, mutta tulokset eivät johtaneet muutoksiin ravikilpailusäännöissä (2). Sen sijaan Hippos ilmoitti käynnistävänsä oman tutkimuksensa, jossa ravihevosten suiden kuntoa kartoitetaan ennen kilpailuja, kilpailun aikana ja kilpailulähdön jälkeen (2).

Hippoksen toimintasuunnitelmassa 2020 puhutaan järjestön itse toteuttamasta, Tuomolan tutkimusta syventävästä jatkotutkimuksesta (3). Jatkotutkimus kuulostaa sinänsä ihan hyvältä, sillä tietoahan ei koskaan voi olla liikaa. Mitä enemmän sitä on, sen parempi, eikö?

Asia saa erikoisia sävyjä toimintakertomuksen asiaa käsittelevän kokonaisuuden loppuosassa, joka koskee Hippoksen oman suuvauriotutkimuksen suorittamista, tuloksia ja niiden julkaisua (3):

Tutkimuksia suorittamaan pyritään saamaan eläinlääkärit, jotka ovat perehtyneet asiaan ja toisaalta nauttivat sekä Hippoksen että valmentajien luottamusta.

Tutkimusten tulokset voidaan aikanaan julkaista jopa tieteellisissä julkaisuissa, mutta kuitenkin niin, että Hippos koordinoi julkaisemista. Pyrkimyksenä on välttää virheelliset tulkinnat ja ristiriitaiset lausunnot eri julkaisuissa.”

Tulkitsen tämän niin, että Hippoksella on pyrkimys ohjata, hallita ja vaikuttaa tutkimustuloksiinsa liittyvää tieteellistä julkaisuprosessia. Ajatuksena tämä on sietämätön ja tulee vesittämään kaiken sen, mistä riippumattomassa tieteellisessä tutkimuksessa on kyse. Tieteellisen julkaisemisen tulisi tällaisessa tapauksessa ehdottomasti olla riippumatonta ja avointa, eikä minkään tahon tulisi omia tarkoitusperiä edistääkseen pyrkiä kontrolloimaan julkaisuprosessia.

Kyllähän tästä nimittäin sellainen mielikuva syntyy, että Hippos haluaa heille lähtökohtaisesti lojaalit eläinlääkärit toteuttamaan tutkimusta. Tämä herättää ensimmäisen epäilyksen tutkimuksen puolueettomuuden vaarantumisesta. Lisäksi järjestö pyrkii selvästikin säilyttämään itsellään oikeuden jättää jopa täysin tai osittain julkaisematta sellaista tietoa, jonka voidaan nähdä olevan kiusallista heidän toimintansa kannalta, tai johtavan kasvavaan julkiseen paineeseen muuttaa raviurheilutoimintaan liittyvää kulttuuria tai kilpailusäännöksiä.

Tieteellisen uskottavuuden, läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lisäksi tässä on niin ikään vaakalaudalla hevosten hyvinvointi. On vaarallista, että hevosten etu asetetaan näin julkisesti ja avoimesti alisteiseksi ihmisten taloudellisille ja kulttuurisille intresseille. Hevosurheilutoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja kestää kaikilta osin kriittistä tarkastelua. Hevosen hyvinvoinnin tulisi olla yhden tärkeimmistä hevosurheilutoimintaa määrittelevistä arvoista ja sen tulisi näkyä sanojen ohella myös teoissa. Ei riitä, että järjestön tavoitteisiin kirjataan hevosten hyvinvoinnin kaltaisia jaloja korulauseita, jos ne eivät näy käytännössä ja läpäise järjestön toiminnan kaikkia tasoja toimintaa ensisijaisesti määrittelevinä ja ohjaavina tekijöinä.

Sen lisäksi, että hevosurheilujärjestöt vaikuttavat omien kilpailusääntöjensä ja toimintakulttuuriensa kautta suoraan lukuisten hevosyksilöiden hyvinvointiin, ne ovat ratsastuskoulu- ja nuorisotoimintansa kautta suuressa roolissa myös siinä, millaisiksi tulevien sukupolvien hevoskäsitykset, asenteet ja hevosenkäsittelytavat muodostuvat.


Hevonen on niin keskeinen osa hevosurheilua, ettei sitä, sen tarpeita ja hyvinvointia voi noin vain sivuuttaa ja asettaa alisteisiksi ihmiskeskeisille intresseille. Kun hevosen hyvinvointi unohtuu ja ihmisen maineesta, kunniasta ja ylpeydestä tulee pääasia, on hevosesta tullut pelkkää urheiluvälineen virkaa toimittava esine.

Miten hevosen hyvinvoinnin huomioiminen ja hevosuheilulajien vastuullinen kehitys aiotaan ylipäätään taata, jos kaikki järjestön toimintaan kohdistuva kritiikki halutaan ensisijaisesti vaimentaa, eikä esimerkiksi tieteellistä hyvinvointitutkimusta ja sen tarjoamaa tietoa olla valmiita valjastamaan käytännön toimintatapojen kehittämisen työkaluksi?


Lähteet

1. Ratsastus.fi
Suomen Ratsastajainliitto ry:n eettinen säännöstö 2021 – Luonnos 29.4.2020

2. Hs.fi – Minttu-Maaria Partanen, julkaistu: 7.4.2020
”Koko suun sisäosa oli kuin jauhelihaa” – Tutkimus paljasti ravi­hevosilla rajuja vammoja, mutta säännöt eivät muuttuneet

3. Hippos.fi
Toimintasuunnitelma 2020


Lue myös: Kala: arvostettua ruokaa vai kunnioitettu yksilö?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *