Kuva: pixabay.com
HUOM! Käytän poikkeuksellisesti kirjoituksen kuvituksena brakykefaalisten koirien kuvia, sillä aihe koskettaa niitä hyvin läheisesti. Noudatan Suomen eläinlääkäriliiton suositusta ja pidättäydyn muutoin käyttämästä sairaiksi jalostettujen koirien kuvia viestinnässäni.
Seuraeläinten ulkomuotojalostuksen ylilyönneistä on puhuttu viime aikoina paljon. Keskustelun keskiöön ovat nousseet ennen kaikkea brakykefaaliset, eli lyhytkuonoiset koirarodut ja niiden kallon epänormaalin muodon aiheuttamat hengitys- ja lämmönsäätelyongelmat. Kaikki aiheen ympärillä käytävä kriittinen keskustelu on totta kai tervetullutta, mutta itse toivoisin keskustelun laajenevan pikkuhiljaa lyttykuonoista myös muihin terveys- ja hyvinvointiongelmia aiheuttaviin ulkomuotojalostuksen ylilyönteihin.
Brakykefalia itsessään on vakava terveys- ja hyvinvointiongelma (1). Siihen on myös helppo kiinnittää huomiota, koska se pistää niin tehokkaasti silmään, ettei sitä yksinkertaisesti voi olla huomaamatta. Monet brakykefaaliset rodut kärsivät lisäksi muistakin vakavista terveysongelmista. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii englanninbulldoggi. Se on yksi maailman suosituimmista koiraroduista ja päätynyt rotuna pisteeseen, josta ei ole enää paluuta (1, 10).
Tältä englantilaisen bulldogin luonnehditaan näyttäneen 1800-luvun alussa. Kuvitus Cygnographia Britannica -kirjasta.
Kuvan alkuperä: EDWARDS, Sydenham (c.1769-1819). Cynographia Britannica: Consisting of Coloured Engravings of Various Breeds of Dogs Existing in Great Britain. London: C. Whittingham, 1800 [-1805]. August 1 1800./Wikimedia Commons
Viktoriaanisen ajan bulldog raivasi tietä nykybulldogille
Englanninbulldogin juuret ovat todennäköisesti mastiffityyppisissä koirissa, joita käytettiin Englannissa verisisissä härkätappeluissa (bull baiting) 1400-1700-luvuilla. Parhaiten taisteluissa vihaista härkää vastaan pärjäsi koira, jolla oli iso pää, terävät hampaat ja vanttera rakenne. Härkätappeluiden ja niiden perusteella harjoitetun valikoivan lisäännyttämisen myötä nämä piirteet alkoivat vakiintua osaksi bull-tyyppisen koiran ulkomuotoa (1, 2, 3).
Koirien käyttö härkätappeluissa kiellettiin Englannissa vuonna 1802. Kiellon myötä bulldoggien suosio laski ja niitä alettiin risteytettää muun muassa terriereiden kanssa (3).
Varsinainen ulkomuotojalostus räjähti valloilleen viktoriaanisella ajalla (1837-1901), jolloin hassun näköisten ja karikatyyrimäisten koirien jalostuksesta tuli muotia (3). Viktoriaanisella ajalla järjestettiin myös ensimmäiset koiranäyttelyt, jotka avasivat oven suljettuihin kantakirjoihin perustuvalle rotukoirajalostukselle sekä ulkomuotokeskeisille rotumääritelmille (2, 4). Tämä tarkoitti koirien ulkomuodon merkittävän muuttumisen ohella myös merkittäviä muutoksia niiden geeneihin. Tiettyjen spesifien ja äärimmäisten ulkomuotopiirteiden jalostaminen kun johtaa ennen pitkää auttamatta geenipoolin kapenemiseen ja geneettisen monimuotoisuuden köyhtymiseen (1, 3).
Viktoriaanisen ajan Englannissa koirille jalostettiin äärimmäisiä ulkonäköpiirteitä, sillä ihmiset yhdistivät tietyt piirteet tietynlaisiin koiriin. Englanninbulldogille tyypillisinä pidettiin sellaisia ulkomuodollisia ominaisuuksia, jotka tekivät niistä hyviä härkätappeluissa: lihaksikkuutta, vankkarakenteisuutta ja leveää rintaa. Näitä piirteitä suosittiin ja korostettiin viktoriaanisen ajan ulkomuotokeskeisissä jalostusvalinnoissa sukupolvi toisensa jälkeen, mikä johti vakaviin ylilyönteihin, bulldogille tyypillisinä pidettyjen piirteiden liioiteltuun korostumiseen ja lisääntyneisiin terveysongelmiin (3). Perusta tämän päivän englanninbulldogille valettiin siis viktoriaanisella ajalla, mutta ulkomuodon ääripiirteiden korostamiseen perustuva jalostus on kärjistynyt nykyiseen pisteeseensä vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana (1).
Englanninbulldogin terveysongelmat ovat olleet yleisessä tiedossa jo 1800-luvun lopulla, eikä se tästä johtuen tuolloin kuulunutkaan brittiläisten koiraihmisten suosikkirotuihin (5).
Kuva: pixabay.com
Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö?
Viime vuosina on tehty paljon brakykefaalisia koirarotuja koskevaa tutkimusta, mutta tiesitkö, että englanninbulldogin terveysongelmat ovat olleet tiedossa ja kirvoittaneet kritiikkiä jo 1800-luvun lopulla? Siksi englanninbulldoggi ei kuulunutkaan tuon ajan englantilaisten koiraihmisten suosikkirotuihin (5). Lisäksi englanninbulldoggia on käytetty esimerkiksi mallieläimenä unenaikaisia hengitysvaikeuksia koskevissa tutkimuksissa vuonna 1987, eli yli 30 vuotta sitten (6).
Englanninbulldogin terveysongelmat eivät siis ole mikään uusi juttu. Siitä huolimatta näitä lyhytkuonoisia, vakavista hengitys- ja lämmönsäätelyvaikeuksista sekä muista vakavista terveysongelmista kärsiviä koiria syntyy tähän maailmaan edelleen, ja ne ovat vuosien saatossa vain kasvattaneet suosiotaan. 1800-luvun lopulla osin terveysongelmiensa takia epäsuosittu rotu onkin 2010-luvulla noussut Amerikan kennelklubin (AKC) eniten reiksteröityjen koirien TOP 5:een (7).
1800-luvun lopulla osin terveysongelmiensa takia epäsuosittu rotu onkin 2010-luvulla noussut Amerikan kennelklubin (AKC) eniten reiksteröityjen koirien TOP 5:een (7).
Vuonna 2018 englanninbulldogeilta, ranskanbulldogeilta ja bostoninterriereiltä löydettiin mutaatio geenistä DVL2 (8). Tämä geenivirhe aiheuttaa ihmisen robinowin syndroomaa muistuttavan kehityshäiriön, johon liittyy lyhytkalloisuuden lisäksi leveä otsa, kaukana toisistaan olevat silmät, lyhytkasvuisuus sekä hännän ja rintarangan nikamaepämuodostumat, kaikki tyypillisiä piirteitä yllä mainituille koiraroduille (8).
Geenivirhe löydettiin homotsygoottina kaikilta tutkimukseen osallistuneilla englanninbulldogeilta (8). Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että kaikki nämä puhdasrotuiset englanninbulldogit periyttävät geenivirhettä jälkeläisilleen. Geenivirheestä ei siis ole mahdollista päästä eroon ilman roturisteytyksiä. Englanninbulldogin ohella geenivirheen havaittiin esiintyvän homotsygoottina myös kaikilla tutkimukseen osallistuneilla ranskanbulldogeilla. Tutkimukseen osallistuneista bostoninterriereistäkin vain 3 % oli DVL2-geenin osalta terveitä (8). Myös iho-ongelmien on tutkimuksissa havaittu olevan englanninbulldogeilla erittäin yleisiä (9).
Vuonna 2016 julkaistussa englanninbulldogin geneettistä monimuotoisuutta kartoittaneessa tutkimuksessa puolestaan todettiin rodun geneettisen monimuotoisuuden olevan erittäin vähäistä, pienestä kantapopulaatiosta ja ulkomuodon ääripiirteisiin perustuvan jalostuksen aiheuttamista geneettisistä pullonkauloista johtuen (1). Rodun terveystilanteen parantamiseen ei mitä todennäköisimmin enää löydykään riittävästi geneettistä pohjaa rodun sisältä (1).
Lyhytkuonoisuus ei ole englanninbulldogin ainoa terveysongelma, vaan rotu on sairas kirsusta hännänpäähän.
Kuva: pixabay.com
Uunituore suomalaistutkimus valottaa suomalaisen englanninbulldogin lohdutonta nykytilaa
Syy, miksi halusin tässä kohtaa kirjoittaa juuri englanninbulldogista ja käyttää sitä esimerkkinä sairaaksi jalostetusta seuraeläimestä, liittyy uunituoreeseen suomalaistutkimukseen, jossa kartoitettiin rodun suomalaisen kannan terveydentilaa (10). Tutkimukseen osallistui yhteensä 28 koiraa. 86 % näiden koirien omistajista koki, ettei heidän koirillaan ole eläimen elämänlaatua heikentäviä sairauksia (10).
Lonkkadysplasia: 55 % tutkimukseen osallistuneista koirista löydettiin kuitenkin vakava-asteinen lonkkadysplasia. FCI-asteikolla arvioituna ainoastaan yhdellä tutkimukseen osallistuneista koirista oli jotakuinkin terveiksi luokiteltavat B-lonkat. Loput kärsivät eriasteisista lonkkavioista C, D tai E-lonkillaan (10). Tutkimuksessa tehdyt havainnot tukevat osaltaan aiempaa tutkimusta, jossa englanninbulldoggi on luokiteltu roduksi, jossa esiintyy eniten lonkkadysplasiaa (10).
Kyynärdysplasia: Tuoreessa suomalaistutkimuksessa valtaosan englanninbulldogin painosta havaittiin kohdistuvan etujalkoihin (10). Lähes 50 % tutkimukseen osallistuneista koirista kärsi jonkinasteisesta kyynärdysplasiasta ja yli 30 % dysplasian vakavuusaste oli 2 tai 3 (10). Tutkimuksessa kyynärdysplasiasta kärsivien koirien havaittiin siirtävän painoa etujaloilta takajaloilleen sekä seistessään että liikkuessaan. Tämä kertoo mitä todennäköisimmin sairaille kyynärnivelille kohdistuvan painon aiheuttamasta kivusta (10).
Patellaluksaatio: 33 % tutkituista bulldogeista havaittiin mediaali patellaluksaatio, eli polvilumpion sijoiltaanmeno. Valtaosa vakavusasteeltaan 2 ja yhdellä koirista vakavuusasteeltaan 3 molemmissa polvinivelissä (10). Tutkimuksessa todetaan myös, että vapaeehtoisuuteen perustuvissa terveystietojenkeruumenetelmissä on mahdollisuus, etteivät niiden kautta kerätyt tiedot ole totuudenmukaisia. Mahdollista kun on, että epänormaalit tulokset jätetään kirjaamatta ja täten tallentamatta julkisiin tietokantoihin (10).
Selkärangan epämuodostumat: 78,6 % tutkituista englanninbulldogeista löydettiin vähintään yksi epämuodostunut selkänikama ja 24,5 % rintarangan nikamista havaittiin epämuodostuneiksi. Tulokset ovat yhdenmukaisia muissa tutkimuksissa saatujen tulosten kanssa (10).
Tutkimuksessa listataan myös tutkimuksen tuloksiin vaikuttaneita rajoitteita. Tässä yhteydessä tutkimustuloksiin ja niiden tulkintaan mainittiin vaikuttavan muun muassa sen, ettei kaikkia tutkimuksia voitu suorittaa jokaiselle koiralle alhaisen suorituskyvyn tai heikon käsiteltävyyden vuoksi (10). Noin 25 % koirista oli ongelmia ortopedisissä tutkimuksissa, sillä ne kärsivät ahdistuksesta ja hengitysvaikeuksista. Lisäksi osalla koirista ruumiinlämpö kohosi vaarallisen korkealle liikkumista kartoittavien kineettisten tutkimusten aikana (10). Tämä kertoo merkittävän osan englanninbulldogeista olevan todennäköisesti kyvyttömiä harjoittamaan lajilleen tyypillistä käyttäytymistä (10).
Loppukaneetissaan tutkijat summaavat sekä oman tutkimuksensa että joidenkin sitä edeltäneiden tutkimusten tulokset ja tekevät niiden pohjalta johtopäätöksen, jonka mukaan suomalaisen englanninbulldogin terveydentilan parantaminen ei onnistu pelkkiä englanninbulldoggeja keskenään lisäännyttämällä, sillä ortopedisten sairauksien esiintyvyys rodussa on niin runsasta (10). Joissain tapauksissa, kuten lonkkadysplasian osalta, terveitä yksilöitä ei rodun sisältä näyttäisi enää yksinkertaisesti löytyvän. Puhdasrotuisen englanninbulldogin tie on siis käytännössä kuljettu loppuun, roturisteytyksen ollessa ainoa mahdollinen keino pelastaa se väistämättömältä tuholta (10).
Englanninbulldoggien terveysongelmista julkaistaan uutta tutkimustietoa jatkuvalla syötöllä. Silti rotu on koiraihmisten keskuudessa suositumpi kuin koskaan. Tarvitaan järeitä keinoja sairaiden seuraeläinten jalostuksen suitsimiseksi!
Kuva: pixabay.com
Edessä terveempi tulevaisuus?
Tiesitkö, että sairaiden eläinten jalostaminen on kielletty Suomen eläinsuojelulaissa (11)? Jostain kumman syystä brakykefaalisten ja/tai jalostuksen seurauksena muulla tavoin sairaiden koirien jalostamisen ei kuitenkaan tämän lainsäädännön tulkinnan mukaan nähtäne olevan lain vastaista toimintaa (12). Joidenkin näkemysten mukaan nykyinen eläinsuojelulainsäädäntö kyllä mahdollistaisi nykyistä tiukemman puuttumisen eläinten ylijalostukseen, mutta ongelma on siinä, ettei lainsäädäntöä syystä tai toisesta ole sovellettu käytännössä (13).
Eläinjalostukseen liittyviä lakipykäliä tulisikin valmisteilla olevan eläinten hyvinvointilakiuudistuksen myötä tarkentaa, jotta viranomaisella olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua jalostuksen eläimille aiheuttamiin hyvinvointiongelmiin (14). Jotta oikeus voi toteutua eläimen parhaaksi, tulee lain noudattamisen valvontaan myös olla käytettävissä riittävästi resursseja (15).
Helsingin poliisi perusti vuonna 2018 eläinsuojelurikoksiin erikoistuneen tutkimusryhmän (16). Yksi varteenotettava vaihtoehto olisikin eläinsuojelupoliisikäytännön laajentaminen valtakunnalliseksi, kattamaan jokaisen Suomen niemen ja notkelman. Ajatus on saanut kannatusta muun muassa virkaeläinlääkäreiltä (16).
Mahdollisia lakimuutoksia joudumme kuitenkin todennäköisesti odottelemaan vielä tovin, ja sillä välin ainoita keinoja vaikuttaa lienevät tiedon levittäminen ja asiasta puhuminen. Tietoa meillä on jo kasapäin saatavilla ja sen tulisi todellakin lisätä tuskaamme siinä määrin, että pyrkisimme hyödyntämään kaiken olemassa olevan tiedon eläinystäviemme hyvinvoinnin ja terveydentilan maksimaaliseen parantamiseen.
Englanninbulldogin kohdalla tämä tulisi todennäköisesti tarkoittamaan sen ulkomuodolle tyypillisistä ääripiirteistä luopumista (8), mutta se on pieni hinta siihen verrattuna, minkä englanninbulldoggi joutuu maksamaan, mikäli asetamme omat esteettiset mieltymyksemme sen hyvinvoinnin edelle ja kieltäydymme näkemästä eläimen söpöyden taustalla olevaa kärsimystä.
Lähteet
1. Pedersen, N.C., Pooch, A.S. & Liu, H. A genetic assessment of the English bulldog. Canine Genet Epidemiol 3, 6 (2016). https://doi.org/10.1186/s40575-016-0036-y
2. Scienceline.com – Dan Robitzki (2017). The (de-)evolution of the bulldog
Here’s how a powerful breed of guard dogs turned into humanity’s cruelest genetics experiment. Julkaistu 25.9.2017. https://scienceline.org/2017/09/de-evolution-bulldog/
3. wsimag.com – Alex Watson (2017). The British Bulldog, A diminiutive history of heroic marginality and bigoted belligerence. Julkaistu 28.12.2017. https://wsimag.com/economy-and-politics/33132-the-british-bulldog
4. Historyextra.com – Neil Pemberton & Michael Worboys (2009). The surprising history of Victorian dog shows. Julkaistu 24.6.2009. https://www.historyextra.com/period/victorian/the-surprising-history-of-victorian-dog-shows/
5. Retrieverman.com – SWestfall3 (2012). English bulldogs have been screwed for a long time. Julkaistu 26.4.2012. https://retrieverman.net/2012/04/26/english-bulldogs-have-been-screwed-for-a-long-time/
6. J.C. Hendricks, L.R. Kline, R.J. Kovalski, J.A. O’Brien, A.R. Morrison & A.I. Pack (1987). The English bulldog: a natural model of sleep-disordered breathing. Volume 63. Issue 4. October 1987. Pages 1344-1350. https://doi.org/10.1152/jappl.1987.63.4.1344
7. Akc.org (2019) – Most Popular Dog Breeds – Full Ranking List. Julkaistu 28.3.2019. https://www.akc.org/expert-advice/news/most-popular-dog-breeds-full-ranking-list/
8. Mansour, Tamer & Lucot, Katherine & Konopelski, Sara & Dickinson, Peter & Sturges, Beverly & Vernau, Karen & Choi, Shannon & Stern, Joshua & Thomasy, Sara & Ho, Hsin-Yi & Döring, Sophie & Verstraete, Frank & Johnson, Eric & York, Daniel & Rebhun, Robert & Brown, C. Titus & Bannasch, Danika. (2018). Whole genome variant association across 100 dogs identifies a frame shift mutation in DISHEVELLED 2 which contributes to Robinow-like syndrome in Bulldogs and related screw tail dog breeds. PLOS Genetics. 14. e1007850. 10.1371/journal.pgen.1007850.
9. Riitta T.K. Seppänen, Mirja Kaimio, Kirsti J.M. Schildt, Liisa Lilja‐Maula, Heli K. Hyytiäinen, Sari Mölsä, Mikael Morelius, Minna M. Rajamäki, Anu K. Lappalainen & Merja Rantala (2019). Skin and ear health in a group of English bulldogs in Finland – a descriptive study with special reference to owner perceptions. Vet Dermatol 2019; 30: 307–e85. DOI: 10.1111/vde.12752
10. Sari Helena Mölsä, Heli Katariina Hyytiäinen, Kaj Mikael Morelius, Maria Katariina Palmu, Tommi Sakari Pesonen & Anu Katriina Lappalainen (2020). Radiographic findings have an association with weight bearing and locomotion in English bulldogs. Acta Vet Scand (2020) 62:19 https://doi.org/10.1186/s13028-020-00517-3
11. finlex.fi (n.d.) – Eläinsuojelulaki. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247#L2P8
12. Tarja Koskela – Eläimiin kohdistuvat rikokset -luento, 7.6.2020, Helsingin yliopiston avoin yliopisto, eläinoikeuden kurssi
13. sey.fi (2017) – Eläimet kärsivät jalostuksesta johtuvista terveysongelmista – Ylijalostuksen kieltävä laki on käytännössä kuollut kirjain. Tiedote, julkaistu 11.4.2017. https://sey.fi/elaimet-karsivat-jalostuksesta-johtuvista-terveysongelmista-ylijalostuksen-kieltava-laki-on-kaytannossa-kuollut-kirjain/
14. Elainsuojelulaki.fi (n.d.) – SEYn tavoitteet: Eläinjalostus. http://www.elainsuojelulaki.fi/seyn-tavoitteet/elainjalostus/
15. Elainsuojelulaki.fi (n.d.) – SEYn tavoitteet: Eläinsuojelulain valvonta. http://www.elainsuojelulaki.fi/seyn-tavoitteet/elainsuojelulain-valvonta/
16. maaseuduntulevaisuus.fi – Matti Tuominen (2020). Virkaeläinlääkäreiltä vahva tuki SEY:n kyselyssä: Eläinsuojelupoliisin toiminta pitäisi laajentaa valtakunnalliseksi. Julkaistu 17.2.2020. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.995548
Juttua päivitetty 7.6.2020 klo 11:32: kirjoituksen nykylainsäädäntöä koskeva kappale korjattu. Nykylainsäädännön tulkinnan mukaan koirien ylijalostus ei täyttäne eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkejä. Lisätty myös maininta näkemyksestä, jonka mukaan sairaiden eläinten jalostuksen hyväksyttävyys perustuu siihen, ettei olemassa olevaa lakia sovelleta käytännössä.
Juttua päivitetty 31.5.2020 klo 16:06: kehitysvamma-termi muutettu muotoon kehityshäiriö.
Lue myös: Millaista eläinkuvaa välität?
On kyllä surullinen ilmiö tämä, että tavan ihminen (ja moni pitkän linjan koiraharrastaja) ei kykene huomaaman eläimen kipua, vaan oirehdinta kuitataan luonteenpiirteeksi tai rotuominaisuudeksi…
Törmään useimpiin braky-rotuihin työssäni trimmaajana (teen myös kynsienleikkauksia) ja olen kyllä suureksi surukseni havainnut, että jos niillä ei muuta vikaa niin pikaisella visiitillä huomaa, niin ainakin yhdeksän kymmenestä rohisee. Sitten kun omistajan kanssa rupaltetu, niin ne harvat jotka ovat koiransa kuvauttaneet ovat joutuneet kokemaan shokkeja kun on kyynär-ja lonkkadysplasian lisäksi löytynyt selkärangan epämuodostumat, spondyloosi ja jopa selkänikamia joihin on jäänyt aukileita.
Lisäksi olen törmännyt ihan hirvittän monesti siihen, että ko. koirilla on jonkinlaisia ruuansulatukseen liittyviä ongelmia (yleisimmät on vaahdon ”puklauttelu” ja närästys. Eräskin asiakas käytti ihan hirvittävän määrän rahaa, että saisi koiran ruuansulatuksen toimimaan, mutta ei ollut valitettavasti korjattavissa tuo ongelma. Yhden asiakkaan ranskanbulldog oli löytynyt 2-vuotiaana kotootaan kuolleena massiiviseen epilepsia kohtaukseen.
Sitten on vielä silmäongelmat, on ulos pullahtaneita silmiä, sarveiskalvojen haavoja ja arpeutumista, kuivasilmäisyyttä ja muuten vain epämääräistä silmävuotoa.
Ja lopuksi vielä lukuisat allergiat, hiivakorvat,-tassut- ja -poimut, furunkuloosit jne.
Ja nämä on ihan niitä tavallisia koiranomistajia, jotka minulla käy. Ja pahinta kaikessa on, että vaikka koiraan on syydetty tonneittain rahaa, niin ostetaan sitten vielä toinen samanrotuinen kaveriksi… Monella rodulla törmään kaikenlaiseen probleemiin, mutta kyllä nämä brakyt vie voiton. En voi kuin ihmetellä, että tämä tieto ei tavoita kaikkia vaikka on ollut lööpeissä jo useamman kerran. Epäilen kuitenkin, että perimmäinen ongelma on se, että moni ei vain ymmärrä että koira on kipeä, eikä tiedetä että tilanne voisi olla jollain muulla rodulla paremmin…