Kuva: Karelj/Wikimedia Commons. Kuvituskuva. Kuvassa olevat särjet on kuvattu vuonna 2011 Prahassa Subaqueous Vltava -näyttelyssä.
Tiedän, ettei kalojen pitäminen vankeudessa ole ongelmatonta, mutta päätin kuitenkin mieluummin käyttää tätä kuvaa, kuin kuvia kuolleista kaloista.
Helsingin yliopiston tuoreessa Yliopisto-lehdessä peräänkuulutetaan arvostuksen palautusta kotimaisille kaloille ja halutaan ne takaisin kansalaisten ruokapöytiin. Kalojen hyvinvointi unohtuu näissä keskusteluissa käytännössä aina ja niin näyttää käyneen tälläkin kertaa.
Matias Mannerin kirjoittama Roskakalat, jokamiehen jalokivet -artikkeli alkaa aukeaman kokoisella kuvalla ihmisen kädessä olevasta, oletettavasti kuolleesta särjestä. Ingressissä harmitellaan, kuinka entisaikojen kuningaskalat eivät kelpaa 2020-luvun suomalaiseen ruokapöytään.
Artikkeli alkaa nostalgisella fiilistelyllä haastateltavana olleen tutkijatohtorin lapsuuden onkikalamuistojen äärellä. Oi niitä aikoja! Muistelusta siirrytään luontevasti ylpeyden sävyttämään luonnehdintaan siitä, millaista kalansaalista samainen tutkijatohtori tänä päivänä mökkijärvestään saa. Samalla vertaillaan, minkälaisia kaloja baltialaisisten, eteläeurooppalaisten ja skandinaavisten kauppiaiden kalatiskeistä löytyy ja harmitellaan, kuinka suomalaisten kalamaku on niin kovin yksipuolinen.
Uskallan väittää kalojen olevan yksi harvoista eläinryhmistä, joiden kohdalla pidetään hyväksyttävänä puhua niiden arvostuksen parantamisesta ja esitellä samassa yhteydessä kuvia kuolleista eläimistä.
Eläimen arvostusta ei mitata ruokapöydässä
Kalojen arvostuksestakin toki puhutaan ja pohditaan, miksi joitain kaloja kutsutaan roskakaloiksi ja toisia taas arvostetaan suuresti. Samalla peräänkuulutetaan roskakala-termistä luopumista ja näiden runsaslukuisten kotoperäisten kalalajien “arvostuksen palauttamista”.
Artikkelin mukaan roskakaloiksi kutsuttujen kalalajien arvostuksen parantaminen tähtää kuitenkin ainoastaan niiden syönnin lisäämiseen, eikä kalan kunnioittamiseen tuntevana ja kokevana yksilönä. Uhanalaistenkaan kalalajien nauttima arvostus ei käytännössä tarkoita näiden kalojen kunnioittamista tai niiden empaattista kohtelua, vaan lähinnä sitä, että niitä pidetään haluttuina ja tavoittelemisen arvoisina saaliskaloina, joita jopa istutetaan vesistöihin varta vasten kalastettaviksi (1).
Lisäksi uskallan väittää kalojen olevan yksi harvoista eläinryhmistä, joiden kohdalla pidetään hyväksyttävänä puhua niiden arvostuksen parantamisesta ja esitellä samassa yhteydessä kuvia kuolleista eläimistä. Kuollut kala onkin kalakuvitusten normi, jota harvoin kyseenalaistetaan.
Kun puhutaan eläinryhmien ja -lajien arvostuksesta, ei eläimen hyvinvointinäkökulmaa yksinkertaisesti voi sivuuttaa noin vain!
Eläimen hyvinvoinnista kalatalouden seuraava edistysaskel?
Kun puhutaan eläinryhmien ja -lajien arvostuksesta, ei eläimen hyvinvointinäkökulmaa yksinkertaisesti voi sivuuttaa noin vain! Kalan kulutuksen lisäämiseen tähtäävät puheet ja toimenpiteet tulevat mahdollisen kalan syönnin lisääntymisen myötä eittämättä lisäämään myös kalojen hyvinvointiongelmia. Mitä enemmän kalalle on kysyntää ruokapöydissä, sitä suurempia määriä niitä kalastetaan. Mitä suurempia määriä luonnonkaloja nostetaan ylös vedestä, sitä suurempaa yksilömäärää esimerkiksi kaupalliseen volyymikalastukseen liittyvät hyvinvointiongelmat (2), koskevat.
Yliopisto-lehden artikkelin lopussa ehdotetaan seuraaviksi kalatalouden kehitysaskeleiksi kulutusrakenteen muuttamista sekä ilmasto- ja ympäristökysymysten nostamista entistä suurempaan rooliin. Eläinten hyvinvointi on noussut kuluttajien arvomaailmaa voimakkaasti määritteleväksi tekijäksi ruuaksi kasvatettavien eläinten osalta (3), mutta jostain syystä kalat ovat jääneet täysin tämän keskustelun ulkopuolelle.
Kalaruuan eettisyys ei voi enää tulevaisuudessa määräytyä pelkkien ilmasto- ja ympäristövaikutusten mukaan, vaan kalojen hyvinvointi on nostettava eettisyyttä määrittävien kriteerien joukkoon!
Juttua päivitetty 10.11.2020 klo 12:02: rikki mennyt linkki korjattu ja päivitetty ajan tasalle.
Lähteet:
1. Luonnonvarakeskus – Vapaa-ajankalastus
2. Hessler, Kathy; Jenkins, Rebecca; and Levenda, Kelly (2018) ”Cruelty to Human and Nonhuman Animals in the Wild-Caught Fishing Industry,” Sustainable Development Law & Policy: Vol. 18 : Iss. 1 , Article 5. Available at: http://digitalcommons.wcl.american.edu/sdlp/vol18/iss1/5
3. Mikko Puttonen – hs.fi – Eurooppalaiset haluavat tuotantoeläimille paremmat olot – ja ovat valmiita maksamaan lihasta enemmän
Lue myös: Kalan kipu: totta vai tarua?