Tekstiä viimeksi päivitetty: 21.3.2023 klo 12:25
Kuva: rigel/unsplash.com / kuva on kuvituskuva, eivätkä siinä esiintyvät kalat liity tapaukseen. Kuvassa olevat kalat on kuvattu Shedd Aquariumissa Yhdysvalloissa.
Tiedän, ettei kalojen pitäminen vankeudessa ole ongelmatonta, mutta päätin kuitenkin mieluummin käyttää tätä kuvaa, kuin pelkästään kuvia kuolleista kaloista.
Kalojen hyvinvointiin liittyvä keskustelu on Suomessa vielä lapsen kengissä. Keskustelun keskiössä on debatti kalan kyvystä kokea tietoista kipua. On ongelma, että kalojen kipukokemusta ei tunnusteta niiden ihmisten toimesta, joilla on suurin konkreettinen vaikutus kalojen hyvinvointiin. Toinen ongelma on, että kalojen hyvinvointiin liittyvä keskustelu on käytännössä typistynyt ikuisuusvääntöön kivusta, vaikka eläimen hyvinvointiin vaikuttaa tunnetusti moni muukin tekijä.
SEY Suomen eläinsuojelu kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle Lapin poliisin päätöksestä jättää epäilyt Kemissä vuonna 2019 järjestetyissä pilkin SM-kisoissa tapahtuneista eläinsuojelurikkomuksista tutkimatta. Suomen vapaa-ajankalastajien järjestämän pilkkikilpailun säännöt eivät edellytä saaliiksi saatujen kalojen lopetusta, vaan se on kirjattu sääntöihin ainoastaan suosituksen muodossa. Epäilyt pilkkikisoissa tapahtuneista eläinsuojelurikkomuksista liittyvätkin kalojen asianmukaisen lopettamisen laiminlyöntiin.
Suomen vapaa-ajankalastajien näkemyksen mukaan saaliskalan välitöntä lopettamista ei nykyisen eläinsuojeluasetuksen perusteella voi vaatia. Itä-Suomen poliisi, aluehallintovirasto sekä valvontaeläinlääkärit ovat puolestaan lausuneet, että saaliskalan asianmukaisen lopetuksen laiminlyönti on eläinsuojelulain vastaista. Myös eläinsuojelulain noudattamista valvovan Ruokaviraston sekä eduskunnan oikeusasiamiehen kannat ovat yksiselitteiset. Sen mukaan kalan lopettamisen laiminlyönti tuottaa kalalle turhaa kärsimystä ja on täten eläinsuoleulain vastaista toimintaa.
Skeptikot ja ihmislähtöinen tarkastelutapa
On kuitenkin ihmisiä, jotka kyseenalaistavat kalan kyvyn kokea kipua. Yksi heistä on professori Brian Key, jonka tutkimusartikkeli Why Fish Do Not Feel Pain (1) herätti tiedeyhteisössä paljon keskustelua ilmestyessään vuonna 2016. Key esittää, että vain ihminen voi ilmaista sanallisesti tuntevansa kipua, joten ainoastaan ihmisen kipu on varmasti todistettavissa. Hän perustelee kalan kyvyttömyyttä kokea kipua sillä, että kalalta puuttuu ihmisen kipukokemuksessa olennaista roolia näyttelevät aivorakenteet.
Lintujen kykyä kokea kipua Key ei kuitenkaan vaikuta kyseenlalaistavan, vaikka niidenkin aivot poikkeavat merkittävästi ihmisten aivoista. Sen sijaan Key kyseenalaistaa käyttäytymistutkimuksen luotettavuuden eläimen kipukokemuksen arvioinnissa, sillä kipukäyttäytymistä muistuttavaa käyttäytymistä voi hänen mukaansa esiintyä myös ilman kipukokemusta. Keyn näkemys onkin, että kalan kohdalla voidaan puhua ainoastaan nosiseptiosta, eli kipuaistimuksesta ilman siihen liittyvää tietoista ja emotionaalista kipukokemusta.
Eräs toinen, aihetta lainsäädännön kannalta tarkastellut tutkimus (2) menee niin pitkälle, että kyseenalaistaa tämän hetkisen tietomme eläinten tietoisuudesta. Tutkimuksessa perustellaan, että niin kauan kun emme ymmärrä tietoisuuden syvintä olemusta edes ihmisellä, emme voi olettaa sitä aukottomasti löytyvän muiltakaan eläimiltä. Tutkimuksen mukaan keskustelua siitä, mitkä eläinryhmät tulisi sisällyttää eläinsuojelusäädöksiin, tulisi käydä “tieteellisestä” näkökulmasta ja jättää “eettiset” ja “filosofiset” näkökulmat kokonaan pois. Näin keskustelun lopputuloksesta saataisiin heidän mukaansa tieteellisesti täsmällinen ja totuudenmukainen, ilman tutkimustuloksiin vaikuttavaa puolueellisuutta ja tulkinnanvaraisuutta.
Skeptikoiden mielestä ihminen on ainoa laji, jonka kipu voidaan todistaa, sillä ihminen pystyy ilmaisemaan kipuaan verbaalisesti (1). IASP:n määritelmän mukaan verbaalisen ilmaisun puuttuminen ei kuitenkaan sulje kipua pois (3).
Kuva: rigel/unsplash.com – Shed Aquarium, USA. Kuvan kala ei liity tapaukseen.
Skeptikoiden ontuva logiikka
Tohtori Lynne U. Sneddon Liverpoolin yliopistosta on yksi maailman johtavista kalatutkijoista. Hän on tutkinut paljon muun muassa kalan kivuntuntoa. Sneddonin mukaan se, ettei yksilö voi kuvailla ja ilmaista kipuaan sanallisesti, ei tarkoita, ettei se tuntisi kipua (3). Hän perustaa näkemyksensä International Association for the Study of Painin (IASP) määritelmään (3, 4). Sneddon mainitsee, että vielä parisenkymmentä vuotta sitten kykyä tuntea tietoista kipua pidettiin vastasyntyneiden ihmislastenkin kohdalla mahdottomana ja kirurgit suorittivat vauvoille toimenpiteitä ilman kivunlievitystä (3).
Sneddon kyseenalaistaakin Brian Keyn ja muiden skeptikoiden näkemyksen siitä, että vain nisäkkäät ja linnut kokisivat kipua (3). Sneddonin mukaan on erikoista, että Keyn mielestä aivokuoreltaan ihmisestä merkittävästi poikkeavat linnut tuntisivat nisäkkäiden tapaan tietoista kipua, mutta vastaavalla tavalla aivokuoreltaan ihmisestä poikkeavat ja kipuun nisäkkäiden tavoin reagoivat kalat eivät (3).
Kalan kyky kokea kipua saa tukea monelta tieteenalalta
Sneddon ei suinkaan ole ainoa Brian Keyn näkemystä kritisoinut tieteentekijä. Keyn Why Fish Do Not Feel Pain kirvoitti Animal Sentience -lehdessä ilmestyttyään kymmeniä kommentaareja eri tieteenaloilta (5). Valtaosassa kommentaareista argumentoitiin Keyn näkemystä vastaan tai siihen suhtauduttiin vähintäänkin varauksella. Kritiikkiä ja kyseenalaistamista satoi muun muassa eläinten hyvinvointitieteiden, evoluutiotieteiden, robottitutkimuksen sekä neurotieteiden näkökulmista (5). Keyn artikkelia kritisoineiden tutkijoiden joukossa oli muun muassa arvostettu pitkän linjan kalatutkija Victoria Braithwaite sekä kalojen kognitiota ja oppimista tutkinut Culum Brown (5).
On totta, että tietoisuus on monimutkainen kokonaisuus, jota ei vielä tieteen näkökulmasta täysin ymmärretä (6). Kuten kalojen kognition ja oppimisen tutkija Culum Brown Keylle osoittamassaan kommentaarissa toteaa (6), tällä hetkellä olemassa olevin kriteerein ja tiedoin määriteltynä kalaa voidaan kuitenkin pitää tietoisena olentona (6).
Vuonna 2012 julkistetussa Cambridgen tietoisuuden julistuksessa (The Cambridge Declaration on Consciousness) alansa johtavat neurotieteilijät niin ikään julistavat, ettei tietoisuus vaikuttaisi olevan kiinni ihmisen kaltaisista aivorakenteista (7). Esimerkkejä tietoisuuden kehittymisen rinnakkaisevoluutioista voidaan julistuksen mukaan nähdä esimerkiksi linnuissa (7).
Kun kalan kipua tarkastellaan kokonaisuutena, voitaneen todeta siitä olevan melko laajaa näyttöä ja melko vakaa tiedeyhteisön konsensus (6). Brian Key on ilmaissut huolensa siitä, millaisia haittavaikutuksia kalojen sisällyttämisessä eläinsuojelulakien ja -säädösten piiriin mahdollisesti olisi mm. kalastuselinkeinolle (1). Hän vaikuttaisikin asettuneen liike-elämän puolelle ja arvottavan sitä yli eläinten hyvinvointikysymysten… ja samalla hän syyttää kalan kipukokemuksen puolesta puhuvia tieteentekijöitä puolueellisuudesta!
Pilkittävien kalojen jättäminen jäälle hitaan tukehtumiskuoleman armoille on vakava hyvinvointiongelma, sillä se aiheuttaa kalalle voimakasta stressiä.
Kuva: Vesa Leppänen/pixabay.com
P.S. Vielä sananen pilkin SM-kilpailuista ja siellä tapahtuvista saaliiden asianmukaisen lopettamisen laiminlyönneistä. Kyse on siis jäälle hitaan tukehtumiskuoleman armoille jätettävistä kaloista. Tätä tosiasiaa vasten peilatessa tuntuu omituiselta ja jopa hieman huvittavalta, että aiheeseen liittyvä kalojen hyvinvointikeskustelu on typistynyt koskemaan käytännössä pelkkää kipua. Samalla kivusta tulee puheissamme ja ajatuksissamme ensisijainen, ellei jopa ainoa kärsimyksen määre.
Lynne U. Sneddonin mukaan on kuitenkin epätodennäköistä, että jäälle kuolemaan jätetty kala tuntisi siinä tilanteessa varsinaista kipua, sillä kaloilta ei ole toistaiseksi löydetty kylmyyteen reagoivia kipureseptoreita (3). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tukehtumiskuolema jäällä tuntuisi kalasta miltään. Sneddonin mukaan jäinen ja verrattain pitkäkestoinen tukehtumiskuolema aiheuttaa kalalle todennäköisesti voimakasta stressiä, jota voidaan kiistatta pitää kivusta riippumattomana hyvinvointia heikentävänä tekijänä.
Erään tutkimuksen mukaan ilmalle altistuminen aiheuttaa kalalle akuutin hypoksian, kidusten limakalvovaurioita ja voimakasta stressiä. Vaurioiden vakavuus riippuu siitä, kuinka pitkäkestoista ilmalle altistuminen on (8).
Tästä voinemme päätellä, että tukehtuminen hitaasti järven jäällä on eläimen hyvinvoinnin kannalta kaikin puolin kestämätön tapa kuolla.
Juttua päivitetty 21.3.2023 klo 12:25: vanhentuneita linkkejä päivitetty ajan tasalle ja lisätty linkki eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntoon. Lisäksi Cambridgen yliopiston julistus muutettu muotoon Cambridgen julistus ja eri alojen tieteentekijät muotoon alansa johtavat neurotieteilijät.
Juttua päivitetty 10.11.2020 klo 12:05: lisätty puuttuva linkki aluehallintoviraston tiedotteeseen.
Lähteet:
1. Key, Brian (2016) Why fish do not feel pain. Animal Sentience 3(1)
2. Howard I Browman, Steven J Cooke, Ian G Cowx, Stuart W G Derbyshire, Alexander Kasumyan, Brian Key, James D Rose, Alexander Schwab, Anne Berit Skiftesvik, E Don Stevens, Craig A Watson, Robert Arlinghaus (2018)
Welfare of aquatic animals: where things are, where they are going, and what it means for research, aquaculture, recreational angling, and commercial fishing
3. Lynne U. Sneddon. Evidence for pain in fish? Wider impact of fish welfare in scientific, regulatory, public and cultural contexts (luentotallenne, Eläinten hyvinvointifoorumi 2018)
4. International Association for the Study of Pain IASP. IASP Terminology
5. Comment thread – Brian Key. Why fish do not feel pain
6. Culum Bown (2016). Fish pain: An inconvenient truth Animal Sentience 2016.058: Brown Commentary II on Key on Fish Pain
7. The Cambridge Declaration of Consciousness (2012)
8. Katrina V. Cook, Robert J. Lennox, Scott J. Hinch, & Steven J. Cooke (2015). FISH Out of WATER: How Much Air is Too Much? Fisheries | Vol. 40 • No. 9 • September 2015