Kuvat: Ari K.
Olen vuosikausia pohtinut mielipidettäni eläintarhoista, pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Aina kun vastaan tulee jokin eläintarhojen huonoista puolista, tulee toisaalta vastapainoksi esille myös jotain hyvää.
Viime syksynä silmäni osuivat GEO-lehden 10/2019 kansiotsikkoon “Huvia vai hyötyä? Mikä on eläimen tehtävä nykyajan eläintarhassa?”. Päätin napata irtonumeron matkaan lehtikioskista ja katsoa tarjoaisiko artikkeli minulle jotain uutta mielipiteen muodostamisen tueksi.
Lehtikirjoitus löytyy netistä ja on kaikkien halukkaiden luettavissa, joten päätin omassa kirjoituksessani keskittyä artikkelin referoinnin sijaan sen herättämiin ajatuksiin. Minulla olisi eläintarhoista muutenkin vaikka kuinka paljon sanottavaa, mutta päätin rajata aiheen koskemaan vain aiheita, jotka tulivat esille GEO-artikkelissa. Ehkä palaan asiaan uuden, syvällisemmän ja kattavamman tekstin kera myöhemmin.
Uhanalaisen eläinlajinkin edustajasta saattaa eläintarhassa tulla ylijäämäeläin.
Kuvituskuva. Kuvan eläin ei liity tapaukseen.
Onko kuolema ylijäämäeläinten väistämätön kohtalo?
Poikasten ylituotanto ja niin kutsutut “ylijäämäeläimet” (engl. surplus animals) nousivat jo ingressissä yhdeksi artikkelin pääteemoista. Eläintarhoissa ylitarjontaa saattaa olla sellaistenkin lajien edustajista, jotka ovat luonnossa uhanalaisia. Mitä näille ylijäämäeläimille sitten tapahtuu? Kaikkia syntyviä eläimiä kun ei voi jättää eläintarhaan, eikä niille kaikille välttämättä ole ottajia muidenkaan eläintarhojen joukossa.
Artikkelin mukaan eurooppalaisissa eläintarhoissa tapettiin vuonna 2014 yhteensä 3000-5000 eläintä, jotka syötettiin pääsääntöisesti eläintarhojen muille asukkaille.
Artikkelissa haastatellun tanskalaisen Odensen eläintarhan johtavan eläintieteilijän Nina Collatz Christensenin mielestä on eläinten henkisen hyvinvoinnin sekä populaation elinvoimaisuuden kannalta välttämätöntä, että ne saavat lisääntyä. Jos eläintarhassa elävien eläinten lisääntyminen estetään tai sitä rajoitetaan, on Collatz Christensenin mukaan vaarana, että populaatio yli-ikäistyy ja hedelmällisyys kärsii. Lisäksi hän perustelee lisääntymiskäyttäytymisen sallimista sillä, että se kuuluu eläinten luontaiseen käyttäytymiseen, lisäten eläinyksilön henkistä hyvinvointia.
En voi olla miettimättä, sureeko nuorena kastroitu/steriloitu eläin todella menetettyä lisääntymiskykyään, vai onko se kynnyskysymys lähinnä meille ihmisille? Onko lisääntymistä eläimen maailmassa silloin enää olemassakaan, kun hormonien ajama pakottava lisääntymistarve poistuu?
GEO-artikkelissa kerrotaan, että valtaosa syntyneistä poikasista menehtyisi luonnossakin, mitä voidaan pitää perusteluna eläintarhoihin syntyvien ylijäämäeläinten lopetukselle. Miltäköhän leijonaemosta mahtaa tuntua, kun se menettää poikasensa niiden saatua ”ylijäämäeläimen” statuksen ja kadotessa laumasta? Onko meidän ihmisten suojeltava vastuullamme olevia villieläimiä tällaisilta poikasen menetyksen aiheuttamilta negatiivisista tunteilta, vai sallittava ne luonnollisuden nimissä?
Eläintarhassa elävien eläinten lisääntymiseen liittyy paljon pohdittavaa. Tulisiko eläinten lisääntymistä rajoittaa, jotta vältyttäisiin ylijäämäeläimiltä?
Kuvituskuva. Kuvan eläin ei liity tapaukseen.
Oikeus lisääntyä vai oikeus elää?
Suvun jatkaminen ja omien geenien levittäminen on varmasti yksi olemassaolon perustarkoituksista. Siitä en kuitenkaan ole laisinkaan varma, onko rajoittamaton lisääntyminen eläimen hyvinvoinnin kannalta aina ja kaikkialla se paras vaihtoehto.
Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta eläintarhaeläinten lisääntymisen rajoittamista voidaankin mielestäni verrata esimerkiksi kesykissoihin. Molemmissa tapauksissa valvomaton ja rajoittamaton lisääntyminen johtaa ennen pitkää eläinmäärän liialliseen kasvuun (1, 2) ja sen aiheuttamiin ongelmiin.
Toki eläintarhaeläimen kohdalla lienee helppo vedota siihen, että kyseessä on villieläin, jonka elämään ihmisen ei sovi puuttua. Mielestäni ihminen on kuitenkin puuttunut ratkaisevasti eläinyksilön elämään jo siinä vaiheessa, kun sen esivanhemmat on pyydystetty luonnosta eläintarhoihin. Ihmisen puuttumista edellytetään myös silloin, kun eläinten vapaasta lisääntymisestä syntyy ylijäämäeläinongelma, jonka ratkaisemiseksi ihmisen on tehtävä päätöksiä eläinyksilöiden kohtaloista. Kun ihminen pitää villieläintä vankeudessa ja on vastuussa sen elinympäristöstä ja hyvinvoinnista, ei hänen rooliaan voi mielestäni noin vain sivuuttaa.
Tässä vaiheessa aletaan liikkua filosofisella alueella: onko meillä ihmisillä oikeus päättää, mitkä yksilöt saavat lisääntyä? Entä onko meillä oikeus päättää, mitkä yksilöt selviävät hengissä lisääntymisikäisiksi? Kumpi painaa vaakakupissa enemmän, aikuisen yksilön oikeus lisääntyä, vai syntyvän poikasen oikeus elää?
Eläintarhakävijät kavahtavat kaltereita, sillä ne symboloivat vankeutta. Kalterittomuus ei kuitenkaan eläimen kannalta ole automaattisesti synonyymi vapaudelle.
Eläintarhan kävijäkokemus: häkkirivistöstä elämykseksi
Minulle artikkelin hätkähdyttävintä antia oli osaltaan se, kuinka monessa eläintarhassa eläinten elinympäristöt ja kenties koko konsepti on rakennettu kävijöiden, eikä niinkään eläinten ehdoilla. Toki tämän päivän eläintarhassa asuvilla eläimillä on monessa tapauksessa varmasti paremmat oltavat kuin kaltereilla ympäröidyissä ja betonipohjaisissa bunkkereissa eläneillä esivanhemmillaan.
Kaltereiden, ovien ja luukkujen häivyttäminen pois näkyvistä palvelee artikkelin mukaan kuitenkin lähinnä ihmistä, eikä niinkään eläintä. Kalterit symboloivat vankeutta, eivätkä näytä hyviltä selfieissä. Eläimet halutaan esittää ikään kuin luontaisissa elinympäristöissään ja viedä kävijät eläinten luo. Samalla eläinten elinympäristöistä saatetaan kuitenkin luoda potentiaalisesti vaarallisia niille itselleen.
Veikkaankin tämän olevan yhden suurimmista eläintarhojen kohtaamista dilemmoista: miten pitää käyttäjät tyytyväisinä ja rahavirta tasaisena eläinten hyvinvointi samalla huomioiden?
Monen uhanalaisen eläinlajin kohtalo on eläintarhojen käsissä.
Lajien suojelu kuuluu eläintarhan tehtäviin
Artikkelissa kerrotaan selkärankaisten eläinten määrän puolittuneen vuodesta 1970 ja maailmassa olevan yli 27 000 uhanalaista eläin- ja kasvilajia. Maapallolta katoaa arviolta sata lajia päivässä. Eläinten ahdinko ja alkava massasukupuutto on ihmisen syytä, sillä imisen toiminta vauhdittaa ilmastonmuutosta ja kasvava väestömäärä kaventaa eläinten luontaisia elinalueita. Metsiä tuhotaan ja uhanalaisilla eläimillä käytävä laiton kauppa rehottaa… Siinäpä pähkinänkuoressa syyt, miksi eläintarhoja tarvitaan. Eläintarhojen ylläpitämien terveiden eläinkantojen nimittäin sanotaan mahdollistavan uhanalaisten eläinlajien säilymisen.
Artikkelin mukaan vankeudessa kasvatettujen eläinten palauttaminen luontoon on kuitenkin koko ajan vaikeampaa. Eläintarhoista vapautetut ja asteittain uuteen elämäänsä totuttelevat eläinyksilöt saattavat muun muassa joutua salametsästäjien kohteiksi, käytännössä heti vapauttamisensa jälkeen.
Toisaalta, eurooppalaisissa eläintarhoissa kasvatettuja eläinyksilöitä on myös vapautettu onnistuneesti lajien alkuperäisille elinseuduille. Esimerkiksi Korkeasaaressa syntyneet mongolianvillihevostammat Hanna ja Helmi ovat viimeisimmän tiedon mukaan kotiutuneet hyvin Mongolian aroille (4). Korkeasaari on mukana myös uhanalaisen amurinleopardin luonnonvaraisen kannan elvyttämiseen tähtäävässä projektissa, jonka olisi tarkoitus toteutua vuonna 2021 (5).
Visentti on yksi lajeista, joiden edustajia on palautettu onnistuneesti eläintarhoista alkuperäisille elinseuduilleen (3).
Kumpi voittaa, yksilö vai laji?
Artikkelissa todetaan, ettei kaikille eläinlajeille yksinkertaisesti voi tarjota lajityypillisiä ja riittävän hyviä elinolosuhteita eläintarhassa, vaikka olot olisivat eläintarhamittakaavassa kuinka hyvät tahansa. Lisäksi monissa eläintarhoissa asuu paljon myös muiden kuin uhanalaisten eläinlajien edustajia (5), joita ei ole lajinsuojelun nimissä syytä pitää vankeudessa.
Joidenkin näkemysten mukaan myös muiden kuin uhanalaisten eläinlajien pitäminen eläintarhoissa on kuitenkin perusteltua niissä piilevän valistusarvon takia (6). Kun eläimet kaikkinensa saadaan tuotua lähemmäs ihmistä, ihmiset kenties havahtuvat kokemaan yhteyttä niihin (6).
Eläin voidaan eläintarhassa tuoda esille kertomalla niiden olemassaolon olevan sekä tärkeää nyt että tulevaisuudessa ja niiden tulevaisuuden olevan meidän käsissämme. Artikkelissa todetaankin, että eläintarhassa asuva uhanalaista lajia edustava eläin voi toimia myös koko lajinsa lähettiläänä ja herättää kävijän kiinnostuksen lajinsuojelua kohtaan.
Voidaanko ajatella, että eläintarhassa on perusteltua pitää uhanalaisten lajien edustajia, mikäli sen avulla saadaan edistettyä lajinsuojelua? Voidaanko yksilön hyvinvoinnissa tehdä kompromisseja, jos sillä voidaan ehkä pelastaa sen edustama laji sukupuutolta? Onko hyväksyttävää pitää ei-uhanalaista eläintä vankeudessa, jos sillä voidaan edesauttaa ihmisten positiivisen eläinkuvan muodostumista ja vaikuttaa ihmisen eläinsuhteisiin yleisellä tasolla? Näihin kysymyksiin minulla ei vieläkään ole yksiselitteisiä ja kaikenkattavia vastauksia.
Eläintarhoissa asuu usein muitakin kuin uhanalaisia eläimiä.
Yksiselitteisen näkemyksen muodostamisen mahdottomuus
Artikkelista mieleen jäi ajatus siitä, että eläintarhoja on olemassa todella paljon erilaisia, eikä niitä kaikkia voi niputtaa yhteen.
On olemassa eläintarhoja, jotka muistuttavat vuoristoratoineen kaikkineen lähinnä huvipuistoa tai sirkusta. Niissä eläimet näyttäytyvät ihmisille lähinnä viihteenä ja elämysten lähteinä. Toisissa eläintarhoissa lajinsuojelu, suojelutyöhön osallistuminen, lajinsuojelun tärkeyden korostaminen sekä vaikuttaminen kävijän henkilökohtaisen eläinkäsityksen muodostumiseen ovat merkittäviä eläintarhan toimintaa määrittäviä tekijöitä.
Mielestäni kaikkien maailman eläintarhojen ei siis voi sanoa olevan ehdottoman hyviä tai huonoja. Eläintarhojen laatu on eläinten hyvinvoinnin kannalta siis kaiketi aina arvioitava tapauskohtaisesti.
Mieleen tulee äkkiseltään seuraavanlainen eläintarhojen laadun arviointiin liittyvä kysymyspatteristo:
- Minkälaisia eläinlajeja eläintarhassa on?
- Uhanalaisia? Muita kuin uhanalaisia?
- Lajeja, joille on mahdollisuus tarjota lajityypillinen elinympäristö vankeudessa?
- Yksilöitä jotka eivät ilmennä stereotyyppistä käyttäytymistä?
- Millaisissa oloissa eläimet elävät? Miten niiden hyvinvointiin panostetaan?
- Miten niiden lajityypillinen käyttäytyminen mahdollistuu?
- Kuuluuko eläintarha kansainvälisiin eläintarhojen ja yleisöakvaarioiden kattojärjestöihin?
- Harjoitetaanko eläintarhassa suojelutoimintaa? Miten suojelutoiminnasta viestitään kävijöille?
- Kuuluuko eläintarhan toimintaan valistuksellista ja koulutuksellista toimintaa? Jos, niin millaista? Ja niin edelleen.
GEO-artikkelin mukaan yksi tapa arvioida eläintarhan laatua on tarkastella sen lajinsuojeluun liittyvää toimintaa. Osallistuuko eläintarha kansainväliseen suojelutoimintaan, tekeekö se suojelualotteita? Tukeeko se suojelutoimintaa uhanalaisten eläinlajien alkuperäisillä elinalueilla ja valistaako se kävijöitään suojelutoiminnan tärkeydestä?
On olemassa paljon erilaisia eläintarhoja, eikä niitä kaikkia voi niputtaa yhteen. Vastuullinen eläintarhavierailija ottaa mahdollisuuksien mukaan selvää eläintarhan toiminnasta ennen visiittiään eläintarhassa.
Toki mielessä pyörii myös kysymys, miten pystyisin kävijän ominaisuudessa ylipäätään arvioimaan kokonaisvaltaisesti näitä asioita? Eläintarhoille ei toistaiseksi liene olemassa eläinten hyvinvoinnista kertovia yleisiä merkintä- tai setifiointijärjestelmiä, joten kävijän voi joissain tapauksissa olla vaikea muodostaa käsitystä eläinten hyvinvoinnin tasosta.
Mielestäni eläintarhavierailijan olisi kuitenkin hyvä tehdä perusteellinen taustatyö ennen visiittiään eläntarhassa. Mikäli lähtee soitellen sotaan ja havaitsee vasta paikan päällä eläinten elinolosuhteiden olevan luokattoman huonot tai eläimillä olevan pelkän viihdearvon, on jo tullut maksaneeksi pääsymaksun ja tukeneeksi kyseenalaista toimintaa. Moniin yllä esitettyihin kysymyksiin saanee vastaukset netistä etsien ja kriittisellä silmällä löytämäänsä tietoa lukien. Hankitun ennakkotiedon pohjalta on helpompi vaikkapa ulkomaille lähtiessä punnita, kannattaako matkakohteessa sijaitsevan paikallisen eläintarhan toimintaa tukea.
Asian pohtiminen saa aikaan paljon ajatuksia, mutta ehdotonta henkilökohtaista mielipidettä en saanut vieläkään muodostettua. Onkin siis meidän jokaisen oman harkinnan ja päätöksenteon varassa, millaista eläimiin liittyvää toimintaa haluamme tukea.
Lähteet:
1. sey.fi
Tiedote, julkaistu: 9.10.2018
Suomessa on kissakriisi – avun tarpeessa vuosittain vähintään 20 000 kissaa
https://www.sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1106-sey-suomessa-on-kissakriisi-avun-tarpeessa-vuosittain-vaehintaeaen-20-000-kissaa
2. sey.fi
Tiedote, julkaistu: 26.6.2019
Karanneiden ja hylättyjen lemmikkieläinten määrä löytöeläintaloissa laskenut – apua tarvitsevien kissojen määrä silti kasvussa eläinsuojeluyhdistyksissä
https://www.sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1153-karanneiden-ja-hylaettyjen-lemmikkielaeinten-maeaerae-loeytoeelaeintaloissa-laskenut-apua-tarvitsevien-kissojen-maeaerae-silti-kasvussa-elaeinsuojeluyhdistyksissae
3. korkeasaari.fi – n.d.
Visentti
https://www.korkeasaari.fi/elain/visentti/
4. korkeasaari.fi – n.d.
Mongolianvillihevosen luontoonpalautus
https://www.korkeasaari.fi/suojelutyo/hankkeet/mongolianvillihevosten-luontoonpalautus/
5. maaseuduntulevaisuus.fi
Julkaistu: 4.9.2019
Eurooppalaiset eläintarhat alkavat palauttaa uhanalaisia amurinleopardeja luontoon
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.501104
6. ft.com
Julkaistu: 5.12.2019
Clive Cookson
What is the role of zoos today? The captivity v conservation debate
https://www.ft.com/content/08c03ade-1667-11ea-9ee4-11f260415385